Hesari: lapsiltani saisi muka kieltää epäilyttävääkään seuraa

Oli outo mielipide. Ensin todetaan, että kaveripiirillä on iso vaikutus nuoreen ja sen jälkeen sanotaan, etteivät vanhemmat saisi vaikuttaa nuoren kaveripiiriin. Minusta vanhempien pitää erittäin tarkasti seurata nuoren kaverisuhteita ja ohjata niitä (mieluiten hienovaraisesti) ns. oikeaan suuntaan eli pois väkivalta/päihde/lintsaus/ym. piireistä.

Linkki hesarin juttuun http://www.hs.fi/elama/art-2000005320091.html

Itsetunnoltaan vahvaksi kasvatettu lapsi vetää omat rajansa kyllä. 

Sitä yritetään sanoa. Ei kukaan ala lintsariksi ja päihteiden käyttäjäksi kavereiden takia, vaan hakeutuu omien ongelmiensa takia tällaisiin piireihin. 

En ole koskaan kieltänyt lapsiani liikkumasta ihan kenen seurassa haluavat. Ovat tehneet omat johtopäätöksensä siitä kokemuksen kautta, keiden joukossa haluavat olla. 

Vierailija kirjoitti:

Oli outo mielipide. Ensin todetaan, että kaveripiirillä on iso vaikutus nuoreen ja sen jälkeen sanotaan, etteivät vanhemmat saisi vaikuttaa nuoren kaveripiiriin. Minusta vanhempien pitää erittäin tarkasti seurata nuoren kaverisuhteita ja ohjata niitä (mieluiten hienovaraisesti) ns. oikeaan suuntaan eli pois väkivalta/päihde/lintsaus/ym. piireistä.

Linkki hesarin juttuun http://www.hs.fi/elama/art-2000005320091.html

Minusta jutussa sanottiin vain, ettei suoranainen kieltäminen ole toimiva ratkaisu, mutta vanhempi voi toki yrittää ohjailla hienovaraisesti lasta oikeaan suuntaan. Jos ihan järkevästi ajattelee, niin miten edes estät teiniä tapaamasta joitakin tiettyjä kavereita. Siksi se ei ole toimiva ratkaisu. 

Ehkä tämä herättää siksi tunteita, että on aikamoinen työ ensin vanhemman pyrkiä kasvattamaan lapsensa oikein, kun kaikki kasvatus voi valua hukkaan lapsen löytäessä vääränlaisia kavereita. Olen miettinyt tätä itse viime aikoina paljon, koska omat lapset alkavat olla sen ikäisiä, että kavereiden vaikutus lisääntyy jatkuvasti. Olen yrittänyt pohjustaa tätä vaihetta sillä, että pienestä pitäen käyty ja keskusteltu oikeasta ja väärästä, pyritty kannustamaan itsenäiseen ajatteluun, annettu vastuuta ja keskusteltu siitä, että aina pitää ajatella itse, koska joskus kaverit ja aikuiset voivat olla väärässä. Lopulta lapset tekevät itse omat valintansa. Vanhempana voin vain opettaa niitä työkaluja ja malleja, joilla he toivottavasti onnistuvat tekemään hyviä valintoja ja päätöksiä.

Kuten jutussa todetaan kieltäminen johtaa vain salailuun ja valehteluun. 

Eli yläkouluikäsen elämää voi kontrolloida siten, että tietäisi joka hetki lapsensa liikkeet. 

Oikeat arvot ja vahva omanarvontunto suojaavat sata kertaa paremmin kuin häkissä pitäminen. Sieltä ihminen kuitenkin joskus pääsee ulos ja mitkä ovat silloin valmiudet kohdata maailma?

Itse luotan harrastusten voimaan. Kun esiteinin saa kiinnostumaan harrastuksista, niin hänelle ei jää aikaa ajautua huonoihin kaveripiireihin murrosiässä. Kriittinen nivelkohta on siirtyminen yläkouluun, siinä menee helposti vikaan, jos uudelta luokalta/koulusta löytää vääränlaisia kavereita. Harrastuksen kautta saatu hyvä kaveripiiri yleensä säilyy tämän nivelkohdan yli ja poistaa tarpeen hakeutua huonoon seuraan.