En löydä eron jälkeen ketään ja olen niin yksinäinen.

Jotenkin kuulostaa siltä, että et ole päässyt erosta yli?

Miksi ihmeessä ihmisen onnellisuus on kiinni jostain toisesta ihmisestä tai parisuhteesta? Tee itsellesi hyvä, täysi ja onnellinen elämä itsesi ja lastesi kanssa. Elämä, jossa on kaikki nyt. Sitten, jos jossain vaiheessa joku parisuhde tulee, se on ihana lisä siihen sinun täyteen ja kokonaiseen elämääsi, mutta sinun onnellisuutesi ei ole riippuvainen toisesta ihmisestä. Kun suhde hiipuu, sinulla on edelleen se onnellinen oma elämä.

Kyllä tähän vain kaipaa sitä toista aikuista jakamaan kaiken, elämään perheenä. Kohta lapsetkin juoksevat menoissaan iltakaudet. Minua ei kutsuta enää mihinkään mihin pariskunnat menevät. Nyt lapset ovat isällään ja kaverini ovat perheellisiä tai asuvat kauempana. Elämä on vain niin yksinäistä ilman kumppania.

Ap

Minulla on sama tilanne. En muista edes nuorena ihastuneeni kovin helposti. Exäni oli ensimmäinen ja viimeinen, johon olen ollut rakastunut. Erosta jo monta vuotta ja yksi pieni ihastuminen ollut sen jälkeen, joka sekin kuihtui välimatkaan. Vanhat ystävät ovat kaikki perheellisiä, eikä heillä tunnu olevan aikaa/halua tavata kovin usein. Onneksi olen löytänyt yhden uuden ystävän, jolla sama elämäntilanne. Eri kaupungeissa mekin asutaan, mutta tavataan kun pystytään.

Mä iskoin olevani samassa tilanteessa. En uskonut voivani rakastaa ketään enää ikinä, mutta 1,5 vuotta eron jälkeen törmäsin työtilaisuudessa (!!) mieheen, joka vei täysin jalat alta.

Nyt olemme olleet muutamia kuukausia yhdessä ja tuntuu todella hyvältä. En olisi uskonut voivani tuntea mitään tällaista. Vinkkini on, että mene ulos. Mene sellaisiin paikkoihin, joissa tapaat miehiä (tennisklubit, purjehdusseurat jne.) Baaria en suosittele lainkaan.

Ja käsittele ero!!!

Entä jos lakkaat etsimästä suurta rakkautta, tai rakkautta ylipäänsä. Yritä löytää tai kelpuuta joku, jolla on samanlainen huumori, samanlaisia arvoja, yhteisiä juttuja ja ala rakentaa siitä ystävyyttä. Jos pientä kemiaa löytyy niin silloin ollaan jo voitonpuolella. Voisitko ajatella tapailevasi tai deittailevasi jonkun kanssa ilman, että kyseessä olisi iso ihastuminen ja suuria tunteita heti? Näin voisit saada elämääsi jonkun jonka kanssa jakaa asioita... tunteet tulevat myöhemmin tai ehkäpä tapaat jonkun toisen... Olen itse lopettanut kokonaan rakauden etsimisen. Mulle riittää, että yhdessä on hauskaa ja rentoa.

Vaikeaa se on sen elämänsä suurimman rakkauden jälkeen tapailla "vain jotakuta", joka ei herätä mitään tunteita. Saati että pystyisi sänkyhommiin sellaisen kanssa. Ei vain sattumaltakaan missään tule vastaan vapaita miehiä. En keksi harrastustakaan, jossa näin voisi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa se on sen elämänsä suurimman rakkauden jälkeen tapailla "vain jotakuta", joka ei herätä mitään tunteita. Saati että pystyisi sänkyhommiin sellaisen kanssa. Ei vain sattumaltakaan missään tule vastaan vapaita miehiä. En keksi harrastustakaan, jossa näin voisi käydä.

Jos et ole päässyt / tai päästänyt irti elämäsi suurimmast arakkaudesta niin vaikeaa on varmasti. Oma neuvoni on, että jostain on aloitettava. Ei ne elämän rakkaudet helposti löydy... ja yksin jää jos ei ketään edes deittaile. Eikä heti pidä sänkyyn hypätäkään... Mutta jos edellinen ero on vielä käsittelemättä ja exää kohden on suuria tunteita vieläkin niin ... no varmasti on vaikeaa.

Takana 20v kestänyt avioliitto ja nyt vuosia yksin. Joku seurustelu oli, mutta ei herännyt rakkautta. Nyt olen elänyt tyytyväisenä yksin, lapsetkin jo omillaan. Joskus katselen deittisivuja, mutta sitten alan miettiä, että vapaus ja tyytyväisyys nykytilaan on niin arvokasta, etten luovu siitä.

Ap, rakenna elämäsi niin, että olet siihen itse tyytyväinen. Lopeta etsiminen ja murehtiminen, löydä itsesi.

Niin miten niistä tunteista pääsisi :( rakastin niin suunnattomasti lasteni isää ja kuvittelin, että olemme yhdessä loppuiän. Yks kaks yhtenä päivänä hän vain lähti kuin millään ei olisi ollut merkitystä. Olen yrittänyt deittailla, mutta ei vain kenenkään kanssa tunnu yhtään "kotoisalta". Elämä olisi niin helppoa, jos pystyisi ihastumaan. Edes kerran kolmessa vuodessa.

on täysin normaalia että aloittaja suree pitkään kariutunutta liittoaan. tuntuu, että nykyään vaihdetaan kumppania eron jälkeen kuin sukkia. kun on oikeasti tunteet pelissä, erosta toipuminen kestää kauan, se on suruaikaa, eikä silloin ajattele uutta kumppania aktiivisesti.

anna itsellesi kaikki se aika mitä tarvitset toipumiseen. aika parantaa paljon usein. minusta tarvitset nyt kavereita ja ystäviä, tunnetasolla olet vielä kiinni menneessä ja teet fiksusti kun et hätiköidysti aloita uutta suhdetta.

voimia ja tsemppiä!

