Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen naimisissa. Kaikki hyvin. Mutta neljä vuotta sitten näin ihanan miehen ja hän on mielessäni päivittäin.
Soittelen työasioissa hänelle pari kertaa viikossa ja nähdään ohimennen joskus.
Olen huomannut että hänellä on myös tunteita minua kohtaan. Ikinä ei olla muuta puhuttu kun pelkkiä työasioita.
Tämä on inhottavaa. Erota en halua enkä pettää.
Näinkö tämä tilanne jatkuu loppuelämän?
Muita joilla samanlainen tilanne?

  • ylös 5
  • alas 2

Kommentit (15)

Vierailija

Voi jatkua, jos sille ei pistä stoppia. Ihastus täyttää kenties jotain tyhjiötä omassa elämässäsi, eikä se mene ohi niin kauan kun sitä ruokkii. Tiedän omasta kokemuksestani. Oli pakko pistää välit täysin poikki ja keskittää energia kaikkeen muuhun mahdolliseen. Ei ole helppoa, tiedän.

Vierailija

En voi laittaa välejä täysin poikki töiden takia ja työpaikkaani en ala vaihtamaan.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Nosta kissa pöydälle ja puhu asiasta työkaverisi kanssa. Vain sinä olet vastuussa elämästäsi myös tunteistasi.

Asialle jotain tekeminen vain auttaa. Sinä otat vastuun tunteista ja kerrot tuolle työkaverille. Ei tarvi silti alkaa suhteeseen tms.

  • ylös 3
  • alas 10
Vierailija

Toimi niin kuin toivoisit miehesi toimivan, jos hän joskus joutuu samanlaiseen tilanteeseen.

  • ylös 16
  • alas 1
Vierailija

Miten olet huomannut että hänellä on tunteita? Miehet ei neljää vuotta oottele. Taidat pyörittää omia toiveitasi päässäsi.

Vierailija

Kyllä sen tietää ja huomaa esim. miten hän vastaa puhelimeen, soittaa takaisin, vastaa viestiin.

Silmistä näkyy kanssa. Hän on avoliitossa. Käytös minua kohtaan muuttui vuosi sitten.

Ap

Vierailija

No, vuodesta 2013 oon rakastanut miestä, jota en edes näe juurikaan, viimeksi soiteltiin syksyllä 2015. On lapsia, niin alapa tässä nyt sitten sössöttää miehelle tunteistani. Jos sitä ei kiinnostakaan, niin hiukan noloa perheellisenä koittaa...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En voi laittaa välejä täysin poikki töiden takia ja työpaikkaani en ala vaihtamaan.

Ap

Sulla on joo hankalampi tilanne, kun on pakko olla tekemisissä töiden takia. Itse vaihdoin lopulta työpaikkaa. Mieti mitä haluaisit. Kaipaatko vaan huomiota vai haluaisitko suhteeseen tämän miehen kanssa? Itse ainakin tiedostan ihastuneeni työkaveriini siksi, että halusin jostain syystä todistaa itselleni, että saan vielä tässäkin iässä (päälle kolmikymppisenä) jonkun ihastumaan itseeni. Lisäksi ihastuksen kanssa flirttailu tuo piristystä elämään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No, vuodesta 2013 oon rakastanut miestä, jota en edes näe juurikaan, viimeksi soiteltiin syksyllä 2015. On lapsia, niin alapa tässä nyt sitten sössöttää miehelle tunteistani. Jos sitä ei kiinnostakaan, niin hiukan noloa perheellisenä koittaa...

Ja siis se on ärsyttävää, kun se käyttäytyy kuin sitä kiinnostais, mutta se ei halua antaa mitään. Tai tiedän, että sitä kiinnostais, mutta se vain haluais, että mä annan sille kaiken ja jotain, enkä mä voi, kun olen sellainen, että itsekin tarttisin, siis sitä, että toinen edes sitoutuu.... Tämä ajalta ennen perhettäni koettua jo.
En tajua, miksei se voinut sen verran sitoutua, että on kanssani, kun se kerran halusi jotain....

Vierailija

Voi ap auttaisin jos osaisin, mutta taistelen itse saman asian kanssa!

Tätä on kestänyt jo 9 vuotta! Sama työpaikka, pakko olla tekemisissä. Ollaan molemmat perheellisiä ja tunnustettu toisillemme, että tää on molemminpuolista. Olen yrittänyt katkaists välit, ignoorata täysin, mutta mikään ei onnistu!

Mun ei tarvitse kuin kuulla sen ääni puhelimessa niin jalat menee veteläks ja sydän hakkaa hulluna! Mitäs näille fyysisille oireille mahtais, ei tunteita näköjään voi kuolettaa, vaikka mulla on kotona asiat hyvin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voi ap auttaisin jos osaisin, mutta taistelen itse saman asian kanssa!

Tätä on kestänyt jo 9 vuotta! Sama työpaikka, pakko olla tekemisissä. Ollaan molemmat perheellisiä ja tunnustettu toisillemme, että tää on molemminpuolista. Olen yrittänyt katkaists välit, ignoorata täysin, mutta mikään ei onnistu!

Mun ei tarvitse kuin kuulla sen ääni puhelimessa niin jalat menee veteläks ja sydän hakkaa hulluna! Mitäs näille fyysisille oireille mahtais, ei tunteita näköjään voi kuolettaa, vaikka mulla on kotona asiat hyvin.

Kuinka tunnustitte tunteenne? Kumpiko ensin?

Haluaisin ehdottaa ihastukselleni tapaamista ja tunnustaisin tunteeni, mutta kun lasken sen jo pettämiseksi.

Kun mietin jos mieheni tekisi jollekkin naiselle samallalailla, niin ei se kivaa olisi.

Ap 

Vierailija

Minä tunnustin. Mies jätti perheensä.Ollaan oltu 10vuotta nyt naimisissa . En ollut sillon ylpeä teosta ja tein väärin, mutta nyt on asia jo unohdettu. Kaikilla uusi elämä.
En suosittele jertomista, koska tekee kipeää pitkän aikaa..Tietysti kuitenkin teet, kuten parhaaksi näet.

Vierailija

 
Kokemuksesta voin sanoa, että ei niistä tunteista pääse eroon vaikka aika kuluu. Hän on rakas nainen minulle <3

Vastauksen etsijä

Samassa tilanteessa olen. Ikää 30, parisuhdetta takana 8v ja lapsia kaksi. Ihastuin työpaikan samanikäiseen mieheen jolla samanlainen elämäntilanne. Hän on komea, hiukan ujo. Työyhteisö on pieni ja tavataan väistämättä päivittäin kahvihuoneessa ja käytävillä. Olen pyytänyt häntä kaverillisesti lounaalle välillä. Tunne on syventynyt omalta puoleltani vuoden verran. En usko että hän tuntee mitään, mutta en ole varma. Jos tunnustaisin ihastuksen, menetän pahimmillaan sujuvan työtoveruuden. Toisaalta en pysty keskittymään töissä, työntekoni suorastaan kärsii kun uppoudun haaveisiin. Mietin, voisinko kysyä mieheltä onko välillämme kaikki platonista. Jos vastaisi myöntävästi, saattaisin pystyä karistamaan tunteet. En haluaisi vaihtaa työpaikkaakaan. Nykyisessä suhteessa ei ole seksiä, en halua miestäni. Hän ei tunnu olevan edes asiasta pahoillaan, vaan pelaa vaan tyytyväisenä pleikkaria.

Sisältö jatkuu mainoksen alla