Vaimoni häpeää nuorinta lastamme

Meillä on kolme lasta, joista kaksi on lähtenyt opiskelemaan. Toinen opiskelee AMK:ssa sosiaalialaa ja toinen yliopistossa kieltä. Kolmas on vähän vajaa. Ihan hyvin pärjää, osaa käyttää rahaa, pystyy opiskelemaan ammattikoulussa ja on selvinnyt hyvin työharjoittelussa, mutta sen näkee, että hissi ei mene ylimpään kerrokseen. Tiedostaa sen itsekin ja ongelmat alkoivat jo nuorena. Hän kuitenkin vaikuttaa onnelliselta ja tyytyväiseltä elämäänsä.

Vaimolleni tämä on jotenkin vaikea paikka. Poika on kohta täysi-ikäinen, mutta vieläkin vaimoni höperehtää joistain tukitoimista, joilla hänestä saataisiin normaalimpi. Minä en oikein ymmärrä, mitä kaiken takana on, eikä vaimoni osaa sitä kertoa. Minä luulen, että syynä on häpeä.

Olen minäkin harmini kokenut, mutta kun tilanne on nyt näin hyvä kuin on, niin en ymmärrä, miksi vaimoni märehtii koko ajan. Voisihan lapsi olla vaikeasti vammainen tai täysin kyvytön selviämään, mutta kun tällä hetkellä näyttää siltä, että lapsi selviää jopa työelämään saakka, niin piruako siitä märehtimään.

Meille nyt sattui tällainen lapsi ja sillä on selvittävä. Paljon huonomminkin olisi voinut käydä. Ja sitä paitsi lapsi on rakas, vaikka ei välkky olekaan.

Miten se tajuaisi?