Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Miksi suurinta osaa ihmisistä ei häiritse tehdä asioita samoin kuin muutkin? Päinvastoin.
17.09.2017 |
En jotenkin ymmärrä tätä. Teinien massajutut voin käsittää, mutta että aikuisetkin?
Parhaiten ilmiötä kuvaa eräs kahden naisen yhdessä pitämä blogi, sen lukijakunta ja kommenttiboksi.
Miksi fiksut ja luovat ihmiset eivät kehitä mitään omaa, vaan kopioivat kaiken instasta tai muualta maailmalta?
Keskustelua?
Kommentit (26)
Hyvin harva asia mitä ihminen tekee on yksilöllistä ja erilaista kuin muitten tekemät asiat. Se on harhaa, melkein jokainen ajattelee olevansa erilainen ja tekevänsä asiat omalla, erityisellä tavallaan. Toisaalta, erilaisiahan me ollaan, mutta todella pienin variaatioin. Se harha auttaa itsetunnon kehittämisessä, kunhan se ei mene liiallisuuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan käsitettävä teoria. Mutta miksi ihmiset ei kyseenalaista sitä? Mulla itselläni tulee trendikkäitä asioita kohtaan automaattinen hylkimisreaktio, ilman että mitenkään tietoisesti haluan esittää olevani jotenkin uniikki tai muiden yläpuolella. Osa ihmisistä taas suorastaan janoaa näitä asioita, ja ylpeänä jakaa niitä eteenpäin. Sitä ilmiötä en tajua. Ap
Tarkoitat kai suurinta osaa naisista?
En koe olevani erityinen, koen olevani oma itseni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan käsitettävä teoria. Mutta miksi ihmiset ei kyseenalaista sitä? Mulla itselläni tulee trendikkäitä asioita kohtaan automaattinen hylkimisreaktio, ilman että mitenkään tietoisesti haluan esittää olevani jotenkin uniikki tai muiden yläpuolella. Osa ihmisistä taas suorastaan janoaa näitä asioita, ja ylpeänä jakaa niitä eteenpäin. Sitä ilmiötä en tajua. Ap
Kyllä sinäkin vain olet aika monessa asiassa ihan samanlainen kuin suurin osa suomalaisista. Sinä vain koet olevasi erilainen, jos et lähde johonkin yksittäiseen muotihömpötykseen mukaan. Mutta ihan samalla tavalla sinä varmaankin asut jonkinlaisessa asunnossa, käyt töissä, olet opiskellut, hankkinut ehkä puolison ja lapsia, käyt hakemassa ruokasi kaupasta, sinun asunnossasi on televisio, , keittiö, suihku, netti, sänky, sohva ja verhot. Jos oikeasti ajattelisit asiaa yhtään pidemmälle, sinulla ei tarvitsisi olla mitään noista.
Itse en kans ymmärrä tuollaista yleistä toisten perässä hiihtämistä. Ärsyttää kaikki sellainen turha matkiminen ja tarve tehdä asiat samoin kuin muut. Johonkin juhliin lähtiessäkin alkaa joku soittorumba ja kysely, mitä muut laittavat päälle. Oon kyllä tiennyt aina, mitä päälleni puen, eikä ole tarvinnut muilta kysellä. Pääasia, että itse tykkää.
Ihailen vahvoja persoonia, jotka rohkenevat elää elämäänsä juuri niin kuin itselleen parhaaksi näkevät, toki niissä rajoissa, ettei muita eläviä tai luontoa vahingoiteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi kyseenalaistaa ihmisille niin ominaista piirrettä?
Se olisi lähinnä lapsellista uhmakäytöstä. Johan se riittää, että olemme yksilöitä ja toteutamme elämistämme oman tahtomme mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva asia mitä ihminen tekee on yksilöllistä ja erilaista kuin muitten tekemät asiat. Se on harhaa, melkein jokainen ajattelee olevansa erilainen ja tekevänsä asiat omalla, erityisellä tavallaan. Toisaalta, erilaisiahan me ollaan, mutta todella pienin variaatioin. Se harha auttaa itsetunnon kehittämisessä, kunhan se ei mene liiallisuuksiin.
