Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Huvittavaa kun entiset puolitutut ei ole huomaavinaan jos kävelevät vastaan
25.09.2017 |
Tarkoitan nyt tyyliin ihmisiä joiden kanssa on ollut samalla luokalla tai hetken ajan työpaikalla. Asun pienellä paikkakunnalla niin noin käy usein.
Kun kävelee kadulla niin pakosti näkee vastaantulevan ihmisen, lähes aina kun päätän nopeasti vilkaista sivusilmällä tyyppiä niin se katsoo sivulle, maahan tai kännykkään :D Pelkäävät varmaan että saatan moikata tai jotain mikä on aika hassu luulo koska en tekisi niin kun eihän ne ole mun kavereita/sukulaisia.
Itse en ikinä katso maahan/sivulle/näyttöön jos vastaan tulee joku tuttu ei niin hyvä kaveri vuosien takaa joka saattaa moikata vaan kylmänviileästi kävelen ohi.
Miksi moni ihminen tekee tuota että katselevat muualle ja eivät olevinaan huomaa muita? En itse ainakaan pahastu jos joku entinen tuttu kävelee vastaan ja ei moikkaa. Hölmöä alkaa "naputella" viestiä kännykällä tai huomata rakennuksen seinässä jotain mikä kiinnittää huomion niin että sitä pitää tuijottaa ettei vahingossakaan huomaa vastaantulevaa ihmistä
Kommentit (19)
Minä teen juuri noin että katson sivuun. Sillä haluan viestittää, että minulla ei ole aikomusta eikä halua alkaa vaihtamaan kanssasi kuulumisia. Moikkaukset voivat usein johtaa turhanpäiväisiin ja kiusallisiin lätinöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos kaikki puolituttusi tekevät noin, olet luultavasti niin ikävä ihminen, ettei sinua haluta tervehtiä ihan vain siksi.
Ap tunnetaan juoruakkana ja henkilönä, joka jää aina suustaan kiinni? Ei ihme, ettei haluta edes moikata.
Vierailija kirjoitti:
Ap tunnetaan juoruakkana ja henkilönä, joka jää aina suustaan kiinni? Ei ihme, ettei haluta edes moikata.
Miksi haluaisin jäädä suustani kiinni entisten puolituttujen (tai pikemminkin tyyppien jotka tiedän etäisesti) kanssa joita en tunne vaan tiedän tyypin nimeltä ja ulkonäöltä? Hassua että tuota ei tapahdu tuntemattomien kanssa, vain sellaisten joiden kanssa on ollut joku yhdistävä tekijä aikanaan, ne vastaan tullessaan alkavat näpertää puhelinta tai katsovat seinää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä just siksi, että he eivät tiedä, pitäisikö moikata vai ei. Minustakin on helpompaa vaan olla kuin ei huomaisikaan.
Mitä sinä sillä katsekontaktilla teet, jos ei ole kerran aikomustakaan tervehtiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tonttuli kirjoitti:
Ehkä just siksi, että he eivät tiedä, pitäisikö moikata vai ei. Minustakin on helpompaa vaan olla kuin ei huomaisikaan.
Mitä sinä sillä katsekontaktilla teet, jos ei ole kerran aikomustakaan tervehtiä?
En tee mitään sillä katsekontektilla kunhan ihmettelen miksi pitää alkaa näprätä puhelinta tai ottaa katsekontakti seinän kanssa, kun voisi vaan kävellä normaalisti suoraan katsoen ja ohittaa entisen puolitutun
Vierailija kirjoitti:
kiusallisuus kun ei ole sanottavaa.
Tervehtiessä tuttua ihmistä voi sanoa esimerkiksi "hei" tai "moi" tai "terve" tai "päivää" tai vain nyökätä tuntemisen merkiksi, jos em. ilmaisut ovat liian vaativia.
Minulla on yksi tuttava, jonka kanssa olimme 5 vuotta samassa työpaikassa ja samassa tiimissä. Olimme ihan ok väleissä, teimme yhdessä joitain työmatkojakin. Vaihdoin aikanaan työpaikkaa ja tapasin kyseisen kollegan vuoden kulutta lapsen harrastuksen merkeissä ja tervehdin iloisesti. Nainen ei ollut näkevinäänkään ja katseli tiukasti toiseen suuntaan. En pysty ymmärtämään tällaista käytöstä. Ihan outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet meistä vaan kulkee omaa "raviaan", ei huomaa katsella ympärille. Itse ainakin pusken eeteenpäin. Monesti joku kaveri on tullut nykäisemään hihasta ja moikkaamaan. Itse en vaan huomaa. Eikä se ole mitenkään ylpeyttä ja/tai nirppanokkaisuutta, vaan kiireestä johtuva mielentila.
