Mulla olis paniikkihäiriön hoitoon resepti Lyricaan, uskallankohan käydä hakemassa?

Huonoa?

Vierailija kirjoitti:

Huonoa?

Olen lukenut, että sen vaikutuksen alaisena tuntuu jatkuvasti kuin olisi humalassa, huimaa, iskee muistinmenetys, koko persoonallisuus voi muuttua toisenlaiseksi (ennen mukava ihminen onkin yhtäkkiä täysi kokovartalokyrpä tms), voi jopa henki mennä. Tiedä näistä sitten.

Mikä siinä hakemisessa pelottaa?

Lääke on kuten muutkin lääkkeet. Toisille sopii todella hyvin, toisille ei käy lainkaan.

Lääkäri on kokonaistilanteesi arvioiden päätynyt kyseiseen lääkkeeseen, niin miksi et kokeilisi. Jos vaikutus on huono, otat yhteyttä lääkäriin ja kokeilet uutta lääkettä.

Minulla vasta kolmas lääke oli sellainen, jota aloin käyttämään. Huonot vaikutukset olivat vähäisemmät kuin hyvät.

Oli vuosi-pari sitten dokkari  telkkarissa, jossa todettiin aiheuttaneen kuolemantapauksia. Riskilääke. Olisi markkinoilla  tarjolla esm Alprox paniikkihäiriöihin, ehkä turvallisempi.

Meinaako paniikkia pukata hakeminen?

Ennen mielialalääkityksiä suosittelen kokeilemaan reseptivapaata E-EPAa.

Ei ehkä ensimmäinen lääke paniikkihäiriöön.  On varmaan miedompiakin lääkkeitä.  Millä vahvuudella määrättiin?

Lähinnä neurologiseen kipuun tarkoitettu, luulisin.

No kuinka usein sulla kohtauksia tulee ja kuinka pahoja on? Jos rajoittaa elämää kovin niin ehdottomasti kannattaa kokeilla. Ja muista mainita lääkärille huolistasi lääkityksen suhteen, se ei mene niin että lääkäri valitsee lääkkeen randomisti ja resepti kouraan, sulla on oikeus vaatia ja pyytää. Mulla oli bulimia paniikkihäiriön lisäksi ja olen todella kiitollinen, että lääkäri kuunteli huoleni sen suhteen ja sain olla päättämässä lääkitystä, kokeilin kahta lääkettä.

Mulla itsellä lääkitys oli toisaalta turha koska paniikkihäiriötä vaikeutti eniten päättynyt parisuhde väkivaltaiseen mieheen, mutta toisaalta olen ihan kiitollinen että kokeilin. Jos on vaikea tilanne niin se voi auttaa pahimman yli.

Kerro jollekin lähimmäiselle, että aloitat uuden lääkityksen ja jos mahdollista niin ole jonkun seurattavana ensimmäiset päivät että ulkopuolinen näkee tilasi jos sivuoireita tulee.

Ei sinulle sitä olisi määrätty, jos ahdistuneisuushäiriösi ei lääkärin mielestä aiheuttaisi huolestuttavan voimakkaita oireita.

Ei kannata pelätä, lääkettä voi hyvin kokeilla. Itselläni ei ole aiheuttanut juurikaan sivuoireita vaikka on maksimiannos (4x150mg).

Lyrican huono puoli on se, että saattaa aiheuttaa kohtalaisia vierotusoireita kun lääkkeen haluaa lopettaa.

Ahdistukseen hyvä lääke kuitenkin ja auttaa myös nukkumaan paremmin.

Beetasalpaajista Propral olisi mieto ja sydäntä rauhoittava lääke.  Sitä mm. laulajat ja muut esiintyjät käyttävät tilapäisesti.   Se ei aiheuta sivuvaikutuksia  eikä tee riippuvaiseksi.   Antaisiko lääkäri kokeeksi reseptin.  Pitää muistaa että se rauhoittaa sydäntä eli yli annostusmääräyksen ei saa ottaa.

Betasalpaajat ovat myös Duodecimin lääkelistassa ja Propral siinä lääkkeenä paniikkihäiriöön.  Eli ihan virallinen on lääke.

Vierailija kirjoitti:

No kuinka usein sulla kohtauksia tulee ja kuinka pahoja on? Jos rajoittaa elämää kovin niin ehdottomasti kannattaa kokeilla. Ja muista mainita lääkärille huolistasi lääkityksen suhteen, se ei mene niin että lääkäri valitsee lääkkeen randomisti ja resepti kouraan, sulla on oikeus vaatia ja pyytää. Mulla oli bulimia paniikkihäiriön lisäksi ja olen todella kiitollinen, että lääkäri kuunteli huoleni sen suhteen ja sain olla päättämässä lääkitystä, kokeilin kahta lääkettä.

Mulla itsellä lääkitys oli toisaalta turha koska paniikkihäiriötä vaikeutti eniten päättynyt parisuhde väkivaltaiseen mieheen, mutta toisaalta olen ihan kiitollinen että kokeilin. Jos on vaikea tilanne niin se voi auttaa pahimman yli.

Kerro jollekin lähimmäiselle, että aloitat uuden lääkityksen ja jos mahdollista niin ole jonkun seurattavana ensimmäiset päivät että ulkopuolinen näkee tilasi jos sivuoireita tulee.