Aivan päinvastoin. Itsetunto nimenomaan kärsii kun kuvittelee olevansa erilainen kuin muut ja haluavansa tehdä asiat eri tavalla kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan käsitettävä teoria. Mutta miksi ihmiset ei kyseenalaista sitä? Mulla itselläni tulee trendikkäitä asioita kohtaan automaattinen hylkimisreaktio, ilman että mitenkään tietoisesti haluan esittää olevani jotenkin uniikki tai muiden yläpuolella. Osa ihmisistä taas suorastaan janoaa näitä asioita, ja ylpeänä jakaa niitä eteenpäin. Sitä ilmiötä en tajua. Ap
Ihmiset haluaa samaistua muihin ja olla osa ryhmää. Kai se perustuu ulkopuolelle jäämisen pelkoon. Suomessa tämä on erityisen voimakasta. Voimakkaampaa kuin muualla. Pohjois-Koreassa on myös kova tarve olla osa jotain. Siellä se jotain tarkoitta tietenkin valtiota ja sille lojaaliutta. Tietävät rangaistukset. Suomessa saman rangaistuksen (pohjois-koreassa työleiri tai teloitus) asemaa ajaa pilkka. Suomi on pilkkaajien maa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan käsitettävä teoria. Mutta miksi ihmiset ei kyseenalaista sitä? Mulla itselläni tulee trendikkäitä asioita kohtaan automaattinen hylkimisreaktio, ilman että mitenkään tietoisesti haluan esittää olevani jotenkin uniikki tai muiden yläpuolella. Osa ihmisistä taas suorastaan janoaa näitä asioita, ja ylpeänä jakaa niitä eteenpäin. Sitä ilmiötä en tajua. Ap
Kyllä sinäkin vain olet aika monessa asiassa ihan samanlainen kuin suurin osa suomalaisista. Sinä vain koet olevasi erilainen, jos et lähde johonkin yksittäiseen muotihömpötykseen mukaan. Mutta ihan samalla tavalla sinä varmaankin asut jonkinlaisessa asunnossa, käyt töissä, olet opiskellut, hankkinut ehkä puolison ja lapsia, käyt hakemassa ruokasi kaupasta, sinun asunnossasi on televisio, , keittiö, suihku, netti, sänky, sohva ja verhot. Jos oikeasti ajattelisit asiaa yhtään pidemmälle, sinulla ei tarvitsisi olla mitään noista.
En ole Ap, mutta minulle tuo hylkimisreaktio on myös tuttu. Minulta ei löydy älypuhelinta, televisiota eikä mikroaaltouunia. Jotenkin kauhistuttaa ja kuvottaa kaikki trendiasiat, enkä siis todellakaan tietoisesti koeta olla erilainen kuin muut, mutta ne tuntuvat vain vastenmieliseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kyseenalaistaa ihmisille niin ominaista piirrettä?
Se olisi lähinnä lapsellista uhmakäytöstä. Johan se riittää, että olemme yksilöitä ja toteutamme elämistämme oman tahtomme mukaan.
Ei se ole lapsellista. Se on sen sijaan tietoisuutta omasta itsestään, että tietää, miksi toimii kuten toimii missäkin asiassa.
Mun mielestä on taas teiniä yrittää väkisin olla erilainen kuin muut. Itse olin just semmoinen teini, piti kulkea jossain ihme hippireleissä, kun muilla oli Addun kolmiraitaa.
Luovuus vaatii aikaa, tilaa ja rauhaa toteutuakseen. Aika harvalla on sellaista ruuhkavuosien pyörityksessä. Jos kuitenkin haluaa kivan kodin ja pukeutua tyylikkäästi, blogeista ja trendeistä saa poimittua itseään miellyttäviä ideoita helposti. Muodissa on myös se juttu, että muodissa olevien vaatteiden saatavuus on hyvä. Ei kaikilla ole aikaa hamnata kirppiksillä täydellisten ei-muodikkaiden vaatteiden perässä.