Mä teen tuota joskus jos en halua jutella. Usein moikkaus johtaa jutteluun ja aina mua ei vaan jaksa kiinnostaa. Ei mitään henkilökohtaista, puoli-introverttina vaan asiakaspalvelutyöpäivä vie usein sosiaaliset mehut musta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kiusallisuus kun ei ole sanottavaa.
Tervehtiessä tuttua ihmistä voi sanoa esimerkiksi "hei" tai "moi" tai "terve" tai "päivää" tai vain nyökätä tuntemisen merkiksi, jos em. ilmaisut ovat liian vaativia.
Minulla on yksi tuttava, jonka kanssa olimme 5 vuotta samassa työpaikassa ja samassa tiimissä. Olimme ihan ok väleissä, teimme yhdessä joitain työmatkojakin. Vaihdoin aikanaan työpaikkaa ja tapasin kyseisen kollegan vuoden kulutta lapsen harrastuksen merkeissä ja tervehdin iloisesti. Nainen ei ollut näkevinäänkään ja katseli tiukasti toiseen suuntaan. En pysty ymmärtämään tällaista käytöstä. Ihan outoa.
No tää oli jo outoa. Itse tervehdin jopa tuntematonta ihmistä takaisin jos sellainen moikkaa jostain syystä :D
Vierailija kirjoitti:
No jos kaikki puolituttusi tekevät noin, olet luultavasti niin ikävä ihminen, ettei sinua haluta tervehtiä ihan vain siksi.
Miksi ei voi kävellä suoraan ja olla moikkaamatta vaan pitää ruveta räpläämään puhelinta tai tuijottaa seinää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en todellakaan halua nähdä entisen työpaikan tekopyhiä tyyppejä. Huomaan ne jo kaukaa, joten ehdin tehdä väistöliikkeetkin siinä.
Miksi ihmeessä haluaisin heidän kanssaan puhua?
Mistä?
Siitäkö, että menee paljon paremmin kuin siinä työpaikassa?
Ja että ei tarvitse olla enää ikinä ilkeiden juorujen kohteena?
Eikä sylkykuppina.
Saavat tapella nyt keskenään...
Ihmisillä ei ole käytöstapoja.
Moikkaan aina jos näen puolitutun. Se ei tarkoita että jään juttelemaan tuntikausia, sanon "hei" ja jatkan matkaani.
Missäpäin asut?
Itse olen paljasjalkainen keskisuomalainen, mutta teen tuota, koska minulla on aika huono naamamuisti. Olen ihan liian monta kertaa erehtynyt luulemaan jotain ihmistä tutuksi, mutta tajunnut hetken kuluttua, ettei hän ollutkaa se, keneksi luulin.
Parempi tuokin, kuin että täysin tuntemattomat tervehtivät ja tulevat kertomaan mielipiteensä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kiusallisuus kun ei ole sanottavaa.
Tervehtiessä tuttua ihmistä voi sanoa esimerkiksi "hei" tai "moi" tai "terve" tai "päivää" tai vain nyökätä tuntemisen merkiksi, jos em. ilmaisut ovat liian vaativia.
Minulla on yksi tuttava, jonka kanssa olimme 5 vuotta samassa työpaikassa ja samassa tiimissä. Olimme ihan ok väleissä, teimme yhdessä joitain työmatkojakin. Vaihdoin aikanaan työpaikkaa ja tapasin kyseisen kollegan vuoden kulutta lapsen harrastuksen merkeissä ja tervehdin iloisesti. Nainen ei ollut näkevinäänkään ja katseli tiukasti toiseen suuntaan. En pysty ymmärtämään tällaista käytöstä. Ihan outoa.
No moukka mikä moukka! Tervehtiminen kuuluu hyviin tapoihin ja sivistyneeseen käytökseen.
Alue: Aihe vapaa
Onko sulla käynyt mielessä se etteivät ne vaan huomaa tai eivät vaan tunnista?
Itse kävelen aina sen verran ajatuksissani etten huomaa tuttuja ellen kävele niihin pahki. Kasvomuistini on huono koska en paina mieleeni satunnaistuttujen naamoja, aivoni luokittelevat ne lokeroon "merkityksetön".