Lue keskustelun säännöt.
Tytärpuoli 15-v muuttaa käytöstään riippuen keitä on kotona
06.09.2017 |
Osaako joku selittää, miksi tytärpuoleni on synkkä ja sulkeutunut minua kohtaan silloin, kun isänsä eli mieheni on kotona, mutta avoin ja myönteinen silloin, kun isä ei ole kotona?
Heidän välinsä ovat lämpimät, tosin ehkä nyt etäisemmät kuin tytön ollessa pieni.
Itse olen pysynyt kohtuullisen etäisenä tytölle enkä ole koskaan tuppautunut hänen lähelleen, silti hän haluaa usein uskoutua minulle mm. asioista, joista ei esim. äidilleen voi puhua.
Meillä on perheessä mielestäni kaikki hyvin, mutta tosiaan, kun isä tulee kotiin, tyttö eristäytyy ja muuttuu vihaiseksi.
Tyttö on puolet ajasta äidillä ja puolet meillä, molemmissa kodeissa on myös pikkusisaruksia.
Kommentit (14)
Ehkä haluaa osoittaa niin isälleen mieltä jostakin? Jos tyttö oikeasti haluaa huomiota ja protestoi käyttäytymällä juuri päinvastoin että isä huomaisi jonkun painavan mieltä? :D Että ei varsinaisesti liity sinuun. Voit mielestäni myös hyvin keskustella tytön isän kanssa mistä se voisi johtua. Nimenomaan isän pitäis nyt mielestäni keskustella tytön kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, siltä tuo vaikuttaisi. Tämä on kuitenkin asia josta häntä on mahdotonta saada puhumaan, ei varmaan tiedosta sitä itsekään. Tyttö kärsii samalla vahvasta miellyttämisen tarpeesta niin isää kuin äitiä kohtaan, pelkää ettei täytä odotuksia ja on ahdistunut siitä. Mitenköhän häntä voisi auttaa.
Ap
En tietenkää voi tietää miten asiat on nyt, mutta tytölle osoitettaisiin että hänen kanssa halutaan jutella ja viettää aikaa. Ihan vaan koska hän on olemassa, eikä tarvitse erikseen miellyttää. Perus kysymyksiä kuten "Miten päivä on mennyt?" ja "Mitä kuuluu?" :D Vastaus voi olla epämäärästä ölinää, mutta toi kysymys silti merkkaa teinille paljon.
Että hän on ihan yhtä tärkeä ja rakas kun kaikki muutkin, eikä pikkusisarukset mene edelle. Välillä viettäis aikaa isän kanssa ihan kahdestaankin nimenomaan isän aloitteesta.
Otsikon kysymykseen suoraan: Ihan normaalia ja ikäkehitykseen kuuluvaa. Ehkä myös äidiltä opittua?
Ite saatan käyttäytyä vihasesti sellaista ihmistä kohtaan, jolta haluan eniten huomiota. Tai no en nyt välttämättä vihasesti, mutt esim. saatan vältellä katsekontaktia ko. ihmiseen, en naura hänen jutuilleen yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoliitossa miehen tytär oli mua kohtaan kylmäkiskoinen aina. Eron jälkeen kuulin että hän oli pitänyt minusta paljon ja olin yllätynyt.
Oisko tuossa jotain lojaaliutta isää kohtaan, ja isän ex-vaimoa eli äitiä, tykkää susta salaa, eikä halua isän nähden sitä näyttää?
Ehdotan, että et ota asiaa puheeksi edes, kun olette yhdessä niin se on teidän aikaa ja isän aikana on vähän toisenlaista.
Viisaat mammat osaavat hoitaa tällaiset teinien hommat kotiin 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, siltä tuo vaikuttaisi. Tämä on kuitenkin asia josta häntä on mahdotonta saada puhumaan, ei varmaan tiedosta sitä itsekään. Tyttö kärsii samalla vahvasta miellyttämisen tarpeesta niin isää kuin äitiä kohtaan, pelkää ettei täytä odotuksia ja on ahdistunut siitä. Mitenköhän häntä voisi auttaa.
Ap
Juu, anna hänen olla millainen on, ja ole itse oma kiva itsesi. Ei kaikkea tarvi analysoida. Ajan myötä kaikki loksahtelee hänelläkin paikoilleen. Ehkä äidillä on ongelmia, joita sulle ei voi kertoa tms. Lapset ovat vanhemmilleen lojaaleja. Hän tarvii kuitenkin sinuakin. Otat vaan rennosti, etkä utele, olet turva hänen elämässään.
Joo en toki utele ja kyllä kysellään miten menee ja uhrataan häneen niin paljon huomiota kuin hän vain sallii. Isän kannalta olisi vaan kivaa, jos tyttö näyttäisi aurinkoista puolta hänellekin. Toki tämä on selvää, että kuuluu ikään. Kiitos rohkaisevista vastauksista!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo en toki utele ja kyllä kysellään miten menee ja uhrataan häneen niin paljon huomiota kuin hän vain sallii. Isän kannalta olisi vaan kivaa, jos tyttö näyttäisi aurinkoista puolta hänellekin. Toki tämä on selvää, että kuuluu ikään. Kiitos rohkaisevista vastauksista!
Ap
Eiköhän se ajan myötä muutu, möksäys voi johtua jostain, mitä kuulee äidiltään, tai voi olla huomionhakua. Minusta paras antaa ajan kulua ja ehkä jonain päivänä hän itse kertoo.
Meillä vähän sama, teinipoikani on puhelias ja avoin kahden kesken sekä minulle että miehelleni, mutta jos olemme kaikki yhdessä niin ei puhu juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron sukulaisperheestä. Lapset olivat myös vuoroviikoin isällään jolla oli uusi suhde.
Isän uusi rakas ei jättänyt koskaan lapsia isänsä kanssa keskenään. Lapset kokivat etteivät voi puhua kaikesta mistä olisivat halunneet isänsä kanssa puhua. Joskus lapset ovat hyvin kasvatettuja, muut huomioon ottavia tai vaistoavat herkästi mikä on sopivaa ja yrittävät olla uudelle/vanhemmilleen mieliksi. Lapset tykkäsivät isän uudesta ja heidän oli vaikeaa puhua äidistään ja asioista mitä he olivat kokeneet ja tehneet äidin kanssa edellisellä viikolla.
Kun lapset olivat äidillä he eivät voineet kertoa mitä kivaa he olivat isänsä uudessa perheessä kokeneet. Varsinkin isän uuden kehuminen oli heidän äidilleen kova pala. Lapset huomasivat ettei äiti halunnut sellaista kuulla ja tuli lasten iloisista jutuista isän uudessa perheessä viihtymisestä hyvin surulliseksi ja kotiinpaluun tunnelma latistui.
Lapset (10 ja 14v) oppivat elämään ns. kaksoisroolia. Ihania aikuisia näistä lapsista silti varttui.
Oletko ap edennyt asian suhteen? Vaikuttaa, että olet tytön elämässä ainoa joka huomaa hänen "kipunsa". Isätkin voisivat järjestää lapsensa kanssa yhteistä aikaa. Onko tyhmää jos ehdotan vaikka yhteistä leffassa käyntiä ja pizalle menoa?
On vihainen isälleen, ei sinulle.