G: Millä perusteella annatte nimen lapsillenne? Mitä otatte huomioon?
Tuli mieleeni ko. aihe kun vastasin äsken erääseen viestiin täällä. Mitä asioita otatte huomioon kun annatte lapsillenne nimen? Itse otimme huomioon ainakin seuraavat asiat:
- sopiiko nimi lapselle (onko lapsi nimensä näköinen)
- sopiiko nimi sukunimeen
- sopiiko nimi muun perheen nimiin (ettei hirveästi eroa)
- sopiiko nimi sekä vauvaikäiselle, lapselle, nuorelle, aikuiselle että vanhalle ihmiselle (tämä minusta tärkein kriteeri)
- tuleeko nimestä paljon väärinymmärryksiä -> tarvitseeko aina selittää mistä nimi on tullut, miten kirjoitetaan, montako ii:tä, onko c:llä vai k:lla jne.
- onko montakin tapaa lausua nimi (oma kolmas nimeni on Alice ja voi luoja mitä väännöksiä siitä on vuosien varrella kuullut, ja kuitenkin noinkin normaali nimi!)
Ei nyt heti tullut muuta mieleen. Olisi mielenkiintoista tietää miten muut ajattelette kun nimiä mietitte. Esikoisen aikana mietin jopa onko nimi vaikea kirjoittaa :)
Kiva jos osallistuisitte!
Kommentit (16)
Kommentoin ensin Mikaelan perusteet:
- sopiiko nimi lapselle (onko lapsi nimensä näköinen)
Asumme ulkomailla ja täällä nimi on oltava valmiina jo sairaalassa. Joten eipä siinä ulkonäön perusteella enää ruveta nimiä keksimään...
- sopiiko nimi sukunimeen
En ikinä antaisi eksoottista nimeä, jos sukunimi olisi suomalainen (tyyliin Diana Möttönen), mutta hassua kyllä, omalla tytölläni on supisuomalainen etunimi ja ulkomaalainen sukunimi, eikä se häiritse ollenkaan.
- sopiiko nimi muun perheen nimiin (ettei hirveästi eroa)
Ei myöskään tärkeä; esikoisella on kansainvälinen nimi ja kuopuksella supisuomalainen, eri määrä tavuja ja eri alkukirjain! Mutta tiedän, että etenkin suomalaisille tämä on tärkeä peruste. Veikkaisin, että missään muussa maassa ei ole niin usein tapana antaa kaikille lapsille samalla kirjaimella alkavaa nimeä. (Ihmiset sotkevat lasten nimiä muutenkin keskenään, miksi tehdä muistamista vielä vaikeammaksi antamalla kaikille, varsinkin kaksosille, samantapaiset nimet?)
- sopiiko nimi sekä vauvaikäiselle, lapselle, nuorelle, aikuiselle että vanhalle ihmiselle (tämä minusta tärkein kriteeri)
No jaa. Sekin muuttuu. 30 vuotta sitten ei juuri kastettu Emmoja ja Valttereita, koska ne olivat ikäihmisten nimiä - nyt ne taas ovat suosikkinimiä vauvoille. Mikä tahansa nimi saattaa aluksi kuulostaa oudolta, jos se ei ole tyypillinen tämän ajan suosikkinimi, mutta kaikkeenhan tottuu. Myös Ukko-nimisiin vauvoihin ja Tytti-nimisiin mummoihin.
- tuleeko nimestä paljon väärinymmärryksiä -> tarvitseeko aina selittää mistä nimi on tullut, miten kirjoitetaan, montako ii:tä, onko c:llä vai k:lla jne.
Joo, se on kyllä rasittavaa.
- onko montakin tapaa lausua nimi (oma kolmas nimeni on Alice ja voi luoja mitä väännöksiä siitä on vuosien varrella kuullut, ja kuitenkin noinkin normaali nimi!)
Samaa mieltä; Suomessa on parasta kirjoittaa nimi niin kuin sen tahtoo lausuttavan.
Tärkeintähän on, että nimi on molemmista vanhemmista kiva ja kaunis eikä siihen liity typeriä mielikuvia; esim. ettei se tarkoita mitään hullua millään tuntemallamme kielellä. Eihän kaikkia maailman kieliä tietenkään voi osata, mutta yleisimpiä eurooppalaisia kuitenkin...
että nimi ei saa olla kenenkään läheisen tutun nimi, ja minäkin haluan välttää top 10 nimiä!
-Sukunimeen pitää sopia hyvin, se on erittäin tärkeää.
