Mielikuvituskaveri!!!!

Kysy Elovaaralta apua. Hän näki kaksi kuunatsia persujen tilaisuudessa. kukaan muu ei heitä nähnyt.

Venla on siis jakaantunut mieli, joka edustaa sosiaalisuutta korvikkena. Ehä muut lapset ovat kiusanneet trauman, tai ovat vain liian tyhmiä lapsesi henkiselle tasolle.

Mielikuvitusystävät ovat normaalikorvike tässä tapauksessa.

Kuulostaisi aiheelliselta keskustella lääkärin kanssa.

Ihan normia

Eiköhän niitä ole ollut meillä kaikilla, joten ei mitään hätää.

Niin, ja eräänä päivänä kun meidän tytön (Enna nimeltään) päiväkodista, hän oli itkusilmässä pihalla yksin. Kysyin mikä hätänä. Muut lapset eivät kuulemma halunneet Ennaa leikkiin, koska Enna leikki "Venlan" kanssa.

Kotona homma on käynyt mahdottomaksi.

Ruokapöydässä "Venlalle" pitäisi antaa oma annos, ja huutohan siitä tulee jos emme anna.

Päiväkotiinkin lähtö kestää,koska Ennan täytyy

KÄYDÄ VENLAN OVELLA! Me olemme sanoneet, että mielikuvitusystävät ovat ihan OK,mutta niitä ei tarvitse tunkea joka paikkaan mukaan, eivätkä ne saa häiritä normaalia elämää.

Ennalla alkoi tänään kesäloma, pitää katsella että pysyykö tuo "Venla" vai katoaako se. Enna menisi näillä näkymin elokuun alussa päiväkotiin.

T. Äippä ja sisko

Lue hänelle Kesäkummun Marikkia. Siellä Marilla on Riku Nieminen koulukaveri, joka tekee pahojaan ja paljastuu Marikin mielikuvituskamuksi.

Työssäni törmään tuohon mielikuvitusjuttuun usein. Päiväkodissa siis.

Minulla oli myös lapsuudessa mielikuvituskaveri. Pahanteot pystyi hyvin sysäämään sen niskoille jne.

Tyyppi katosi kuvioista kun olin noin 4-5 vuotias.

Ihan normaali minusta kasvoi. Ehkä hieman vähemmän "lammas" kuin joistakin ystävistäni...

Korkeasti koulutettu jne...

Käviköhän ne tytön mielikuvituskaverit jyväskylässä tervehtimässä viime viikonloppuna.

Ei kyllä olla Jyväskylässä käyty :)

Voi olla myös riivaaja. Oletteko harkinneet manaajaa?

Mulla oli pienenä mielikuvituskaverit Mitta ja Titta. Mitta aina kiusas ja ärsytti kaikkia ja minä sitä kovaanääneen komensin ulkona... Titta taasen oli hirveän pelokas. :) Ei huolta, kyllä se "Venlakin" vielä häviää :)

oonaenna kirjoitti:

Meidän tytöllä (4v) on mielikuvituskaveri, jonka kanssa viettää joka päivä suuren osan ajastaan, muut kaverit jääneet vähemmälle huomiolle. Tämä näkyy myös päiväkodissa, hoitajat ovat alkaneet ihmetellä. Kaverin nimi on kuulemma Venla.

Aina jos tyttö itse tehnyt jotain tuhmaa, sanoo sen olevan aina Venlan syy. Ja niin tekee myös päiväkodissa. Asumme kerrostalossa,meidän viereisessä rapussa on tyhjä asunto ja tyttö väittää Venlan asuvan siellä. Siellä meidän tyttö käy aina soittamassa ovikelloa. Aina kun Venla on meillä käymässä, tyttö menee Venlan kanssa siskonsa (13v) huoneeseen, penkovat tavaroita kun sisko ei ole kotona, keittiössä sotkevat kaikella mitä löytävät... Ja aina tyttö väittää että kaikki on "Venlan" syy! Mikä neuvoksi? On sanottu että pitää olla kiltisti,laitettu jäähylle ja kaikenlaisia kieltoja kokeiltu. Ei auta. Onko teidänkin lapsilla mielikuvituskavereita ja miten ne vaikuttavat teidän elämäänne?

Vastauksia, kiitos! Toivoo äippä ja sisko.

Löysin tän keskustelun, joka on näköjään jo yli vuoden vanha (Olen siis tämän keskustelun aloittaja) Tätä "Venlaa" ei ole enää näkynyt, naapurin tyhjä asuntokin sai uudet asukkaat joiden lasten kanssa nyt jo viisivuotias neiti tykkää leikkiä pihalla :)