Kyllä sä vielä kerkiät löytämään paikkasi maailmassa

Löytää millä tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Löytää millä tavalla?

Sillä tavalla että olisi saanut työn ja pystynyt elättämään itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytää millä tavalla?

Sillä tavalla että olisi saanut työn ja pystynyt elättämään itsensä.

Etkö ole koskaan ollut työelämässä? Onhan tuo varmasti harmillista. Haluatko kertoa mistä tyttömyytesi johtuu?

Voit silti olla montaa muuta asiaa, kuten tytär, sisko, ystävä, vaimo, äiti jne. Ja vaikka et vielä olisi näitä asioita, voi olla että tulet vielä olemaan.

Töitäkin voit vielä saada. Tee paljon asioita joista tulet onnelliseksi, ja yritä tehdä elämästäsi hyvää. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytää millä tavalla?

Sillä tavalla että olisi saanut työn ja pystynyt elättämään itsensä.

Etkö ole koskaan ollut työelämässä? Onhan tuo varmasti harmillista. Haluatko kertoa mistä tyttömyytesi johtuu?

Voit silti olla montaa muuta asiaa, kuten tytär, sisko, ystävä, vaimo, äiti jne. Ja vaikka et vielä olisi näitä asioita, voi olla että tulet vielä olemaan.

Töitäkin voit vielä saada. Tee paljon asioita joista tulet onnelliseksi, ja yritä tehdä elämästäsi hyvää. :)

En ole ja syitä on monia. Olen vaan vuosien varrella kyllästynyt olemaan toisten elätettävänä. Kun aina kerjäät rahasi muilta niin ei se ole elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytää millä tavalla?

Sillä tavalla että olisi saanut työn ja pystynyt elättämään itsensä.

Etkö ole koskaan ollut työelämässä? Onhan tuo varmasti harmillista. Haluatko kertoa mistä tyttömyytesi johtuu?

Voit silti olla montaa muuta asiaa, kuten tytär, sisko, ystävä, vaimo, äiti jne. Ja vaikka et vielä olisi näitä asioita, voi olla että tulet vielä olemaan.

Töitäkin voit vielä saada. Tee paljon asioita joista tulet onnelliseksi, ja yritä tehdä elämästäsi hyvää. :)

En ole ja syitä on monia. Olen vaan vuosien varrella kyllästynyt olemaan toisten elätettävänä. Kun aina kerjäät rahasi muilta niin ei se ole elämää.

Ehkä sinulla on vielä mahdollisuus saada joskus töitä?

Minäkin olen tajunnut ettei minulla ole mitään paikkaa maailmassa. Parikymmentä vuotta kahden lapsen omaishoitajana. Ei vaan jaksa naurattaa. Olisin pystynyt niin paljon muuhunkin, kuin kotona olemiseen. Halusin opiskelemaan ja töihin. Nyt psyykekin on niin hauras, ettei kestä vastoinkäymisiä. Tukirumba ja palaverit vie itsetunnon. Yritän vain selvitä. Mitään hyvää ei ole odotettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytää millä tavalla?

Sillä tavalla että olisi saanut työn ja pystynyt elättämään itsensä.

Etkö ole koskaan ollut työelämässä? Onhan tuo varmasti harmillista. Haluatko kertoa mistä tyttömyytesi johtuu?

Voit silti olla montaa muuta asiaa, kuten tytär, sisko, ystävä, vaimo, äiti jne. Ja vaikka et vielä olisi näitä asioita, voi olla että tulet vielä olemaan.

Töitäkin voit vielä saada. Tee paljon asioita joista tulet onnelliseksi, ja yritä tehdä elämästäsi hyvää. :)

En ole ja syitä on monia. Olen vaan vuosien varrella kyllästynyt olemaan toisten elätettävänä. Kun aina kerjäät rahasi muilta niin ei se ole elämää.

Ehkä sinulla on vielä mahdollisuus saada joskus töitä?

Ei taida olla. Terveys yms syyt rajoittavat asiaa eikä tietysti vuosikymmenten kotona olo sitä paranna.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen tajunnut ettei minulla ole mitään paikkaa maailmassa. Parikymmentä vuotta kahden lapsen omaishoitajana. Ei vaan jaksa naurattaa. Olisin pystynyt niin paljon muuhunkin, kuin kotona olemiseen. Halusin opiskelemaan ja töihin. Nyt psyykekin on niin hauras, ettei kestä vastoinkäymisiä. Tukirumba ja palaverit vie itsetunnon. Yritän vain selvitä. Mitään hyvää ei ole odotettavissa.

Tsemppiä sullekkin kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen tajunnut ettei minulla ole mitään paikkaa maailmassa. Parikymmentä vuotta kahden lapsen omaishoitajana. Ei vaan jaksa naurattaa. Olisin pystynyt niin paljon muuhunkin, kuin kotona olemiseen. Halusin opiskelemaan ja töihin. Nyt psyykekin on niin hauras, ettei kestä vastoinkäymisiä. Tukirumba ja palaverit vie itsetunnon. Yritän vain selvitä. Mitään hyvää ei ole odotettavissa.