-Ei kahta samaa kirjainta peräjälkeen
-Nimi saa olla persoonallinen, jos se on räväkkä
-Alkukirjaimena ei iitä
- sopiiko nimi lapselle (onko lapsi nimensä näköinen)
*Mielestäni lapsi kasvaa nimensä näköiseksi eli annoimme nimensen enempää miettimättä että onko vauva nyt sen näköinen
- sopiiko nimi sukunimeen
* Täytyy sopia sen verran ettei mene kieli solmuun lausuttaessa tai synny mitään outoja yhdistelmiä
- sopiiko nimi muun perheen nimiin (ettei hirveästi eroa)
*Vanhempien nimiin ei tarvi sopia mutta kyllä lasten nimien täytyy olla samantyyppisiä
- sopiiko nimi sekä vauvaikäiselle, lapselle, nuorelle, aikuiselle että vanhalle ihmiselle (tämä minusta tärkein kriteeri)
* Loppujen lopuksi on aika vähän nimiä jotka eivät sovi kaiken ikäisille. Ja itse miettisin vain niin harvinaisia nimiä, ettei niistä ole muodostunut mitään " ikä-pinttymiä"
- tuleeko nimestä paljon väärinymmärryksiä -> tarvitseeko aina selittää mistä nimi on tullut, miten kirjoitetaan, montako ii:tä, onko c:llä vai k:lla jne.
* Suurimmaksi osaksi nimeä käyttää TUTUT IHMISET, jotka hyvin tietävät miten nimi kirjoitetaan ja lausutaan! En minä ainakaan esittele itseäni jatkuvalla syötöllä uusille ihmisille! Jos nyt kerran kuussa joutuu nimensä tavamaan ja se rasittaa niin jo on rankkaa! Lapseni nimen joudun usein toistamaan mutta se ei johdu vaikesta kirjoitusasusta vaan siitä, ettei kuulija ole koskaan ennen kuullut kyseistä nimeä!
- onko montakin tapaa lausua nimi (oma kolmas nimeni on Alice ja voi luoja mitä väännöksiä siitä on vuosien varrella kuullut, ja kuitenkin noinkin normaali nimi!)
*Vaikka Mia kirjotettaisiin Miia ja Christian Kristian, niin silti joutuu nimen tavaamaan koska molemmat asut ovat niin vakiintuneita! Ja tähän kohtaan pätee myös tuo edellisen kohdan selitys.
Tärkein kriteeri nimestä minulle on se että nimi on todella harvinainen! Haluan nimen olevan lähes yhtä kuin lapseni, heti tietääkenestä on kyse eikä tarvi lisäillä mitään pikku-Niko S.-liitteitä! Olisihan se hankalaa jos Suomessa olisi 3 Helsinkiä ja 7 Turkua! Mieti siinä sitten että mistä mahtaa olla kyse!
Pojan nimen kohdalla pitää valitettavsti hieman tinkiä tuosta harvinaisuus pykälästä.
Ja lopuksi vielä, harvinaisella nimellä EN tarkoita super-vierasperäisiä nimiä joita on hankala lausua... Se on kumma miten ne aina yhdistetään toisiinsa!!
T:Vermeli ja tyttö, jolla on 3 kaimaa Suomessa
mua ainakin ärsyttäisi tavattomasti jos itse tykkäisin jostain nimestä mutta anopin tms.mielestä se ei olisi kiva ja " pitäisi" sen mukaan vaihtaa(meillä yksi sellainen nimi sattui olemaan tutun koiralla ja en sitä tiennyt,enkä ruvennut sitä vaihtamaan sentakia,syytön mä siihen olen jos ovat koiralle semmosen nimen antaneet..lähinaapurin koira on muutes AADA(hah!)..ja en halua etunimeen R-kirjainta enkä samalla kirjaimella alkavia sisaruksia...en oo koskaan ajatellu onko lapsi vauvana nimensä näkönen,vanhemmiten ne on osoittauneet nimensä vertaisiksi.nimi on löytynyt almanakasta eikä ole tuttavapiirissä..tykkään lueskella lempisatuja ja niistä on kiva löytää myöskin nimiä..niin ja kyllä mä nimivalinnoissa katson myös sukunimen kanssa sopivuutta..
Olen aina pitänyt nimistä ja ollut utelias niiden suhteen. Oma nimimaku on muotoutunut vuosien varrella. Mitään erityisiä valintakriteerejä ja listoja ei ole. Nimet ovat muhineet mielessä ja valittu sitten kantajilleen. Nimiä on myös poimittu jo suvussa olleina, perusteina tällöinkin oma mieltymys nimeen. Onhan niissä ajansaatossa syntynyt linja.
