Ensimmäinen juhannus juhlien kärkkyjä havaittu, torjuntaisteluun valmistaudutaan.

Mökimme on tietystikin kaunis, ihana paikka, lähellä kaupunkia, hyvät laiturit, vierasmökit ja terassit ilta-aurinkoon. Kylmäkellari täynnä kylmää juomaa. Meillä jo isot lapset eli ei mitään taapero-vahtimista tiedossa ollenkaan.
Umpimielinen sukulaispari, jolla ei ole ystäviä (eikä mekään enää kauaa niitä jakseta) ja joka on niin pihi, ettei oikein mihinkään kuin perusaineenvaihduntaa ylläpitäviin hankintoihin haluta tuhlata - aloitti jo juhannuksen kutsun kärkkymisen. Mies ei onneksi hoksannut koko juttua, sillä se esitettiin (toistaiseksi) niin kaukaa kiertäen, ettei sitä muut kuin meidän suvussa syntymässään kasvaneet voi edes ymmärtää.
Minä kyllä ymmärsin mutta olin laittavinani ruokaa niin etten kuullut mitään.

Nyt pitää miehen kanssa sopia yhtenevät taustakertomukset ja vastaukset seuraavaa hyökkäystä varten. Muuten se hölösuu menee puhumaan meille koko juhannukseksi ne kaksi kököttämään.
Minulle sopii aivan mainiosti , että he käyvät juhannusaattona päivävierailulla tai juhannuspäivänä vaikkapa juhannuskahveilla. leivon ihanan mansikka-britakakun kyllä.

Mutta se, että tultaisiin tänne kahvipaketin, parin makkarapaketin ja kaljakassin kanssa koko viikonlopuksi pönöttämään ja huokailemaan miten kallista kaikki on ja ihmettelemään meidän elämää "voi voi, en minä vaan raskisi tuommoiseen rahaa laittaa" ja jaarim-jaarim. Juuei käy.

Jos oma elmäntapa on erittäin iloton ja pihi, iloton juuri sen takia, ettei mihinkään raskita laittaa (vähiä) rahojaan, ,niin älkää ehdoin tahdoin tulko sitten semmoisten ihmisten luo, jotka teidän mielestä elää aivan ilman mitään perälautaa rahan tuhlauksessa! Siinähän alkaa verta vuotamaan silmistä kun katselee niitä erilaisia leikkeitä, juustoja, lihoja ja viinipulloja, joihin rahan laittaminen on ihan törkeetä.
Että säästäkää itteenne ja kököttäkää jossain muualla, vaikka kahdestaan taikka jonkun sellaisen ystävän luona, jolla samanlaiset tavat.