Aloittajan teksti on aivan kuin minun kirjoittamaa. Olin aiemmin 5 vuoden suhteessa joka loppui sen takia että elämäntilanteet muuttui ei siis mitään myrskyisää eroa. Näin vasta sitten eksää kaupassa sattumalta ja kauhea ikävä iski. Erosta on aikaa jo yli 2 vuotta mutta nyt taas alkoi pahalta tuntua.

Olen jo pitkään halunnut uuteen suhteeseen mutta sopivaa tyyppiä ei löydy baareista ja nettideittailupuolella on todella hiljasta koska miehistä ylitarjontaa ja tinder on täynnä pelleilijätyyppejä. Eniten musertaa tämä yksinäisyys kun ei ole semmosia kavereita kenen kautta tapais uusia ihmisiä. Monilla muilla on isot koulupiirit ja muuta ja sutinaa moneen suuntaan. itse en löydä uusia kontakteja ja en edes uusia kavereita millään... :((. Luoja että aikuisena on vaikea saada kavereita

Mies 31

Jos ei ole jatkuvasti ihastuvaa tyyppiä niin ehkä pitää hyväksyä se, että ketään ei enää ikinä tule vastaan jota kiinnostaisi tuntea.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa se on sen elämänsä suurimman rakkauden jälkeen tapailla "vain jotakuta", joka ei herätä mitään tunteita. Saati että pystyisi sänkyhommiin sellaisen kanssa. Ei vain sattumaltakaan missään tule vastaan vapaita miehiä. En keksi harrastustakaan, jossa näin voisi käydä.

Niin teille naisille. Kyllä me miehet pystymme sänkyhommiin aina! Jos vaan peli on kunnossa ja veri virtaa. Rakkaus yms. on sitten erikseen. Olisi teille naisillekin helpompaa jos vaan osaisitte nauttia elämästä enemmän. Ei aina tarvita maailman suurinta rakkautta siihen nussintaan.

Kehitä itseäsi, hanki harrastus, mene deittisaiteille, mene baariin, juttele ihmisille, menee vapaaehtoistyöhön yms. Kukaan ei ole velvollinen sinuun rakastumaan eikä parisuhde ole ihmisoikeus joten lopeta valitus.

Näitähän täällä miehille sanotaan joten tasa-arvon nimissä ne sopivat myös naisillekin.

Onneksi en kaipaa parisuhdetta. Rahaa vain.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama tilanne. En muista edes nuorena ihastuneeni kovin helposti. Exäni oli ensimmäinen ja viimeinen, johon olen ollut rakastunut. Erosta jo monta vuotta ja yksi pieni ihastuminen ollut sen jälkeen, joka sekin kuihtui välimatkaan. Vanhat ystävät ovat kaikki perheellisiä, eikä heillä tunnu olevan aikaa/halua tavata kovin usein. Onneksi olen löytänyt yhden uuden ystävän, jolla sama elämäntilanne. Eri kaupungeissa mekin asutaan, mutta tavataan kun pystytään.

Olen myös huomannut, että ei sitä "aikuisena" enää ihastu niin helposti, jos ollenkaan. Elämä on muokannut meitä jos sen verran paljon, että varsinkin jos on tottunut jonkun exän tapoihin ja saanut ne joten kuten joskus sovitettua omiinsa, niin melkoinen savotta on siihen uutta ihmistä löytää. Mutta on se tietysti mahdollista, ja varmasti sitten myös monin kerroin ihanampi tunne, jos niin mukavasti joskus kävisi.

Ehkä et ansaitse ketään? Niin meille miehillekkin usein sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa se on sen elämänsä suurimman rakkauden jälkeen tapailla "vain jotakuta", joka ei herätä mitään tunteita. Saati että pystyisi sänkyhommiin sellaisen kanssa. Ei vain sattumaltakaan missään tule vastaan vapaita miehiä. En keksi harrastustakaan, jossa näin voisi käydä.

Niin teille naisille. Kyllä me miehet pystymme sänkyhommiin aina! Jos vaan peli on kunnossa ja veri virtaa. Rakkaus yms. on sitten erikseen. Olisi teille naisillekin helpompaa jos vaan osaisitte nauttia elämästä enemmän. Ei aina tarvita maailman suurinta rakkautta siihen nussintaan.

Mä en ymmärrä miksi tarvitsisin seksiä seksinä. Se on jotakin, mikä tapahtuu, kun ihastuu ja jonkun kanssa on ihanaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tähän vain kaipaa sitä toista aikuista jakamaan kaiken, elämään perheenä. Kohta lapsetkin juoksevat menoissaan iltakaudet. Minua ei kutsuta enää mihinkään mihin pariskunnat menevät. Nyt lapset ovat isällään ja kaverini ovat perheellisiä tai asuvat kauempana. Elämä on vain niin yksinäistä ilman kumppania.

Ap

Tämä ei ole vastaus ongelmaasi, mutta tuollaiset "kaverit" eivät ole oikeasti mitään kavereita, jos sinua ei kutsuta enää mukaan, koska olet eronnut.