Lue keskustelun säännöt.
Pelottaa että jään yksin (sinkuksi)
16.08.2017 |
Mulla on kyllä aina ollut suhde kun olen halunnut, mutta pelottaa että jäisinkin yksin. On yksi sukulaisnainen joka on jo lähemmäs 40 ja suhteet aina olleet lyhyitä ja haluaisi vielä naimisiin ja lapsia, jotenkin ei vain todellakaan halua että itselle kävisi noin. Olen kovin sellainen että en usko että kukaan voisi mua rakastaa vaikka onkin rakastanut mutta en vain jotenkin koe että olisin sellainen :/ en ymmärrä jos minuun ihastutaan ja koen parisuhteessa aina olon onnettomaksi, olen tosin onneton ilmankin suhdetta. Miehet osoittaa kyllä kiinnostusta ja tulee usein treffikutsuja mutta en saa kerättyä rohkeutta mennä ja jos tulee säätöä jonkun kanssa niin työnnän miehet pois koska pelkään tulla satutetuksi.
Miten tälläistä voi oikein lähestyä? Ollut monivuotisia suhteita teinistä asti ja nyt yksin, ikää 22.
Minkä ikäisenä te löysitte kumppanin (naimisissa olevat)
Kommentit (3)
Sun ikäisenä mulla ei ollut vielä yhtään parisuhdehistoriaa takana! :D Ekan poikaystäväni/avomieheni tapasin 24-vuotiaana, mutta sekin suhde päättyi muutaman vuoden kuluttua siihen, että mies sairastui äkillisesti psyykeltään ja teki itsemurhan. Toisen poikaystäväni tapasin 30-vuotiaana ja nyt 32-vuotiaana olen naimisissa.
Usko isosiskoa: et osaa vielä kuvitellakaan, millaisista ihmissuhdekuvioista itsesi tulet löytämään. En olisi itsekään voinut ennustaa, että eka poikaystäväni tappaa itsensä! Silti on vain uskallettava ottaa riski ja antaa rakkaudelle mahdollisuus yhä uudestaan. Kukaan ei voi luvata, että päädyt pitkään ja onnelliseen avioliittoon, mutta ilman potentiaalisten kumppanien lähestymistä päädyt melko varmasti yksineläjäksi. Mikään kiire sulla ei kuitenkaan ole, voit hyvin ottaa rennosti ja tarttua tilaisuuteen sitten, kun joku kiinnostava nuorimies tulee vastaan. Onnea matkaan, pikkusisko! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne, paitsi että minä en ollut koskaan seurustellut kenenkään kanssa ollessani sinun ikäisesi. No, ollessani melkein 23 tapasin deittisovelluksen kautta nykyisen aviomieheni. Oli tietty tosi onnekasta, että heti natsasi molemmin puolin. Sikäli tilanteeni oli erilainen kuin sinun, kun sinä olet monesti seurustellut muttet ole ollut onnellinen. Oletko ollut rakastunut kumppaneihisi? Ovatko he kohdelleet sinua hyvin? Mikä on puuttunut? Onko elämässäsi jotain mikä tekee sinut muutenkin onnettomaksi, jos tunne ei olekaan liittynyt kumppaneihisi?
No itsellä ehkä se että nykyään vääränlaiset miehet kiinnostuu, olen ulkonäöltäni sellainen että vedän jotain pintaliitäjiä puoleeni ja itse en välitä sellaisesta. Uskon että olen ollut rakastunut kumppaneihini koska ainakin on sattunut erotessa niin helvetisti että mikä muukaan vois sattua niin kovin. Huonosti ollaan kohdeltu kyllä koko elämä lapsesta saakka vaikka itse olen ollut kiltti, onko se sitten siinä että olen ollut liian kiltti ja jäänyt ovimatoksi. Paha sanoa. Ja tosiaan onneton olen ihan saman miten olen, mutta jos on ollut rakastettu olo niin on sentään ollu joku ihminen keneen voi luottaa ja tukeutua. Haluaisin vain löytää kumppanin tähän viereen mutta oikeanlaista on niin hiton vaikea löytää ja sittenkin varmaan työnnän pois...
ap
Tuttu tunne, paitsi että minä en ollut koskaan seurustellut kenenkään kanssa ollessani sinun ikäisesi. No, ollessani melkein 23 tapasin deittisovelluksen kautta nykyisen aviomieheni. Oli tietty tosi onnekasta, että heti natsasi molemmin puolin. Sikäli tilanteeni oli erilainen kuin sinun, kun sinä olet monesti seurustellut muttet ole ollut onnellinen. Oletko ollut rakastunut kumppaneihisi? Ovatko he kohdelleet sinua hyvin? Mikä on puuttunut? Onko elämässäsi jotain mikä tekee sinut muutenkin onnettomaksi, jos tunne ei olekaan liittynyt kumppaneihisi?