Mä tykkään ostaa vanhoja huonekaluja, ja nyt muuton yhteydessä tuli kirjahylly ja piironki, mutta nekin nappasin ylihinnoitellun nettikaupan valikoimasta. Oli helppoa, sain mieleiset. Joku olisi löytänyt vastaavat pilkkahintaan pikkukaupungin osto- ja myyntiliikkeestä, mutta sou not. Ei ole minua kiinnostava ajanviete, joten pääsin helpolla. Ja kyllä, ovat supertrendikästä 50-lukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kirjoittrlet AV -palstalla kuten kymmenettuhannet muutkin? Tai ylipäätään keskustelupalstoilla? Etkö voisi keksiä jotain persoonallisempaa tapaa ilmaista mielipiteitäsi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kirjoittrlet AV -palstalla kuten kymmenettuhannet muutkin? Tai ylipäätään keskustelupalstoilla? Etkö voisi keksiä jotain persoonallisempaa tapaa ilmaista mielipiteitäsi?
Hohhoijaa.
Samalla lailla tekeminen on loogista. Olet jo monta kerrtaa nähnyt sen toimivan muiden ihmisten tekemänä. Se on siis turvallinen toimintatapa. Sen sijaan se tyyppi, joka ei lähtenyt karkuun suden tullessa vastaan oli uniikki ja muita rohkeampi kovin lyhyen aikaa. Samoin se tyyppi, joka halusi kokeilla, selviäisikö tulipalosta rakennuksen sisällä.
Riskinottoon on oikeasti varaa vain niillä, jotka tietävät varmasti, että pman erinomaisuuden ympärillä pn kriittinen massa, joka pelastaa sut riskin toteutumiselts. Metsästäjäryhmä tai palomiehiä tai vastaavia henkisiä pelastajia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan käsitettävä teoria. Mutta miksi ihmiset ei kyseenalaista sitä? Mulla itselläni tulee trendikkäitä asioita kohtaan automaattinen hylkimisreaktio, ilman että mitenkään tietoisesti haluan esittää olevani jotenkin uniikki tai muiden yläpuolella. Osa ihmisistä taas suorastaan janoaa näitä asioita, ja ylpeänä jakaa niitä eteenpäin. Sitä ilmiötä en tajua. Ap
Kyllä sinäkin vain olet aika monessa asiassa ihan samanlainen kuin suurin osa suomalaisista. Sinä vain koet olevasi erilainen, jos et lähde johonkin yksittäiseen muotihömpötykseen mukaan. Mutta ihan samalla tavalla sinä varmaankin asut jonkinlaisessa asunnossa, käyt töissä, olet opiskellut, hankkinut ehkä puolison ja lapsia, käyt hakemassa ruokasi kaupasta, sinun asunnossasi on televisio, , keittiö, suihku, netti, sänky, sohva ja verhot. Jos oikeasti ajattelisit asiaa yhtään pidemmälle, sinulla ei tarvitsisi olla mitään noista.
En ole Ap, mutta minulle tuo hylkimisreaktio on myös tuttu. Minulta ei löydy älypuhelinta, televisiota eikä mikroaaltouunia. Jotenkin kauhistuttaa ja kuvottaa kaikki trendiasiat, enkä siis todellakaan tietoisesti koeta olla erilainen kuin muut, mutta ne tuntuvat vain vastenmieliseltä.
Älypuhelimesta, ainakin sen liikakäytösstä, kannattaa pysyä erillään. Onhan se nähty, millaisia älypuhelimia näprääviä muumioita tuolla kaduilla kävelee. ei hyvä. Televisio? No, siinä huonoa ovat mainokset. mainokset muokkaavat maailmaa tosi paljon, koska ne ohjailevat kulutuskäyttäytymistä, sekä haluja. Mainokset luovat alitajuisesti mielikuvia onnesta ja nuoruudesta. Siksi tuotteita ostetaan. Some taas on paha asia siinä mielessä, että ihmiset lisäävät itsensä vertailua muihin sen kautta. Lisäksi ihmiset esittelevät sen kauttaan jotain unelmaa. Ihmiset kilpailevat siellä. Hyvää somessa nään ainoastaan sen, että se voi lisätä kontakteja muihin.