Elämä on valintoja. Voithan vieläkin laittaa lapsesi laitokseen halutessasi. Uskon kuitenkin, että rakastat lapsiasi, sillä olet tehnyt heidän takiansa uskomattomia uhrauksia.

Asiat voisivat olla myös paljon huonomminkin, sinä olet sentään saanut lapsia.

Meidän kaikkien pitäisi oppia nauttimaan elämästä, se kun on niin kovin lyhyt. Vaikka olisimme työttömiä, lastemme omaishoitajia ja sen takia kotiin lukittuja, meidän pitäisi oppia ottamaan kaikki ilo irti niistä hyvistä hetkistä. Pienikin ilonaihe on tärkeä, jokainen hymy jonka saat, jokainen onnistuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen tajunnut ettei minulla ole mitään paikkaa maailmassa. Parikymmentä vuotta kahden lapsen omaishoitajana. Ei vaan jaksa naurattaa. Olisin pystynyt niin paljon muuhunkin, kuin kotona olemiseen. Halusin opiskelemaan ja töihin. Nyt psyykekin on niin hauras, ettei kestä vastoinkäymisiä. Tukirumba ja palaverit vie itsetunnon. Yritän vain selvitä. Mitään hyvää ei ole odotettavissa.

Elämä on valintoja. Voithan vieläkin laittaa lapsesi laitokseen halutessasi. Uskon kuitenkin, että rakastat lapsiasi, sillä olet tehnyt heidän takiansa uskomattomia uhrauksia.

Asiat voisivat olla myös paljon huonomminkin, sinä olet sentään saanut lapsia.

Meidän kaikkien pitäisi oppia nauttimaan elämästä, se kun on niin kovin lyhyt. Vaikka olisimme työttömiä, lastemme omaishoitajia ja sen takia kotiin lukittuja, meidän pitäisi oppia ottamaan kaikki ilo irti niistä hyvistä hetkistä. Pienikin ilonaihe on tärkeä, jokainen hymy jonka saat, jokainen onnistuminen.

Se, että saa lapsilta rakkautta on se joka pitää jotenkin elossa. Netti on varmaankin toinen. On niin paljon sivuja, joilla voi käydä. Eniten häiritsee ajatus, että minä en nähtävästi ansainnut enempää. Ja katsoa toisten terveitä lapsia, se on ärsyttävää. Yritän olla ominaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen tajunnut ettei minulla ole mitään paikkaa maailmassa. Parikymmentä vuotta kahden lapsen omaishoitajana. Ei vaan jaksa naurattaa. Olisin pystynyt niin paljon muuhunkin, kuin kotona olemiseen. Halusin opiskelemaan ja töihin. Nyt psyykekin on niin hauras, ettei kestä vastoinkäymisiä. Tukirumba ja palaverit vie itsetunnon. Yritän vain selvitä. Mitään hyvää ei ole odotettavissa.

Elämä on valintoja. Voithan vieläkin laittaa lapsesi laitokseen halutessasi. Uskon kuitenkin, että rakastat lapsiasi, sillä olet tehnyt heidän takiansa uskomattomia uhrauksia.

Asiat voisivat olla myös paljon huonomminkin, sinä olet sentään saanut lapsia.

Meidän kaikkien pitäisi oppia nauttimaan elämästä, se kun on niin kovin lyhyt. Vaikka olisimme työttömiä, lastemme omaishoitajia ja sen takia kotiin lukittuja, meidän pitäisi oppia ottamaan kaikki ilo irti niistä hyvistä hetkistä. Pienikin ilonaihe on tärkeä, jokainen hymy jonka saat, jokainen onnistuminen.

Se, että saa lapsilta rakkautta on se joka pitää jotenkin elossa. Netti on varmaankin toinen. On niin paljon sivuja, joilla voi käydä. Eniten häiritsee ajatus, että minä en nähtävästi ansainnut enempää. Ja katsoa toisten terveitä lapsia, se on ärsyttävää. Yritän olla ominaan.

Ajattele että kaikella on tarkoitus, jos uskot sellaiseen. Lapsesi eivät ole terveitä, koska joku suurempi voima tuolla jossai tiesi, että sinä kykenet heidät kasvattamaan sellaisina kuin he ovat.

Tekstistäsi huomaa kuinka rakastat lapsiasi. He rakastavat myös sinua.

Otan osaa.

Sori ohis. Tuli otsikosta mieleen Pelle Miljoonan biisi "Älä äiti itke " . Tosin Pelle ei laula tätä, taitaa olla Tumppi Varonen.

Tsemppiä ap.

Voin arvostaa uhrauksia kun ne on tehty rakkaudesta. Omani tein pelosta ja velvollisuudesta, minkä vuoksi kadun ja häpeän ratkaisujani.

En minäkään ole löytänyt paikkaani ainakaan siinä merkityksessä että olisin elämääni tyytyväinen. Työ on, mutta ei muuta.