Miksi isojen koirien omistajat haluavat "isoja koiria" kavereiksi

Minulla on 35 kiloinen saksanseisoja, joka on vahva ja nopea. Siinä jää pikkukoira todella äkkiä jakoihin leikkiessä, eikä kysä ole siitä että koira olisi huonosti koulutettu, sen leikit vaan on aivan eri sarjassa kuin jollain fifillä.

Meillä on erään toisen koirakaksikon kanssa käynyt niin että pikkukoiralta piti amputoida hännnän pää kun suurempi koira astui juostessa sen hännnän päälle.

Itsekään en halua omien 10kg koirille isoja kavereita. Leikkiessä tulee yllättävän paljon vahinkoja ja pikkukoirat siinä loukkaantuvat, ei isot

Siksi, koska en halua olla koko ajan pelko persauksissa siitä, että milloin 30kg koirani murjoo innostuksissaan sen sinun parikiloisen minikoirasi. 

Oletko koskaan nähnyt miten nuoret koirat leikkivät? Nehän rynnii täysillä toisiaan päin ja öyhöttävät ja rymisevät pitkin tannerta. Vaarallista jos yksi on kymmenen kertaa pienempi kuin muut.

Minua vituttaa ihan mahdottomasti muutama mammeli, jotka tulevat koirapuistoon pikkufifiensä kanssa, kävelevät siihen aitaukseen jossa muilla koirilla on leikit kesken (puistossa on kaksi erillistä puolta) ja toteaa, että hui kauhea kun nämä muut on niin isoja, voitteko laittaa koirat kiinni ettei mitään satu. :D

Siksi, että 54 kiloisella koirallani on lähes olematon kehonhallinta. On todella kömpelö, joten vahinkoja voi sattua. Tottelee kyllä ja on muutenkin miellyttämishaluinen.

Aikuisen koiran uskaltaa antaa peuhata pienempienkin kanssa, mutta nuoret (alle 2-3-vuotiaat) leikkivät niin rajusti, että ei todellakaan pieniä isojen sekaan. Ne ei kyllä hirveästi katsele mihin ryntäilevät. Koirapuistoissa nuo kakarat törmäilevät ihan täysillä ihmistenkin jalkoihin.

Mitä ihmettä? Minulla on pikkukoira, eikä tulisi mieleenkään tupata sitä isojen koirien kaveriksi. Totta kai iso koira tarvitsee kavereita, jotka ovat vähintään keskikokoa. Monen kymmenen kilon koira kun hyppää pienen viisikiloisen päälle, niin miten luulet, että siinä käy? Koirat leikkivät rajusti, ei siinä ole mistään koulutuksesta kysymys. Ja koirapuistoissa on ihan syystä pienten ja isojen puolet erikseen. Joskus, jos puisto on tyhjä, menen pienen koirani kanssa isojen puolelle, koska siellä on enemmän tilaa juosta, mutta poistun kun joku isompi koira haluaa tulla sinne.

Minun iso koirani ei oikein osaa olla pikkukoirien kanssa. Jotenkin jännittää niitä ja tilanne on aina hirveän varautunut > pienempi tuntee olonsa uhatuksi ja alkaa räyhäämään/muuten kiukkuilemaan. 

Monesti olen kyllä nähnyt puistossa tilanteen, jossa isot koirat leikkivät keskenään ja perässä räyhöttää joku pikkufifi joka jätetään julmasti täysin huomiotta.

Minä annan n. 20 kg koirani leikkiä vain isompien tai todella jämäköiden samankokoisten kanssa. Syynä se, että tuo on käsittämättömän voimakas yksilö, eikä oikeasti tajua omia voimiaan. Kaikki leikit on rajuja painileikkejä, en todellakaan uskaltaisi päästää leikkimään pikkukoiran kanssa.

Koirat leikkivät luonnostaan aika rajusti, ei se ole mikään koulutuskysymys. Varsinkin nuoret yksilöt murjovat toisiaan ihan huolella, kai se on sitten kivaa. 

Ei tuo porukoiden koira ole oikein kiinnostunutkaan mistään pikkukoirista, hyvä vaan että leikkii oman kokoistensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen koiran uskaltaa antaa peuhata pienempienkin kanssa, mutta nuoret (alle 2-3-vuotiaat) leikkivät niin rajusti, että ei todellakaan pieniä isojen sekaan. Ne ei kyllä hirveästi katsele mihin ryntäilevät. Koirapuistoissa nuo kakarat törmäilevät ihan täysillä ihmistenkin jalkoihin.

Minulla murtui viime talvena sääriluu polven alta kun koirapiuistossa noin 30kg koira törmäsi jalkaani.

Kelpaa pikkukoirakin kaveriksi, mutta meidän hölmö mötikkä +40kg innostuu joskus liikaa eikä tajua omaa kokoaan aina kun innostuu.