Li Andersson jahtaa vasemmistoliitolle kaksinumeroista kannatuslukua ja haluaa matkia kokoomusta

Andersson: Vasemmistolaisuus erottaa meidät vihreistä, mutta kuka tahansa voi äänestää meitä siinä missä kokoomustakin.
Vasemmistoliiton puheenjohtajalla Li Anderssonilla on kahden kärjen suunnitelma, jonka avulla nostaa puolueensa kannatus kaksinumeroiseen lukemaan eli yli kymmeneen prosenttiin. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa vasemmistoliitto jäi seitsemään.

Vasemmistoliitto haluaa erottautua vihreistä korostamalla olevansa vasemmistopuolue. Toisaalta se aikoo matkia kokoomusta mielikuvapolitiikassa eli vakuuttaa, että kuka tahansa voi äänestää vasemmistoa.

Kevään kuntavaaleja voi pitää uuden puheenjohtajan tulikasteena ja torjuntavoittona, sillä äänisaalis oli liki yhdeksän prosenttia. Gallupeissa vasemmiston eduskuntavaalikannatus on sahaillut seitsemän–yhdeksän prosentin tietämillä.

Lukemat ovat alhaisia puolueelle, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan tarjota varteenotettava vaihtoehto porvarihallituksen politiikalle. Jopa pääministeri Juha Sipilä (kesk) tunnusti A-Studion haastattelussa keskiviikkona, että hallituksen leikkauspolitiikka on ainakin alkuun iskenyt enemmän pieni- kuin suurituloisiin ja lisännyt eriarvoisuutta, koska tulojen alapäässä ollaan enemmän yhteiskunnan tukien varassa.

”Tyypillistä meidän kannatuksessamme on, että se sahaa, mutta trendi on tärkeä, ja nyt se pitäisi saada rakennettua nousujohteiseksi”, Andersson sanoo. Hän pitää puolueen tilannetta hyvänä, kun jäseniäkin on jo 11 000. Tulokkaissa on Anderssonin mukaan paljon esimerkiksi yli kolmikymppisiä naisia.

”Kyllä ihmisillä syntyi perussuomalaisten jytkyn jälkeen vuonna 2011 halu politisoitua ja ottaa kantaa. Myös viime vuosien koventunut yhteiskunnan ilmapiiri on synnyttänyt oikeudenmukaisuuden kaipuuta”, Andersson kuvailee otollista maaperää puolueen nousulle.

Mutta miksi se ei näy gallupeissa, vaan kansa suosii hallituspuolue kokoomusta, ja oppositiossa protestiäänet kerää vihreät?

”Osasyy on se, että kokoomus on onnistunut hyvin sellaisen mielikuvan rakentamisessa, että kuka tahansa voi sitä äänestää. Sen sijaan vasemmistoa on pidetty aina poliittisempana ja määritelty se tiettyyn muottiin”, Andersson sanoo.

”Meidänkin tulisi muuttaa mielikuvaa niin, että meitäkin voi äänestää ihan kuka tahansa, kunhan allekirjoittaa ajamamme asiat ja arvot”, Andersson sanoo ja luettelee niistä oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja demokratian.

”Meitä voi äänestää yhtä hyvin korkeasti koulutettu mies kuin perinteinen sinihaalariduunarimies”, Andersson sanoo ja iloitsee siitä, että kuntavaaleissa ääniä tuli tasaisesti eri puolilta maata. Suurten kaupunkien lisäksi puolue keräsi ääniä myös pieniltä paikkakunnilta Lapista Lounais-Suomeen.

Samoilla apajilla vasemmistoliiton kanssa kalastelee vihreät, jonka suosio huitelee jo niin korkealla, että muutkin kuin puheenjohtaja Touko Aalto ovat alkaneet puhua siitä tulevana pääministeripuolueena. Vaaleissa puolueilla on paljon yhteisiä teemoja, kuten koulutusleikkausten ja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen arvostelu.

Mikä enää erottaa vihreät ja vasemmistoliiton?

”Arvomaailma erottaa meidät vihreistä”, Andersson vakuuttaa ja tähdentää, että vasemmistoliitto on ennen kaikkea vasemmistopuolue, joskin punavihreä, kun taas vihreistä löytyy varsin oikeistolaisen talous- ja työmarkkinapolitiikan kannattajia.

Andersson korostaa, että vasemmistoliitto tahtoo työmarkkinoilla pitää ehdottomasti kiinni työehtosopimusten vähimmäisehdoista, vaikka paikallista sopimista on tärkeää muuten edistää. Vähimmäisehtoja tulisi soveltaa myös maahanmuuttajiin.