Minä en oikeasti jaksa kohta viihdyttää mt-ongelmaista ja skitsofreenista äitiäni!

Asun 600 kilometrin päässä, mutta käyn aina silloin tällöin kylässä, kun äiti pyytää ja on yksinäinen. On yksinäinen, kun kukaan ei yksinkertaisesti KESTÄ häntä.

Koko ajan kauhea valitus muista ihmisistä ja sukulaisista, juorutaan kaikki asiat eteenpäin ja kauhistellaan kovaan ääneen jonkun pukeutumista, tatuiointeja ja muuta.

Äidin kanssa ei voi keskustella mistään, kun vetää kaikki jutut aina muiden haukkumiseen tai sitten uskontoasioihin.

Olen koittanut sanoa äidille, että uskontojutut ovat niin henkilökohtainen asia, ettei niistä välttämättä kannata puhua. Äitini on siis kiihkouskovainen, mutta vaihtaa "klaania" varmaan kuukausittain. Milloin symppaa helluntalaisia, milloin jehovia ja milloin jotain herätysliikkeitä. Itse olen ateisti ja äiti ei millään pysty hyväksymään tätä.

Katselimme dokumenttia Stephen Hawkingista ja äiti alkaa vihaisena paasaamaan, miten jumalanvastainen ihminen hän on ja hän johdattaa ihmisiä harhaan, joutaisi kuolemaan mokoma saatananpalvoja.

Katsottiin eräs kauhuelokuva ja alkoi elokuvan jälkeen paasaamaan, että on uskomatonta miten ihmiset eivät usko jumalaan, kun näissä elokuvissakin näytetään demonit ja vaikka mitä.

Sitten vielä tietysti minun ulkonäöstäni ja painostani jatkuva huomauttelu.

Aaargh! En vaan jaksa. :( En ole esitellyt miestänikään hänelle, kun ihan taatusti haukkuu hänetkin ihan lyttyyn. Lisäksi täytyy tietää tarkalleen miten äidille puhutaan ettei hän vedä kilareita ja saa jotain raivokohtausta, en jaksa ohjeistaa toiselle ihmiselle miten tuollaisen kanssa toimitaan.