Synestesia

Miehellä on, kalapuikkoja ei voi syödä kun ne ovat sinisiä :D

Minulla nimet ovat eri värisiä. Musikkia ei tule mieleen. Varmaan siksi kun olen äysin epämusikaalinen. Ei ole koskaan haitannut.

Mulla kirjaimet, numerot ja sanat ovat jonkin värisiä. Voimakkaan visuaalisen taipumuksen vuoksi näen sanat mielessäni. Joskus toimii muistikikkana, mutta useimmiten vaikeuttaa esim. nimien muistamista...Leevi ja Veeti...liikaa veetä, iitä ja eetä.

Aina kuunnellessa, mutta ei se häiritse. Tykkään siitä kovasti, "katselen" mielessäni aina niitä värejä ja muotoja. Toisaalta jotkut biisit taas on ihan kamalankuuloisia tai -muotoisia, esim. Black Hole Sun on mun inhokki, se on paahteista asfalttia ja lörpöttää sillein masentuneesti. Tää synestesian muoto, josta on puhe, on nimeltään chromestesia. Mulla on kuus eri synestesian muotoa, nautin kovasti kaikista :)

Eli siis tarkennukseksi, kaikki synesteetikot ei näe sitä musiikkia ja värejä, niitä on monta eri muotoa. Wikipedia laskee jopa misofonian yhdeksi synestesian muodoksi, samalla logiikalla ASMR:n voisi ajatella olevan yksi synestesian muodoista.

-4

Vierailija kirjoitti:

Mulla kirjaimet, numerot ja sanat ovat jonkin värisiä. Voimakkaan visuaalisen taipumuksen vuoksi näen sanat mielessäni. Joskus toimii muistikikkana, mutta useimmiten vaikeuttaa esim. nimien muistamista...Leevi ja Veeti...liikaa veetä, iitä ja eetä.

Sama. Tosin synestesia on heikentynyt iän myötä, minkä vuoksi epäilen, olenko alunperin ollut synesteetikko vai onko mknulla vain voimakkaat mielleyhtymät joihinkin sanoihin tai numeroihin.

Musiikki "tuntuu" väreinä ja muotoina, samoin visuaalisiin kokemuksiin, esimerkiksi maisemaa, taulua tai ihan jossain atkisessa tilanteessa kun jää katsomaan jotain, siihen liittyy myös tietynlainen "äänimaisema". Hankala selittää. Kirjaimilla on omat värit samoin numeroilla. Nuomeroilla on myös luonteet. Mulla myös voimakkaat kiputilat tuntuvat voimakkaina väreinä. Esimerkkejä ois hirveästi, mutta niitä on vaikea selittää kun ne on aina ollu mulla näin, eikä niihin erityisesti kiinnitä huomiota paitsi jos esimerkiksi musiikki aiheuttaa hirveän epämiellyttävän visuaalisen kokemuksen tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Musiikki "tuntuu" väreinä ja muotoina, samoin visuaalisiin kokemuksiin, esimerkiksi maisemaa, taulua tai ihan jossain atkisessa tilanteessa kun jää katsomaan jotain, siihen liittyy myös tietynlainen "äänimaisema". Hankala selittää. Kirjaimilla on omat värit samoin numeroilla. Nuomeroilla on myös luonteet. Mulla myös voimakkaat kiputilat tuntuvat voimakkaina väreinä. Esimerkkejä ois hirveästi, mutta niitä on vaikea selittää kun ne on aina ollu mulla näin, eikä niihin erityisesti kiinnitä huomiota paitsi jos esimerkiksi musiikki aiheuttaa hirveän epämiellyttävän visuaalisen kokemuksen tai jotain.

Sama mulla. Lapsena koin jotkut asiat väreinä vielä voimakkaampana kuin nykyään. Viikonpäivät, numerot ja kirjaimet olivat erivärisiä. Siksi esimerkiksi kodin keittiön räsymaton raidat saattoivat merkitä tiettyjä kuulokokemuksia.

