Lue keskustelun säännöt.
Synnytyspelko
27.07.2017 |
Pitää johonkin vähän kirjoitella ajatuksiin ylös...
Olen tällähetkellä raskausviikolla 37+. Eilen oli se loppuraskauden lääkärikäynti ja siellä todettiin että kohdunsuu on vielä kiinteä ja kiinni, pituutta 2-3cm. Viimekerralla parisen viikkoa sitten pituus oli merkintöjen mukaan 1,5cm.
Viimekerralla pari viikkoa sitten (oli neuvolalääkäri kun kävin ns. ylim. tarkistuksessa) vauva oli poikkitilassa, eilen se oli jalkatarjonnassa ja sieltä lääkärin luota lähettivät minut sitten synnärille käännökseen. Siellä ensin makasin pitkällä käyrällä, kun käännöstä tultiin tekemään, vauva olikin kääntynyt käyrillä oloaikana itse pääalaspäin :D
Kuulemma ensiviikolla sitten uudelleen käännökseen jos on taas kääntynyt, neuvolaan menen maanantaina.
Kääntäminen ja sen odottelu jännitti aivan kamalasti! On siinä kuitenkin se riski olemassa että vauvan sydänäänissä tapahtuu jotakin ja sitten ollaan jo leikkaamassa vauvaa pihalla, kävi se eilenkin mielessä että mitä jos.....
Lääkäri kysyi minulta mitä mieltä olen siitä, että jos vauva on perätilassa niin mitä ajattelen synnytyksestä. En ole siihen varautunut ollenkaan, enkä osannut sanoa siihen siis yhtään mitään. Aiemmin kyseli mitä mieltä olen vielä alatiesynnytyksestä ja sanoin että ainakin jos vauva on "normaalitilassa" niin alateitse sitten.
Jännittää kuitenkin aivan kamalasti! Niin sektio kuin alatiesynnytyskin. Kyseessä esikoinen. Pelottaa myös se, että miten ja ja missä synnytys käynnistyy. Ehkä tämä pieni kuitenkin vielä massussa pysyy, kun kohdunsuu on kiinni ja kiinteä, ei kai se kohdunsuuntilanne niiiin nopsaan etene, ehkä? :)
Tässä kirjoituksessa ei varmaan ole mitään järkeä, mutta eipä se mitään. On ajatukset muutenkin niin sekaisin tällähetkellä että se näkyy varmasti tässä kirjoituksessa :D On kuitenkin niiiin vähän aikaa enää raskautta jäljellä, pelkään sitäkin jos minulle käy jotakin kamalaa!
Asiallista keskustelua aiheesta! Jännää!
Kommentit (19)
Voi eii...
Pitäiskö sun olla yhteydessä synnytyspelkopolille ja mitä pikimmiten, sen parempi? Jo se, että saisit ammattilaiselta vastaukset noihin sun mieltä painaviin asioihin voi auttaa. On vaikea sanoa mitään lohduttavaa, koska jokainen synnyttäjä on erilainen. Tärkeää olisi saada toi sun jännitys loppumaan, sillä sun asiasta stressaaminen ei tee hyvää vauvallekaan. Eli soittoa neuvolaan. Synnytyspelon ilmetessä äitiysneuvolan terveydenhoitaja tai lääkäri lähettää äidin äityispoliklinikalle, jossa lähetteen perusteella arvioidaan hoidon tarve. Äidit ohjautuvat pääsääntöisesti synnytyssalikätilöiden kanssa käytävään synnytyspelkokeskusteluun, jossa äideille tehdään yksilöllinen synnytyssuunnitelma. Tarvittaessa synnyttäjä voi tulla synnytyspelkopoliklinikalle uudelleen. Synnytyspelkopoliklinikan toiminnan tarkoituksena on turvallisen ja myönteisen synnytyskokemuksen mahdollistaminen.
Tutkimuksen mukaan pelkäävän synnyttäjän omalla toiminnalla on tärkeä merkitys pelkojen lievittämisessä. Pelolla on suojeleva vaikutus, mutta hallitsemattomana se haittaa synnyttäjän fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Pelkojaan kannattaa käsitellä puhumalla, kirjoittamalla ja hankkimalla tietoa. Toisten synnyttäjien kertomukset saattavat ahdistaa ja niitä onkin syytä kuunnella kriittisesti. Synnytyskokemus on aina yksilöllinen.