Kyllähän niitä tulee jatkuvasti useamman kerran viikossa, joskaan ei nyt varmaan mitään yltiöpahoja. Aina kun menee kauppaan, niin tulee sellainen huimaava, epätodellinen, paniikkinen, kiihtynyt olo ja tunne, ettei meinaa saada tasapainoa pysymään. Melkein aina on sellainen tietynlainen epämukava olo, kun pitäisi olla julkisilla paikoilla. Ongelma alkoi jo lähes 7 vuotta sitten kuukausi sen jälkeen, kun olin täyttänyt 18.

Olen saanut sitä joskus nivel särkyyn. En ottanut kuin muutaman, haittavaikutusten lista vaikutti pelottavalta,olen muutenki huono syömään lääkketä.

Oikeasti jos sinulla on todella paha olla, niin kokeile nyt lääkettä. Minun ex-avokkini ei suostunut ottamaan mitään lääkkeitä. Se oli melko vaikea tilanne. Kerran oltiin kaupassa, kun sai parkkihallissa kauhean kohtauksen. Haukkoi henkeä, kävi makaamaan moneksi minuutiksi auton viereen, sanoi, että saa varmaan sydärin. Ei saanut, mutta lääkäri oli jälkikäteen sanonut, että niin voimakas paniikkikohtaus voi olla riski edes ajaa autoa. Toisen kerran oltiin lähdössä kotoa kummipojan kastetilaisuuteen. Hän alkoi voida huonosti, sanoi oksentavansa kohta, meni vessaan, palasi takaisin olohuoneeseen, riisui kaikki vaatteet pois puristuksen takia, kylmännihkeä hiki otsalla pyysi soittamaan ambulanssin. Hengitti paperipussiin ja väitti, ettei se auta. Kun ambulanssi tuli, mies oli ihan normaali. Verenpaineet, sykkeet, sydänkäyrät ok. Ambulanssimiehet kehottivat ottamaan lääkkeet, jos niitä on ahdistukseen määrätty, koska he eivät voi auttaa, eikä sairaalan päivystykseen oteta sisälle. Menin kastejuhlaan yksin, ja reilusti myöhässä. Lääkärin määräämät lääkkeet oli silloinkin kaapissa, mutta ei suostunut niitä syömään. Meidän elämä oli sellaista, että piti suunnitella kaikki etukäteen. Mihinkään hissiin hän ei suostunut menemään, joten aina korkeissa rakennuksissa kuljettiin rappusia. Kerran oltiin lomalla lentokoneella ja totesin, etten lähde enää ikinä. Se hermostus ennen lentoa oli jotain niin pelottavaa. Hän tärisi ja hikoili ja toisteli samoja asioita lentokentällä: milloin ollaan perillä, onko turvatarkastusta, onko vessa lähellä meidän paikkoja, jos iskee paniikki tai alkaa oksettaa. Hän ei pelännyt siis lentämistä, vaan sitä suljetussa lentokoneessa olemista ja paniikkikohtausta kesken lennon. Eikä suostunut siltikään ottamaan mitään ahdistusta helpottavaa.

Olisikohan sinun mahdollista jutella lääkärisi kanssa, mikä siinä lääkkeessä pelottaa. Hän voisi ehkä kertoa, mistä oireista pitää oikeasti huolestua. Tuo mainittu Propral aiheuttaa verenpaineen laskua, minkä takia se voi saada olon tuntumaan tasapainottomalta. Ehkä lääkäri ei määrännyt sitä, jos ennestään jo noissa ap:n paniikkikohtauksissa on tasapainottomuuden tunnetta.

Hae ja myy pois. Subupäät maksaa niistä femman kpl.

Vierailija kirjoitti:

Oli vuosi-pari sitten dokkari  telkkarissa, jossa todettiin aiheuttaneen kuolemantapauksia. Riskilääke. Olisi markkinoilla  tarjolla esm Alprox paniikkihäiriöihin, ehkä turvallisempi.

Tuo dokkari oli törkeän yksipuolinen, koska lääkäreitä ja Lääketehtaan tutkijoita ei kuultu vaitiolovelvollisuuden takia. Kyseisissä kuolemantapauksissa vainajista löytyi toki pregabaliinia, mutta myös mm. heroiinia, diatsepaamia ja muita bentsoja, alkoholia ja lukuisia muita huumeita, ja silti väitettiin että nimenomaan Lyrica oli se tappava asia! 

Lyrica toimii monissa hermokivuissa oikein hyvin ja sen ansiosta voidaan välttää pitkäaikaista opioidilääkitystä, joka on huomattavasti vaarallisempi. Myös yleistynyt ahdistuneisuus on virallinen käyttöaihe. Isot annokset pitää tietenkin lopettaa asteittain eikä kerralla vieroitusoireiden välttämiseksi, kuten kaikilla muillakin vastaavilla lääkkeillä.

Alprox on sama kuin Xanor, joka on kaikkein eniten riippuvuutta aiheuttava bentsodiatsepiini, ja siitä eroon pääseminen on hyvin vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin Lyricasta. Se on ehdottomasti viimeinen vaihtoehto ahdistukseen.

Mielestäni pitäisi ottaa asioista paremmin selvää ennen kuin täällä alkaa teilata oikein käytettynä hyvää ja tehokasta lääkettä väittäen sitä "tappavaksi".

t.Kipulääkäri