- Halusimme nimen joka ei olisi ihan yleisimmästä päästä...
- Halusimme että nimi sopii sukunimeen ja on kohtalaisen perinteinen suomalainen nimi kuten meillä vanhemmillakin.
- Hiukan vaikutti päätökseen sopiiko nimi vauvan ulkonäköön...
- Myös sitä mietittiin että miltä nimi kuullostaa vauvalla, nuorella, aikuisella ja vanhuksella...
- Emme halunneet tuttujen nimiä, emmekä tietenkään nimiä joista voisi vääntää pilkkaa.
Pääsääntöisesti emme lähteneet kriteerilinjalla nimeä miettimään, mutta ihan jo alitajuntaisesti oli tietty mielikuva millainen nimi saisi ja ei saisi olla. Lopulta miehellä oli yksi ehdotus ja minulla yksi ehdotus (pojan nimiä). Ja kun poika syntyi minä totesin heti pojan nähtyäni että sehän on ihan miehen ehdotuksen näköinen! :)
Seuraavalle tulokkaalle mietitään nimi samalla periaatteella ja esikoisen nimeen sopien...
MrsKole, Poju 2,5v ja rv 20+5
- tykkäämme itse nimestä
- nimi ei ole liian pitkä (siis kutsumanimi), vaan että se on aika napakka
- ei liian vanhanaikainen, mutta ei liian modernikaan (keksimällä keksityn oloinen)
- nimi, jota lapsen ei tarvitse isompanakaan hävetä
Mietin nimiä jo raskausaikana, mutta lopullisesti nimi ratkeaa aina vasta vauvan synnyttyä.
neronja rv18+3
Eli nimen kuullessaan vieraskin ihminen tietää, onko kyse tytöstä vai pojasta.
on aika lailla samat kuin jo edella mainitut; eli ulkomailla asuessani on oltava lapsen nimi jo valmiina laitokselle mentaessa: tosin vasta viimesilla viikoilla lyotiin katta paalle nimesta isukin kanssa! Molemmilla kun oli oma suosikkinsa alusta loppuun ja yleensa sita ei valittu vaan ' kolmas kompromissi' ...
Lahisuvussa en kans halua nimea olevan- kylla maailma on niin taynna nimia ettei samoja nimia tarvii toistaa...
Muuta suurta samankaltaisuutta ei tyttojeni nimissa kylla ole- poikkeuksena etta kaikilla on kaksi nimea, kun yleensa taalla nimetaan yhdella! Toista odotellessa mietittiin etta jatketaanko samalla etukirjaimella, mutta kun ei siita sovittu, niin kaikilla neljalla on nyt eri alkukirjaimella aivan erityyppiset nimet!
Siis kaikki nelja tytonnimea loytyy suomenkalenterista ja paikallisesta nimistosta! Se oli mun suurin huoleaihe.
Myos helppo ' suomilausuttavuus' oli yks' kriteeri.
Nyt viitosta haaveillessa on myos uutta kalenteria alkanu selata- mutta ei olla kylla yhtamielta ' ekoista' nimivalinnoista! Nyt myos sisaruksilta kysytaan, vaikka itse valitaan lopullinen nimi ' tulevalle' . Pojannimi on valmiina ollu jo 14- vuotta, joten siina ei ongelmia!
Meillä ei ole ollut ajankohtaista nimetä lasta, vaikka nimiä harrastankin ja olen omalle lapsellekin miettinyt. Tässä joitakin asioita, jotka ottaisin/ottaisimme huomioon:
-Nimi molemmista vanhemmista hyvä.
-Kaunis ja sointuva nimi molempien omasta mielestä, tuttavista ja suvusta ei niin väliä, tykkäävätkö nimestä vai eivät.
-Nimi ei liian yleinen eikä sillä hetkellä suosikkien kärjessä, paitsi ehkä joku sen osa voisi olla klassinen nimi (2. tai 3. nimi voisi olla esim. Anna). Itselle nimen harvinaisuus on melko tärkeää, miehelle ei ollenkaan.
-Nimeä ei ole aivan lähipiirissä muilla, paitsi 2. ja 3. nimi voisi olla suvusta.
-Nimi on suomalaisittain helppo käyttää ja sen kirjoitusasu on suomalainen.
-Nimen merkitys ei saa olla mitään rumaa tai kyseenalaista.