Onnea esikoisesta! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä käynyt synnytyspelkopolilla, kaksikin kertaa. Kyllähän ne siellä kertoili synnytyksen kulusta ym ja pääsin käymään synnytyssalin katsomassa, mutta jännittää ja pelottaa silti. Välillä tulee sellainen olo että "no se menee miten menee, jotenkinhan se lapsi ulos kuitenkin tulee" mutta sitten välillä piiloudun peiton alle ja itken miehelle etten halua synnyttää..... :) Ja varsinkin kun eilen joudun sinne synnytyssaliin käyrille makaamaan, niin siinä iski kamala jännityspelkosekoitus että mitä jos ne lähtee kärräämään minua leikattavaksi ym.
Ja joo, olen lukenut valitettavasti netistä vaikka minkälaista juttua synnytyksestä, ei kannattaisi kyllä! Tästä on jo joku aika, kun luin äidin kuolema synnytyksessä, kun mies näki mitä lueskelin niin sulki netin samantien. Pelottaa siis todella että itselle käy jotakin todella kamalaa ja siis kuolemakin on käynyt ajatuksissa :(
Minulle on kuitenkin lääkäri sanonut, että minulla on kuulemma hyvä lantio synnytykseen tai jotakin, ehkä pitäisi vain uskoa lääkäriä, mutta eihän se tietenkään pelon kynnyksellä helppoa ole.
Sekin stressaa, kun vauva on tosi liikkuvaista sorttia (mikä on vaan hyvä asia) mutta jos todella kääntyisi taas jalkatarjontaan/poikkitilaan/perätilaan niin taas käännös edessäpäin...
-ap
Hyvä että olet käynyt! Mutta siellä saa käydä uudestaakin. Vaikka joka päivä.
Ihana mies sinulla, kun noin huolehtii että pisti kauhutarinoille pisteen. Kymmenen pistettä miehellesi!
Se vauva tulee sieltä ulos kuitenkin, tavalla tai toisella, avustettuna tai luonnostaan. Jos sinut on jo määritelty "hyväksi synnyttäjäksi", olisi etukäteismurheelle niin vähän aihetta... mutta tietysti sinulla on täysi oikeus pelätä. Mutta jos ihan tilastoja katsellaan, on todella epätavallista täällä Suomessa, että lapsi ja/tai äiti kuolee synnytykseen tai sen jälkeisiin komplikaatioihin. Nuo negatiiviset jutut vaan saavat jostain syystä nostetta niin paljon. Normaalista synnytyksestä ei katsos saa lehtijuttuun aihetta. Oletko monta kertaa nähnyt iltalehdissä otsikon: "Maija synnytti normaalisti!" Yleensä näille keskustelupalstoille tullaan purkamaan negatiivista kokemusta, joten vain pelottavat synnytystarinat pääsevät esille.
Todennäköisemmin saat ajoissa kivunlievitystä, synnytys sujuu normaalisti tavalla tai toisella ilman merkittäviä jälkiseuraamuksia!
Kiitos asiallisista vastauksista! Lisää toki saa kirjoitella ja keskustella aiheesta. Täytyy tässä vain nyt yrittää asennoitua mahdollisimman positiivisin mielin.
Onhan se tämäkin yksi stressin aihe lisää, että itse olen päivät kotona ja mies töissä, joten aika suuri todennäköisyys on siinä että synnytys käynnistyy miehen ollessa töissä... ei kiva.
Voi kun kaikki olisi jo ohi ja olisin meidän vauvan kanssa kotosalla.
Pyydä kunnon kivunlievitys, eli anestesialääkärin laittama epiduraali. Synnytyskipuun suhtaudutaan edelleen erikoisesti niin, ettei sitä kunnolla mielestäni hoideta, yliopiston opettajat lääketieteellisessä antoivat ymmärtää että synnytyskipu on muka hyödyllistä kipua jostain syystä.
Olen törmännyt tapaukseen jossa 19-vuotias ensisynnyttäjä ei juuri saanut muuta kivun lievitystä kuin ilokaasua ja jotain ammehoitoja, koska kätilö kysyi potilaan ollessa ammeessa että "tarvitseko nyt mitään", potilas vastasi tähän että ei ja sen takia ei epiduraalia laitettu kun sanoi ettei tarvitse nyt mitään.
Synnytyksen voi hoitaa lähes kivutta jos laitetaan kunnon epiduraali. Tosin ponnistustarvetta ei välttämättä tunne kunnolla sitten, mutta monitorista voi seurata supistuksia ja ponnistaa sen mukaan kun supistus näytöllä näkyy.
Lääket. lis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo siis kyllä kivunlievityksiä otan vastaan :D -ap
Jos perä- tai poikkitila niin ilman muuta sektio, en menisi enää uudelleen käännösyritykseen tuossa vaiheessa.Muussa tapauksessa epiduraali ja muut kivunlievitykset käyttöön synnytyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivotaan että vauva kääntyy ja pääsisit synnyttämään alateitse.