Iän myötä muu on heikentynyt paitsi, että musiikki leijuu ympärilläni väreinä, mikäli keskityn sitä kuuntelemaan.

Käytän myös tietoisesti rentoutuskeinona sitä, että etukäteen mietin jotain hermostuttavaa tilannetta ja liitän siihen yhteyteen mieluisan värin. Siis teen rentoutusharjoituksia ja ajattelen, että vaikka jokin rakennus tai huone on keltainen ja siellä on hyvä olla.

Voimakkaissa kiputiloissa puolestani yritän siirtää ajatukseni väreihin. Yleensä turkoosi auttaa. Ajattelen, kuinka väri huuhtoutuu lävitseni ja vaientaa kivun. Tepsii jonkun hetken.

Eipähän näitä juttuja sen kummemin mieti. Luulin pitkään kaikkien olevan samanlaisia. Hämmästyin kun mulle alakouluikäisenä naurettiin, kun sanoin että lauantai on oranssi päivä ja maanantai punainen.

Joo, maanantai on muuten punainen! Ja tiistai sininen.

Tuli mieleen tämä biisi. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musiikki "tuntuu" väreinä ja muotoina, samoin visuaalisiin kokemuksiin, esimerkiksi maisemaa, taulua tai ihan jossain atkisessa tilanteessa kun jää katsomaan jotain, siihen liittyy myös tietynlainen "äänimaisema". Hankala selittää. Kirjaimilla on omat värit samoin numeroilla. Nuomeroilla on myös luonteet. Mulla myös voimakkaat kiputilat tuntuvat voimakkaina väreinä. Esimerkkejä ois hirveästi, mutta niitä on vaikea selittää kun ne on aina ollu mulla näin, eikä niihin erityisesti kiinnitä huomiota paitsi jos esimerkiksi musiikki aiheuttaa hirveän epämiellyttävän visuaalisen kokemuksen tai jotain.

Sama mulla. Lapsena koin jotkut asiat väreinä vielä voimakkaampana kuin nykyään. Viikonpäivät, numerot ja kirjaimet olivat erivärisiä. Siksi esimerkiksi kodin keittiön räsymaton raidat saattoivat merkitä tiettyjä kuulokokemuksia.

Iän myötä muu on heikentynyt paitsi, että musiikki leijuu ympärilläni väreinä, mikäli keskityn sitä kuuntelemaan.

Käytän myös tietoisesti rentoutuskeinona sitä, että etukäteen mietin jotain hermostuttavaa tilannetta ja liitän siihen yhteyteen mieluisan värin. Siis teen rentoutusharjoituksia ja ajattelen, että vaikka jokin rakennus tai huone on keltainen ja siellä on hyvä olla.

Voimakkaissa kiputiloissa puolestani yritän siirtää ajatukseni väreihin. Yleensä turkoosi auttaa. Ajattelen, kuinka väri huuhtoutuu lävitseni ja vaientaa kivun. Tepsii jonkun hetken.

Eipähän näitä juttuja sen kummemin mieti. Luulin pitkään kaikkien olevan samanlaisia. Hämmästyin kun mulle alakouluikäisenä naurettiin, kun sanoin että lauantai on oranssi päivä ja maanantai punainen.

Pitääkin kokeilla tota sun vinkkiä kivun lievitykseen! Mulle selvisi vasta aikuisena, että kaikki ei koekaan asioita näin. En toki ajatellut että kokemukset ovat kaikilla täysin samanlaiset, mutta pakko myöntää että yllätyin kun kaikki eivät esimerkiksi koe musiikkia visuaalisesti. Meillä tosin on suvussa useita synesteetikoita, joten mun juttuja ei kukaan pitänyt koskaan outona.

Vierailija kirjoitti:

Joo, maanantai on muuten punainen! Ja tiistai sininen.

Maanantai on vihreä! Sunnuntai on punainen. Tiistai on kyllä sininen.