Ihmiset ovat kuin sumussa, jos he tekevät kaiken, kuin muutkin. Täytyyhän tekemiselle monissa asioissa löytää perusteitakin. Tässä on erinomainen valaiseva esimerkki, jonka toissapäivänä luin, mitä tapahtuu, kun asioita ei kyseenalaisteta:
"Viisi apinaa suljetaan aidattuun tilaan, jonka keskellä seisovat tikkaat. Tikkaiden yläpuolella narun varassa riippuu houkutteleva nippu banaaneja. Apina, joka huomaa banaanitertun ensimmäisenä, kiipeää tikkaille ja yrittää kurkottaa kohti mehevää välipalaa, mutta juuri kun se on saamassa banaanit käteensä, terttu kohoaakin korkealle apinan ulottumattomiin. Samalla kovaääninen sireeni kajahtaa soimaan ja koko apinalauma kastellaan jääkylmällä vedellä. Kun kaikki lauman jäsenet ovat kastuneet, sireeni sammutetaan, vesihanat suljetaan ja banaaniterttu lasketaan takaisin apinoiden ulottuville.
Kuivateltuaan turkkinsa ja toivuttuaan järkytyksestä, yksi apinoista uskaltautuu taas tikkaille. Muut lauman jäsenet jäävät uteliaina seuraamaan tilanteen kehittymistä. Tapahtuu edellisen kerran toisinto. Juuri kun apina on päässyt kyllin korkealle päästäkseen käsiksi banaaneihin, naru kiristyy ja banaaniterttu singahtaa korkealle katon rajaan. Sireenit räjähtävät huutamaan ja koko apinalauma saa kylmän vesisuihkun niskaansa. Toimenpide toistetaan niin monta kertaa, kunnes yksikään apina ei tee enää elettäkään banaanien noutamiseksi."
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat kuin sumussa, jos he tekevät kaiken, kuin muutkin. Täytyyhän tekemiselle monissa asioissa löytää perusteitakin. Tässä on erinomainen valaiseva esimerkki, jonka toissapäivänä luin, mitä tapahtuu, kun asioita ei kyseenalaisteta:
"Viisi apinaa suljetaan aidattuun tilaan, jonka keskellä seisovat tikkaat. Tikkaiden yläpuolella narun varassa riippuu houkutteleva nippu banaaneja. Apina, joka huomaa banaanitertun ensimmäisenä, kiipeää tikkaille ja yrittää kurkottaa kohti mehevää välipalaa, mutta juuri kun se on saamassa banaanit käteensä, terttu kohoaakin korkealle apinan ulottumattomiin. Samalla kovaääninen sireeni kajahtaa soimaan ja koko apinalauma kastellaan jääkylmällä vedellä. Kun kaikki lauman jäsenet ovat kastuneet, sireeni sammutetaan, vesihanat suljetaan ja banaaniterttu lasketaan takaisin apinoiden ulottuville.
Kuivateltuaan turkkinsa ja toivuttuaan järkytyksestä, yksi apinoista uskaltautuu taas tikkaille. Muut lauman jäsenet jäävät uteliaina seuraamaan tilanteen kehittymistä. Tapahtuu edellisen kerran toisinto. Juuri kun apina on päässyt kyllin korkealle päästäkseen käsiksi banaaneihin, naru kiristyy ja banaaniterttu singahtaa korkealle katon rajaan. Sireenit räjähtävät huutamaan ja koko apinalauma saa kylmän vesisuihkun niskaansa. Toimenpide toistetaan niin monta kertaa, kunnes yksikään apina ei tee enää elettäkään banaanien noutamiseksi."