Oma esikoiseni oli sairaalan mentäessä kääntynyt perätilaan, eli kukaan ei asiasta tiennyt. Kätilö huomasi painellessaan vatsaa.
Lääkärit päättivät että saan synnyttää alateitse eli perätilasynnytyksessä jalat ovat telineissä. Synnytin luomuna ja repesin varmaan vähän pahemmin kun normaalisti, mutta toivuin erittäin hyvin ja olen erittäin onnellinen että sain synnyttää itse.
Miksi ei käännösyritystä enää tässä vaiheessa? Tosiaan kovasti se lääkäri suostutteli minua alateitse synnyttämiseen vaikka vauva perätilassa olisi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuo 8, en halua pelotella mutta itselläni oli siis tuo tilanne, että haluttiin aivan lopussa kääntää ja lääkäri yrittikin käännöstä vaikka sanoin, että jos on noin tullakseen niin siihen on jokin syy ja haluan sektion.Ja sektion sain ja ilmeni, että napanuora oli niin lyhyt, ettei olisi alateitse tullut ilman vakaviakin komplikaatioita itselle sekä lapselle.
Mulla kävi samalla tapa ku edellisellä kommentoijalla. Vauva oli koko ajan perätilassa ja käännöstä yritettiin tuloksetta. Halusin sektion, vaikka lääkäri yritti kovasti saada alakautta synnyttämään. Mulla oli vahva tunne siitä, että perätilassa ollaan jonkun syyn takia. Sektiossa sitten selvisi, että napanuora oli kolme kertaa kaulan ympärillä eli ei olisi mitenkään syntynyt alakautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset on kyllä uskomattomia, heti kun joku kertoo synnytäneensä luomuna niin alapeukutetaan :D
Sairasta ja keskiaikaista touhua ja kidutusta. En ikinä lähtisi alatiesynnytykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kammosin sektiota mutta tiesin että imukuppisynnytystä ei missään nimessä, että mieluummin sektio. Noh, lopputulos oli kiireellinen sektio vaikka olin alunperin liputtanut alatiesynnytyksen puolesta. Verta meni reippaasti yli litra ja kaikkea muuta mahdollista, mutta seuraava lapsi kun tulee niin sektiolla suoraan. :) Turhaan sitä jännitin, pyysin vain että ukko höpöttää vieressä niin saa ajatukset muualle toimenpiteen aikana.
Luin omakannasta mitä sinne on kirjoiteltu ja siellä lukee muun muassa että jotenkin niin että "perätilasynnytys ei ole poissuljettu jos vauva täydellisessä perätilassa, jalkatarjonta eriasia" ei nyt tietenkään noin mutta suurinpiirtein. Itse en nyt kuitenkaan ole varma vieläkään tuosta perätilasynnytyksestä, enkä tosiaankaan sanonut lääkärille siihen mitään että "joo voin synnyttää perätilassakin", silti on täytynyt omakantaan kirjoitella noin että ihankuin olisin sanonut kyllä. -ap
Jokainen synnytys on erilainen olipa synnytyksiä useampia samalla henkilöllä. Nää kauhutarinat mitä netissä lukee on ihan älyttömiä. Nykyään saa erittäin hyvää kivunlievitystä joten synnytys ei ole niin hirveätä kamalaa kun luullaan. Rauhallinen suhtautuminen asioihin ammattilaiset sairaalassa auttaa kaikkia vaikka olisi synnytyspelko. Ammattilaiset hyvät kätilöt auttavat taatusti. Toista oli ennen kun synnytti ei ollu epiduraali puudutuksia. Et rohkeasti vaan kyllä apua on tarjolla
Synnytin sektiolla. Vauva oli myös poikkitilassa kunnes kääntyi suunnilleen oikein päin. Sitten käynnistyksen koittaessa kohdunsuu oli vielä epäkypsä eikä ballonki auttanut.
Aloin vuotaa runsaasti verta mutta onneksi se ei vaikuttanut vauvaan. Siirryin kuitenkin leikkaussaliin ja synnytin sektiolla. Ei kipuja.
Tosi hyvin meni, yön aikana jalatkin alkoivat toimia puudutuksen jälkeen eikä pahoja ongelmia. Tukisukat auttoivat koska jalkaterät olivat turvonneet.
Ei tullut komplikaatioita. Vähän sain maitoa lypsettyä koneella, lisäksi lisämaitoa.
Toivon mukaan kaikki sujuu hyvin ja molemmat pääsette hyvissä voimin sairaalasta kotiin, sitten kun aika tulee.
Varmasti on hyvin hermostuttavaa miettiä missä käynnistää ja miten käy, mutta ei asiaa murehtimalla voi muuttaa, pitää vain odottaa.
Toivotan sinulle tsemppiä ja voimia ap.
nosto