Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä apua nuoruuden vaikeiden kokemuksien käsittelyyn?
26.08.2017 |
Kokemuksista on jo lähes 10 vuotta aikaa, joten en tunne kuuluvani minkään kriisiavun piiriin. Mutta nyt tuntuu että kaikki nuoruuden vaikeat asiat alkaa palautua jatkuvalla syötöllä mieleen (olen vain työntänyt mielestä pois, ja jopa unohtanut ison osan pitkäksi aikaa). Alkaa olla raskasta pyörittää mielessä näitä asioita, varsinkin kokopäivä työn ohella ja pienen lapsen äitinä. Haluaisin mieluiten illan puolella päästä keskustelemaan asioista jottei tarvitse töissä selitellä poissaoloa. Tai ehkä ihan puhelimitsekin aloittaa tai jossain chatin tyyppisessä. Kokemukset eri kanavoiden toimivuudesta kiinnostaa myös.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole lähinnä opiskelijoille? Olen siis jo 30-vuotias.
Kun olet kokopäivätyössä, niin ensimmäisenä vaihtoehtona kokeilisin työterveyshuoltoa. Sitä kautta katsoa mitä keinoja on tarjolla ja mikä vaikuttaa sopivalta itselleen. Eri tilanteisiin on eri terapiavaihtoehtoja ja toimintatapoja, joten tämä olisi tapa jolla vaihtoehtoja ei tarvitsisi pohtia yksinään.
Työterveyshuolto ei jaa tietoja käyntien sisällöistä työnantajan tai muiden kanssa, jos joku epäilee sitä.
Mielenterveystalo netissä. Ei mene rahaa.
Yritä päästä keskustelemaan. Minäkin kamppailen noiden asioiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Postraumaattiseen stressireaktioon kuuluu tuo tapahtumien tavallaan pakonomainen palautuminen mieleen vuosikausien jälkeenkin. Tarvitset keskusteluapua, jopa terapiaa, jos koet siitä hyötyväsi. Käyn itse terapiassa PTSD:n ja traumaattisen lapsuuden takia. Elämä alkoi vain pikkuhiljaa hajota käsiin ja olin todella ahdistunut ja masentunut. Terapia on auttanut, todella paljon. Onko paikkakunnallasi kriisipuhelinta? Sinne voi soittaa tuollaisissakin tapauksissa. Sano, että tarvitset apua, mutta et tiedä, mistä hakea. Minä pääsin avun piiriin koulun kautta. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Postraumaattiseen stressireaktioon kuuluu tuo tapahtumien tavallaan pakonomainen palautuminen mieleen vuosikausien jälkeenkin. Tarvitset keskusteluapua, jopa terapiaa, jos koet siitä hyötyväsi. Käyn itse terapiassa PTSD:n ja traumaattisen lapsuuden takia. Elämä alkoi vain pikkuhiljaa hajota käsiin ja olin todella ahdistunut ja masentunut. Terapia on auttanut, todella paljon. Onko paikkakunnallasi kriisipuhelinta? Sinne voi soittaa tuollaisissakin tapauksissa. Sano, että tarvitset apua, mutta et tiedä, mistä hakea. Minä pääsin avun piiriin koulun kautta. Tsemppiä!
Kriisipuhelimet taitavat nyt olla painottuneet Turun puukotuksiin. Asun siis Turun suunnalla. Jotenkin tuntuu kun ei ole "akuuttia" hätää ettei asiani kuulu näihin kriisipuhelimiin. Välillä tuntuu että haluaisin vain voida jollekin ääneen "oksentaa" kokemukset kuin luettelona. Oma puoliso ei halunnut kuulla kun aloin kertoa, ja lähipiiri muuten ei varmaan edes uskoisi todeksi.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, tyypillistä on tuo ajattelu "etten voi soittaa nyt". Voit soittaa kriisipuhelimeen Turun tapauksesta huolimatta.
Muista myös Tukinainen jolla on oma nro.
Mulla sama että pitäis saada ulos kaikki kamaluus.
Alue: Aihe vapaa
Ja kyse on aika pitkälti seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja parisuhteen ongelmiin liittyvistä asioista.
-Ap