En tiennyt koko ilmiöstä ennen kuin luin Hesarin kuukausiliitteessä olleen jutun joskus yli vuosi sitten. Kun juteltiin artikkelista perhepiirissä, lapseni kertoivat kokevansa tietyt numerot ja kirjaimet tietyn värisinä. Eivät olleet puhuneet asiasta keskenään eivätkä kenellekään muullekaan, eivät olleet ajatelleetkaan, että kaikki eivät koe esimerkiksi A-kirjainta punaisena.

Itselläni ei ole tuollaista, mutta onko se synestesiaa, että mulle ajanjaksot ovat olleet jo lapsesta asti tietyn värisiä ja muotoisia? Esimerkiksi mun oma eletty elämä on tietyn muotoinen, eri kohdissa eri värinen kiemura, samoin vuoden kierto, viikko ja vuorokauden tunnit ovat aina tietyn värisiä ja "muotoisia", esim osa on aina "notkossa", osa "ylämäessä", osa kaarteessa?

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt koko ilmiöstä ennen kuin luin Hesarin kuukausiliitteessä olleen jutun joskus yli vuosi sitten. Kun juteltiin artikkelista perhepiirissä, lapseni kertoivat kokevansa tietyt numerot ja kirjaimet tietyn värisinä. Eivät olleet puhuneet asiasta keskenään eivätkä kenellekään muullekaan, eivät olleet ajatelleetkaan, että kaikki eivät koe esimerkiksi A-kirjainta punaisena.

Itselläni ei ole tuollaista, mutta onko se synestesiaa, että mulle ajanjaksot ovat olleet jo lapsesta asti tietyn värisiä ja muotoisia? Esimerkiksi mun oma eletty elämä on tietyn muotoinen, eri kohdissa eri värinen kiemura, samoin vuoden kierto, viikko ja vuorokauden tunnit ovat aina tietyn värisiä ja "muotoisia", esim osa on aina "notkossa", osa "ylämäessä", osa kaarteessa?

Käsittäkseni kyllä. Synestesia on sitä, että aistikokemukset sekoittuu ja risteävät. Kokemukset voi olla hyvin erilaisia.

Koen elolliset asiat siten, etten osaa selittää niitä järkevästi. Niillä on olemus, joka tuntuu jokaisella erilaiselta. Joku ihminen voi olla ohut, pyöreä ja metallinen, tai kuin tuuli nelikulmikkaassa lasiastiassa. Pehmeä, kova, muokattava, kiinteä tai täyteläinen, läpinäkyvää keijupölyä. Vähän sama juttu kuin ominaishajun kanssa. En ole varma, onko se synestesiaa, vai pelkästään mielikuva ihmisistä. Muistan ihmiset todella hyvin, jos olen ollut jonkun kanssa tekemisissä, mutta nimiä en muista. Olen ajatellut, että ehkä se johtuu tuosta. En usein edes osaa kuvailla sitä, mutta jos keskityn, jokaisen elollisen olemus on erilainen ja todella hankala vaikea kuvata. Ehkä se on vain mielikuva, mikä on eri asia kuin synestesia.

Minulla kirjaimet ovat  tietynvärisiä. Tällöin jokainen sana saa tietyn sävy vivahteen mielessä.

Helpottaa muistamista välillä.

Ja tosiaan , niinkuin joku aiemmin mainitsi esim. Leevi ja Veeti menevät sekaisin kun ovat "samansävyisiä".

Muutaman kerran joillekin maininnut, mutta tavallisesti ei "normaali" henkilö voi ymmärtämään/kiinnostumaan asiasta täysin. Koska ei pysty näkemään tajunnassa samalla tavalla.

Taiteellinen ihminen luonteeltani. Tulin tässä samalla ajatelleeksi josko juurikin tuosta syystä taiteellisuus korostunut? Minulle on ominaista ja luontevaa käsitellä värejä (hallinta/sävyt)?? En tiedä.

Hyvin mahdollista ainakin että ajautui aikoinaan tälle alalle.