Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä tulevaisuuden suhteen? Lähipiirin mielipide vs. oma mielenkiinto
25.06.2017 |
Olen AMK:sta valmistunut ja vakituisessa mielenkiintoisessa työssä oleva nuori nainen. Olen jo AMK-opintoja tehdessäni tiennyt, että haluan suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon jokin päivä. Alani YAMK-ohjelma vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, mutta olen aina hakenut yliopiston maisterikoulutukseen, koska koen, että sitä arvostetaan paljon enemmän.
En kuitenkaan taaskaan päässyt maisteriohjelmaan sisälle. No, se ei sinänsä yllätä, koska vain 8 otetaan sisälle suoraan maisteriohjelmaan. Kandista lähtien en koe, että voisin opintoja alkaa tekemään, koska töissä on käytävä ja mm. asuntolaina saatava maksettua.
Miten ihmeessä saisin päästäni pois pakkomielteen muiden miellyttämisestä? Jos kerran YAMK:in sisältö kiinnostaa minua enemmän, miksi en vain hakisi sinne, riippumatta siitä, arvostetaanko sitä esim. lähipiirissäni vai ei?
Onko kukaan muu ollut vastaavassa tilanteessa - kokenut siis vaikeutta valita kahden vaihtoehdon väliltä vain siksi, että miettii liikaa muiden mielipidettä?
Kommentit (5)
Kiitos vastauksesta.
Niinhän se menee, että tulisi tehdä, kuin itse kokee parhaaksi. Itsehän sitä omaa elämää elää.
En vain jotenkin kestäisi sitä lähipiirin nälvimistä, jos tutkintoni osoittautuisi jotenkin esim. esteeksi uralleni tai se ei veisi sitä eteenpäin (vaikka osaaminenhan sitä nyt lähinnä vie eikä tittelit).
Miten ihmeessä sitä oppii, ettei muiden mielipiteistä pitäisi välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis millainen lähipiiri sulla on, jos ne nälvii uran etenemättömyydestä tms. Oletko mies?
Mä tein maisterin tutkinnon lähinnä koska koin ympäristön paineen olevan hurja siihen. Olisin siis halunnut jättää kandin tutkintoon ja hakeutua töihin. No, maisterin teko ei kaduta, koska selvästi tutkintoa arvostetaan enemmän kuin kandia ja työmahdollisuudet ovat paremmat mutta nyt teen jo täydentävää lisätutkintoa yliopistoon, vaikkei yhtään kiinnosta..
Ja tämä siksi kun se ehkä taas lisäisi työmahdollisuuksia ja saisin yhden pätevyyden lisää ja blaa blaa.
Eli suomeksi: kun lähdin sille tielle et teen jotain ollakseni sosiaalisesti paremmin hyväksytty ja arvostetttu, siltä tieltä on todella vaikeaa hypätä sivuun. Vaikken tietoisesti edes koe tarvitsevani toisten hyväksyntää tai arvostusta ratkaisuilleni, jotenkin se pieni ääni sisimmässä sitä kuitenkin näköjään kaipaa ja sen myötä omat oikeat kiinnostuksen kohteet ja tavoitteet jääkin niiden ympäristön odotusten varjoon. En suosittele kenellekkään, eli opiskele ihmeessä ensisijaisesti oman kiinnostuksen mukaan, joillakin aloilla tuo ylempi AMK on työllistymisen ja uran kannalta jopa parempi ja arvostetumpi kuin yliopistotutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Siis millainen lähipiiri sulla on, jos ne nälvii uran etenemättömyydestä tms. Oletko mies?
He ovat todella suorasanaista porukkaa. Jonka lisäksi monet ovat itse maistereita.
En ole mies :). Olen 27v nainen.
AP
Alue: Aihe vapaa
Lähipiirini olisi halunnut, että menen armeijaan, mutta en halunnut tuhlata vuotta siihen ja opiskelin minua kiinnostavan tutkinnon. En ole katunut hetkeäkään. Tee niin kuin sä itse haluat äläkä mieti muita