Huomionkipeä, kiivas lapsi. Päiväkodissakin ongelmia.

Käyttäytyy siis joka paikassa samalla tavalla huonosti? Meidän lapsi käyttäytyy vain kotona huonosti, joten en ole huolestunut.

Mun mielestä sun täytyisi laittaa huonolle käytöksellä kurja seuraamus, että tätä kautta oppisi, ettei sinullekaan voi käyttäytyä huonosti kuten ei isällekään.

Tältä palstalta saat ehkä vain neuvoja, miten käytökseen puututaan. Tytön tuntevat ammattilaiset osaisivat ehkä sanoa, mistä käytös johtuu ja puuttua siihen. Eli miksi hän janoaa huomiota niin kovasti? Siitä nyt ei ainakaan olisi haittaa, että varaisit päivästä ajan, jolloin keskityt vain lapseen ja jos hän tulee sitä ennen toistuvasti häiritsemään, muistutat että kuudelta pelataan yhdessä tms. Kärsivällisyys kasvaa vain harjoittelemalla.

Onko mitään merkkejä autismin kirjosta?

Kysy päiväkodista, voisiko kelto (kiertävä erityislastentarhanopettaja) tehdä lapsesta arvioinnin. Tässä nyt ei taida olla enää pelkästä huonosta käytöksestä kyse.

Periaate on helppo sanoisin. Mitä enemmän huutaa, sen kauemmas menet ja hiljempaa olet. Heti kun vaikenee, käännyt hänen puoleensa ja kerrot, että nyt sopii jutella kun huuto loppui. Riippuu ihan ipanan itsepäisyydestä, kuinka kauan jaksaa kokeilla entisiä keinoja, ennen kuin luovuttaa ja suostuu kokeilemaan rauhallisuudella huomion hakemista.

Kuinka sinä toimit noissa tilanteissa, jossa lapsi vaatii huomionsa ja ei heti saa sitä? Tai miten nuo tilanteet yleensä lähtevät käyntiin ihan siihen pisteeseen, että lapsesta tulee käytännössä pitelemätön? 

 

Tuollainen käytös on kitkettävä ipanasta välittömästi. Kunnon kuri ja järjestys. Kiristät tahtia, jos ei opi olemaan. Sinä olet vanhempi ja määräät marssijärjestyksen. Kasvata siitä rääpäleestäsi yhteiskuntakelpoinen yksilö. Vastuu on sinulla.

Huomioikaa sitä lasta enemmän, älkääkä valittako!

Näin se vaan on, että joihinkin riiviöihin tehoaa vain fyysinen rangaistus. Miehellesi pojot, luunappi ei ketään tapa, mutta pistää pikkuisen miettimään.

Tiedän tuollaisia tapauksia töistä. Usein siinä käy niin että lasta aletaan huomioida liikaa ettei hän vaan suutu.

Olen siis päiväkodissa töissä. Kannattaa varmaan puhua erityislastentarhan opettajalle. Vaikka päiväkodinkin resurssit on aika pienet kun on noin tarvitseva lapsi. Helposti käy niin että annetaan periksi lapselle.

Viestisi kuulostaa todella huolestuttavalta. Luettelet siinä lapsen vikoja ja lapsen käytöstä. Olisi kuitenkin tärkeää ymmärtää, että lapsi on kuin tyhjä taulu syntyessään ja teidän välisenne vuorovaikutus on lasta muokannut. Jos lapsen normaaleihin vihan tunteisiin kotona reagoidaan vihalla tai ne sivuutetaan, ei lapsi opi käsittelemään niitä. Tällöin lapsi ei saa mallia miten vaikeita tunteita käsitellään eikä pärjää niiden kanssa. Käsiksi käyminen on vain seuraus tästä, että lasta ei ole opetettu sanoittamaan ja käsittelemään tunteitaan, jolloin niiden hallitseminen tulisi mahdolliseksi. Toiset lapset tarvitsevat tässä enemmän aikuisen ohjausta, toiset vähemmän ja enemmän muussa. Jokatapauksessa lapsen vihan tunteet ovat normaaleja, niistä rankaiseminen tai niihin aggressiolla vastaaminen ei kehitä lasta. Jokainen lapsi tarvitsee aikuiselta mallin siitä, miten vaikeiden tilanteiden kanssa toimitaan. Harmittavan usein lapset, jotka tarvitsevat näissä asioissa tukea, elävät aikuisten kanssa, jotka eivät itsekään kykene hallitsemaan itseään. Teilläkin lasta on siis kasvatettu pelolla.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen käytös on kitkettävä ipanasta välittömästi. Kunnon kuri ja järjestys. Kiristät tahtia, jos ei opi olemaan. Sinä olet vanhempi ja määräät marssijärjestyksen. Kasvata siitä rääpäleestäsi yhteiskuntakelpoinen yksilö. Vastuu on sinulla.

Tutkimusten mukaan autoritaarinen kasvatus on kaikista heikointa vanhemmuutta ja saa aikaan huonon lopputuloksen. Ap:n lapsi tarvitsee tukea ja vanhemman ohjausta vaikeiden tunteiden käsittelemisessä ja hallinnassa. Ei lapsi opi rankaisemalla. Ohjausta ja neuvontaa, käsiksi käyminen on tietenkin kielletty. 

Vierailija kirjoitti:

Periaate on helppo sanoisin. Mitä enemmän huutaa, sen kauemmas menet ja hiljempaa olet. Heti kun vaikenee, käännyt hänen puoleensa ja kerrot, että nyt sopii jutella kun huuto loppui. Riippuu ihan ipanan itsepäisyydestä, kuinka kauan jaksaa kokeilla entisiä keinoja, ennen kuin luovuttaa ja suostuu kokeilemaan rauhallisuudella huomion hakemista.

Riippuu ipanan tai aikuisen itsepäisyydestä, miten kauan noita sinun keinojasi jaksaa yrittää. Itse erehdyin vuosia ajattelemaan, että lapsi kilahtelee kurittomuuttaan.

Sitten otimme päinvastaisen linjan. Raivokohtauksesta välitön siirtyminen toisiin tiloihin, runsaasti huomiota, tilanteen purkamista ja käytännön ohjeita lapselle, kuinka seuraava kohtaus estetään. Lapsella on nyt kunnollinen työkalupakki itsehillintään, ja ennen kaikkea hurjasti parempi itsetunto.

Päiväkodissa vierailee eltot ja keltot ja ladtentarhanope huomaa ja hälytetään sitten elto.

Ignooraa kiukuttelu ja huomioi vaan hyvä käytös. Lapsen on ymmärrettävä että tulee kuulluksi vaikka puhuisi rauhallisesti.