-Ei haittaa, jos ulkomaillakin nimi on helppo lausua ja ehkä kirjoittaakin.
-Raamatullinen tai itselle jotakin tärkeää merkitsevä/ lapsen ainutlaatuisuutta ja tärkeyttä kuvaava nimi on hyvä.
-Kutsumanimi ei saa olla ylettömän pitkä, vaan sen pitää pysyä kasassa ilman lyhentelyjä.
No yhden kerran olen joutunut tähän " nimenantotilanteeseen" jo; me päätettiin etunimi jo puoli vuotta aiemmin, tai se vain löytyi, kun niitä haeskeli ihan nimikirjan avulla. Ja kun tuo nimi paljastui sitten muotinimeksi, eli top10:iin kuuluvaksi, ei se silti ollut este. (aina aiemmin olin ajatellut, etten todellakaan sellaista nimeä anna, mikä on " joka neljännellä vastaan tulijalla" ..) Oltiin kuitenkin puhuttu lapsesta sillä nimellä jo niin kauan.
Ei tiedetty sukupuolta, mutta sekä tytölle ja pojalle löydettiin se nimi jo sillon aikaisin.
Ja perusteita:
-lyhyt, kaksitavuinen etunimi
-r-kirjain antaa tiettyä särmää
-sukunimeen mukavasti sointuva
-2 nimeä; etunimi ja yksi tokanimi, sillä kolmella nimellä jo turhan pitkä kokonaisuus, jälkimmäisiä nimiä ei muutenkaan juuri käytetä. Pelkkä etunimi jäisi kuitenkin jotenkin torsoksi.
-ei yhdysnimiä samasta pituussyystä
Oikeastaan noi oli tietoisia ajatuksia silloin. Mutta ns. alitajuntaisesti saattoi vaikuttaa:
-l-kirjain antaa yleensä nimeen sellaista pehmeyttä, mistä en pidä
-k-kirjain antaa kivaa fiilistä kovuutensa vuoksi.
-ei niitä nimiä, jotka ovat yleisiä omassa sukupolvessa
-ei ulkomaalaissävyisiä (kuten vierasperäiset kirjaimet)
-ei mitään älytsin outoa, vaikka nuorempana haaveilin ties mistä
Ei oikeastaan kovin mietitty nimen käytännöllisyyspuolta ollenkaan, vaan kaikki nimenantoperusteet taitavat olla pelkkiä mieluisuuskysymyksiä.
Vermeli:
* Suurimmaksi osaksi nimeä käyttää TUTUT IHMISET, jotka hyvin tietävät miten nimi kirjoitetaan ja lausutaan! En minä ainakaan esittele itseäni jatkuvalla syötöllä uusille ihmisille! Jos nyt kerran kuussa joutuu nimensä tavamaan ja se rasittaa niin jo on rankkaa!
Minäpä esittelen! On nimittäin ihan täysin kiinni ammatista, esitteleekö itsensä jatkuvasti uusille tuntemattomille ihmisille. Lisäksi nykyään nimen pitää mennä oikein, kun esim. sähköposti ei mene perille, jos kirjoittaa vahingossa vaikka Piia, kun henkilön nimi on Pia. Eihän sitä voi tietää vastasyntyneestä, millaista elämää hän nimensä kanssa elää sitten aikuisena. Ärsyttävintä varmaan on se, jos esiintyy paljon julkisuudessa, ja nimi on aina väärin.
Meillä on just nimen mietinnät menossa!
Mies tykkää pitkistä nimistä, ja minustakin niissä on paljon kauniita. LAitetaan sit ne ihanat lyhyet nimet toiseksi nimeksi.
Olemme kansainvälinen perhe, joten nimen pitää olla molemman puolen isovanhemmille helposti lausuttava (suomi-englanti joten ei nyt niin kovin vaikeaa ole).
Ja niinpä kansainvälinenkin nimi käy, kun sukunimi on kuitenkin sellainen.
USAssa ilmoitetaan heti synnyttyä, että nyt se " vilperi" sitten syntyi, joten nimet oli meillä esikoisella etukäteen valmiina, ja hyvin on tyttö nimensä näköinen. Samoin päätetään nyt myös etukäteen.
Sen verran makustelen siskon nimen kanssa, että miten nimet yhdessä lausuttuna sopii. En siis laittaisi Stephanie ja Maija sisaruksille, on niin eri maailmoista, vaikka kivoja molemmat.
