Kertokaa, miksi olette hankkineet paljon lapsia.

Mä haluaisin myös tietää. Kasvoi suuressa perheessa ja sisarusten kanssa pieni ikäero. Sitä maanpäällistä helvettiä en toivoisi kellekään.

Tämä tuntuu olevan jotenkin herkkä aihe, ihmiset eivät uskalla vastata tähän. Mikä lienee taustalla? Ollaanko tyytymättömiä omiin ratkaisuihin? Miksi ei voida kertoa syytä monen lapsen hankintaan?

Ne karavaanit, joissa äiti työntää vauvaa ja taaperoa rattaissa ja vieressä kulkee vielä lisää lapsia... kyllä siihen jotain selitystä haluaisi. Ei sitä voi ymmärtää. Äiti on myös aivan väsähtäneen ja harmaan näköinen. Tai sitten ylipainoinen.

Miksi joku vastaisi noin aggressiiviseen tivaamiseen?

Mä kysyn vastakysymyksen. Miksi joku haluaa kasvattaa ainokaisestaan hemmotellun prinsessan, joka ei osaa tehdä kompromissejä eikä ottaa muita huomioon? Mikä logiikka siinä on?

Ei vissiin kuulosta kauhean kivalta kysymykseltä, vai mitä? Haluasitko itse alkaa tuollaisen kysyjälle selittämään yhtään mitään, kun hän ei selkeästi haluakaan ymmärtää.

Minä ja mies rakastetaan lapsia. Asumme maalla isossa talossa, johon mahtuu. Meillä on viisi lasta, eikä kyllä olla millään tavalla väsähtäneitä, lapsilla on ikäeroa noin 2-3 vuotta eli mukavasti. Heillä on seuraa toisistaan ja koska teemme kotona miehen kanssa töitä, myös meistä vanhemmista.

Pidän lapsista ja perhe-elämästä, ei siinä sen kummempaa syytä. Vaikka itse en neljää lasta vielä kovinkaan moneksi laske.

Ihan tavallisia työssäkäyviä (korkeakoulutettuja) ihmisiä olemme me perheen aikuiset. Meillä molemmilla sattuu onneksi olemaan ammattimme puolesta lyhyehköjä (vrt. Vanhempieni 25/7 töissä tai veljeni 10,5h päivässä) päiviä ja pitkiä lomia joten on aikaa sille perhe-elämälle.

4 on oikeassa. Minulla on hyvät syyni, muttei kiinnosta alkaa avata niitä sinulle ap.

Minulla oli viisi sisarusta ja se oli minusta mahtavaa. Eiköhän se ole ihan perheestä kiinni, onko se lapsille hieno juttu vai "helvetti", kuten ykkönen asian ilmaisee. Haluan itsekin ison perheen. Nyt lapsia on kolme, mutta lisääkin saa tulla.

Lisääntyminen on ihmisen biologinen päämäärä, kuten muillakin eliöillä. Ihmettelen miksi biologia herättää monelle, niin paljon kysymyksiä. Ihmisen elämällä ei ole muuta tarkoitusta, kuin lisääntyä ja pitää huoli omista jälkeläisistä.

Miten jaksatte jatkuvat sairaalareissut monen lapsen kanssa? Entä sitovuuden, ettei pääse mihinkään? Entä sen, etteivät lapset koskaan muuta pois kotoa? Entä onko teillä pyörätuoleja?

Kuulin eilen perheestä, jossa on neljä lasta, mutta kahdessa erässä kunnon ikäeroilla. Ja kuitenkin ydinperhe kyseessä. Minusta tämä oli jotenkin ilahduttavan innovatiivista. Ensimmäiset kaksi on tehty nuorina opiskelijoina ja kaksi myöhempää on vähän niin kuin iltatähtiä, toisen ja kolmannen lapsen välissä kymmenen vuoden ikäero. Missään vaiheessa ei tarvita överisuurta asuntoa, kun vanhemmat lähtevät jo teilleen ennen kuin nuoremmat tarvitsevat oman huoneen. Eikä ole taloudessa neljä teiniä samaan aikaan viemässä perhettä konkurssiin.

Ymmärrän, että joku haluaa kaksi tai kolmekin lasta (jostain minulle käsittämättömästä syystä). Mutta ihmiset tekisivät itselleen kyllä suuren palveluksen, kun eivät tykittäisi niitä lapsia sarjatulella vaan pitäisivät kunnon välin niin että jokainen saa olla vuorollaan pikkuinen. On niin surullista kun näkee jollekin parivuotiaalle hoettavan, että olet jo iso tyttö tai poika, vaikka toinen olisi vielä kovasti äidin syliä ja hoivaa vailla. Ja elämä on yhtä kaaosta kun perheessä on vauva, taapero ja leikki-ikäinen. Reilut 4-5 vuoden ikäerot niin homma on paljon inhimillisempää kaikkien kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku vastaisi noin aggressiiviseen tivaamiseen?

Mä kysyn vastakysymyksen. Miksi joku haluaa kasvattaa ainokaisestaan hemmotellun prinsessan, joka ei osaa tehdä kompromissejä eikä ottaa muita huomioon? Mikä logiikka siinä on?

Ei vissiin kuulosta kauhean kivalta kysymykseltä, vai mitä? Haluasitko itse alkaa tuollaisen kysyjälle selittämään yhtään mitään, kun hän ei selkeästi haluakaan ymmärtää.

Aggressiiviseen? Aloitushan on normaali kysymys. Tuo vastakysymys sen sijaan on aggressiivinen (hemmoteltu prinsessa, ei kompromisseja yms).

Hankkivatko jotkut lapsia raha mielessä? Tällaisestakin olen kuullut.

On täysin eri asia elää terveiden lasten kanssa kuin erityislasten tai kehitysvammaisten kanssa. Eivät nuo monilapsiset, kepeästi elävät perheet tiedä mitään vaikeista tilanteista. Lapsensa vielä lähtevät aikanaan pois kotoa, jolloin ei enää tarvitse hoitaa. Todella helppo diili.