JATKOA TARINAAN:
"Nyt vesihanat suljetaan lopullisesti. Myös sireeni kytketään kokonaan pois päältä. Koetta valvova henkilökunta jättää myös banaanit vapaasti apinoiden saataville. Näin olosuhteet muuttuvat yhtäkkiä banaanien niukkuudesta banaanien yltäkylläisyydeksi. Banaanit olisivat nyt vapaasti noudettavissa, mutta apinat eivät tätä tiedosta. Sen sijaan he muistavat sireenin ja kylmän vesisuihkun. On viisaampaa pysytellä kaukana tikkaista. Tästä pitää nyt myös lauman ryhmäpaine huolen, sillä jos joku vielä yrittäisi nousta tikkaille, saisi hän kimppuunsa koko muun apinalauman. Kukaan ei tahdo enää kastua. Tikkaisiin ei ole enää kenelläkään mitään asiaa ja niin banaanit jäävät syömättä.
Tullaan kokeen toiseen vaiheeseen. Nyt laumasta poistetaan yksi vanha jäsen ja hänet korvataan uudella yksilöllä. Tulokas ei ole tietoinen lauman vanhojen jäsenten saamista kylmistä kylvyistä eikä ulvovasta sireenistä ja koska apinat eivät osaa keskustella, informaatio ei välity. Nähdessään tikkaiden yläpuolella roikkuvan mehevän banaanitertun, uusi apina lähtee noutamaan siitä itselleen välipalaa, mutta saakin järkytyksekseen kimppuunsa koko muun apinalauman. Sama hyökkäys toistuu aina hänen yrittäessä lähestyä portaita. Muutaman yrityskerran jälkeen myös uusi apina ymmärtää jättää banaanit rauhaan. Ei siksi, että hän pelkäisi vesisuihkua tai sireeniä, vaan koska tietää joutuvansa hankaluuksiin lauman muiden jäsenten kanssa. On helpompi nöyrtyä ja alistua, kuin uhmata ja kyseenalaistaa.
Suoritetaan uusi vaihto. Taas yksi lauman vanha jäsen otetaan pois ja tilalle astelee uusi tulokas. Sama kuvio toistuu. Kun uusi apina erehtyy tikkaiden läheisyyteen, koko lauma hyökkää hänen kimppuunsa. Mutta kuinka käyttäytyy vain hetki aikaisemmin täsmälleen saman kohtalon kokenut apina? Yllättäen juuri hän on näistä neljästä hyökkääjästä aggressiivisin. Hän ei voi ymmärtää miksi banaaneja hamuavaa tulokasta tulee rangaista, mutta koska aggressiivinen käytös selvästi miellyttää lauman muita jäseniä, apina ei säästele voimiaan iskuja jakaessaan. Toimimalla korostetun aggressiivisesti, apina osoittaa lauman vanhoille jäsenille oppineensa yhteisön pelisäännöt. Apinan ei tarvitse arvioida oman käytöksensä perimmäisiä syitä saati niiden järkevyyttä. Helpoimmalla pääsee kun vain sopeutuu vallitsevaan kulttuuriin.
Sitä mukaa kun laumasta poistetaan vanhoja jäseniä, uusia astuu tilalle ja sama kuvio toistuu kerta toisensa jälkeen. Kun vaihtoja on suoritettu viisi kertaa, laumassa ei ole enää ainoatakaan alkuperäistä jäsentä. Yksikään lauman viidestä jäsenestä ei ole tuntenut ihollaan jääkylmää vesikylpyä, eikä kuullut korvia huumaavan sireenin ulinaa. Tikapuut ovat vapaina ja banaaneja olisi tarjolla yllin kyllin kaikille. Silti yksikään apina ei kiipeä tikapuille eikä syö vatsaansa täyteen. Yhteisö ylläpitää itselleen epäedullista käytöstä, sillä heiltä puuttuu kyky kyseenalaistaa ympärillään vallitseva kulttuuri. Apinayhdyskunta on jäänyt kiinni oman kieroutuneen kulttuurinsa noidankehään."
Se on inhimillinen ominaisuus. Et sinäkään lapsena opetellut kävelemään käsilläsi tai puhumaan kiinaa, vaan teit kuten muutkin ympärilläsi tekivät. Vähemmän kai se häiritsee, kun ei tarvitse itse tietoisesti miettiä jokaista ratkaisua, vaan voi ottaa mallia muista.