Tuota ikäkysymystä pohdin, kun itse tykkään tietystä nimestä, mutta Atlantin tuolla puolen se mielletään enemmin vanhemmalle ihmiselle. Toisaalta tapasin eurooppalaisen nuoren naisen, jolla oli tämä nimi, mutta saattaa olla, että Vivian jää meillä sit käyttämättä.
En huolehdi vierasperäisistä kirjaimista, omaakin suomalaista viiva-nimeä saan monesti toistaa, ja sukunimeä Suomessa, joten saa olla Ceetä ja Deetä ja KaksoisWeetäkin.
Haluan kolme nimeä. Itselläkin on, ja pitkän etunimen jälkeen jos on vaan lyhyt nimi, niin suomalaisittain se vähän töksähtää. Tai kaks pitkää nimeä on liiiian pitkä sitten. Eli pitkä-lyhyt-pitkä.
Haluan jonkun nimen olevan ihan supisuomalainen. Ja mielellään jokin suvusta, joko sellaisenaan tai vähän muutettuna (esikoisen etunimi on lähellä isänäidin nimeä), jos toinen on tyttö haluan omalta äidiltäni kolmannen nimen tälle uudelle vauvalle kolmanneksi nimeksi (se on etunimenä jo siskollani joten ei voi etunimeksi laittaa).
Tytöllä nimen kauneus on tärkeää, voi olla myös luontonimi, pojalla tärkeää, että nimi on komea, ei mikään " hupsu" nimi. En halua perinteisiä suomalaisia nimiä kuten Oiva, Taisto, Ukko, Tauno... Pojalle on minun aina ollut vaikea löytää hyvänkuuloista suomalaista nimeä.
Oman ikäluokkani nimiä en halua laittaa, en myöskään vanhempieni.
Top 10-listaa en myöskään haluaisi käyttää, mutta täytyy myöntää, että Emilia on kaunis nimi. Sitä on kuitenkin niin monella. HArvinaisuus on plussaa, mutta en etsimällä etsi harvinaisuuksia. Ne ovat yleensä myös vähän liian erikoisia, ei tiedä onko tytön tai pojan nimi tai sit ei vaan kuulosta nimeltä.
Niin, se että me miehen kanssa nimestä tykätään, on se tärkein pointsi kuitenkin, ja lopussa on nimilista sit rajautunut jo ihan sopivasti. Mies vaikuttaa eniten etunimen valintaan, itse ehdottelen sopivat kakkos ja kolmosnimet.
Kriteerit olivat
- sopii sukunimeen
- kansainvälinen
- ei mitään typerää kaksoismerkitystä
- sopii kantajalleen
- 3-6 kirjainta kutsuma nimessä
- ei r-kirjainta, eikä ala tai lopu l-kirjaimeen
Niimpä päädyimme nimeen Wilhelm
Kaikkien lasteni nimet löytyy suomen almanakasta ja se on yksi ehdoton asia, vaikka pidänkin myös erikoisista nimistä.
Tyttöjen ja poikien nimissä on eri valintaperusteet.
Tytön nimi:
-Pitää kuulostaa pirteältä, se on tärkein pointti. Ei missään tapauksessa sellainen nimi jonka voisi lausua imelästi.
-Sisältää kovia konsonantteja tai konsonantteja yleensäkin. i-kirjain täytyy löytyä nimestä, se tuo määrätynlaista pirteyttä nimeen.
- Mielellään ei yleinen nimi, ei missään tapauksessa sen ajan suosikkinimistä, tosin pääasia on miltä nimi näyttää kirjoitettuna ja kuulostaa.
-Ei kenenkään tutun nimi
-Kaksi nimeä, joita voi käyttää myös yhdessä. Molemmissa nimissä joitain samoja kirjaimia.
-Jos mahdollista, ei lopu a:han.
-P,V ja L alkuiset suosiossa
-2 tavua
kaksosilla:
-Jotain yhtenäisyyttä nimissä, mutta täysin erilaiset. Yhteinen oma tarina nimille.
pojan nimi:
-Kuulostaa komealta (oma näkemys tietty jokaisella).
-Loppuu konsonanttiin
-Ei kenenkään tutun nimi
-Ei suosittuimmasta päästä, mutta ei erikoinen. (Tytön nimi saa olla merkitysimi ja erikoinen,pojan nimessä en pidä sellaisista)
-2-3 nimeä jotka sointuu toisiinsa. Toinen nimi lyhyt, kolmas pisin.
-Konsonantteja saa olla reilusti
-D ja K- alkuiset suosiossa
-2-3 tavua