Lapsi saa raivokohtauksen ... mitä mies tekee?

Todennäköisesti alkaa huutamaan lapselle pall punaisena vihasta. Ääntä löytyy, ent armejan kapiainen. Valitettavasti näin, en voi sietää tapaa.

Mies ottaa lapsen syliin ja vie vaikka ulos ja kysyy että mikä vialla. 

On sitten heidän keskeinen juttu että mitä puhuvat. 

Eikö äiti pysty saamaan lastaan raivokohtauksen partaalta pois?!

Meillä lapsi suuttui minulle äsken jostain. Kielsin tekemästä jotain, mikä ärsytti minua ja pahoitti mielensä. Heitti lelunsa osat pitkin lattioita. Menin makkariin, missä mies oli. Lapsi seurasi minua huutaen ja alkoi hakata ja potkia minua. Kielsin sen, mutta lapsi jatkoi. Mies ei sanonut mitään. Ei edes katsonut meitä päin. Sanoin miehelle, että sanoisi hänkin nyt jotain lapselle. Mielestäni mies opettaa välinpitämättömyydellään lapselle vain epäkunnioitusta minua kohtaan, että minulla ei ole mitään väliä. Siis lapsi saa ihan vapaasti hakata minua isän puuttumatta siihen mitenkään, koska tilanne on meidän keskinäinen ongelma. Mies sanoi minulle vain murahtaen, että no enkö mä itse ole muka siellä olkkarissa lapsen kanssa... mikä vaan ongelma niin selvitä itse...

Joo, on tässä erokin aika pitkällä harkintavaiheessa että en tiedä mitä tuo mörökölli mahtaa mielessään miettiä paitsi omia asioitaan. Harmittaa tämmöinen lapsen yksin kasvattaminen ihmiseksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö äiti pysty saamaan lastaan raivokohtauksen partaalta pois?!

Tokihan saan ennen pitkää. Pakkohan se.

Miten analysoisit kommunikaatiotilanteen, jossa 3 ihmistä on samassa huoneessa. Kaksi niistä alkaa riidellä ja kolmas tuijottaa vaikka jotain ruutua napit korvilla reagoimatta mitenkään.

Toinen esimerkki. Lapsi ja äiti riitelevät

Isi haluaa vaan olla möllöttää. Lapsi alkaa hakata äitiä ja huutaa ja heitellä tavaroita kohti. Mies ei reagoi niin kauan kun hänen oma omaisuus on vaarassa. Äidistä ei niin väliä vaikka saisi kilon käsipainon päälleen. Äiti komentaa lasta lopettamaan. Monenlaista sananvaihtoa siinä. Sitten mies vaikka ärähtää äidille, että onko pakko mekastaa koko ajan eli kaikki on loppujen lopuksi äidin vika. Sitten lapsi ihmettelee, kun isä alkaa mäkättää äidille ja äiti isälle... Ap

Miksi menit makkariin vaatimaan miehen apua tilanteeseen etkä hoitanut asiaa itse siellä missä se tapahtui? Perhedynamiikkanne on sekaisin ja lapsi tajuaa sen.

Tollaset isät on varmaan muissakin tilanteissa kohtuu heikkoja kasvattajia ja roolimalleja.

Kiinnitin kuitenkin huomiota jutussasi siihen, että kerroit, että lapsi hakkaa äitiä. Ilmeisesti kyse on alle kouluikäisestä? Siihen muuten kannattaa puuttua äkkiä ja aika tiukasti.

Pieni lapsi saattaa suutahtaa ja kiukustua kaikenlaisesta olemattomasta, mutta raja menee siinä, että kehenkään ei käydä käsiksi. Varsinkaan äitiä ei lyödä, hakata eikä potkita.

Tohon ei riitä se, että saat lapsen sillä erää lopettamaan. Tollaseen käytökseen pitää puuttua niin, että se ei toistu. Jos sanat eivät ole tehonneet, kannattaa miettiä muuta. Tilanne pahenee, kun lapsi kasvaa.

Asiaa ei auta se, että isä sallii sen, että lapsi käy käsiksi äitiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi menit makkariin vaatimaan miehen apua tilanteeseen etkä hoitanut asiaa itse siellä missä se tapahtui? Perhedynamiikkanne on sekaisin ja lapsi tajuaa sen.

Menin makkariin jättääkseni lapsen yksin olohuoneeseen, mutta lapsi seurasi. Mies lähti makkarista pois vessaan, keittiöön... tilanne on nyt selvitetty ja lapsi puuhailee taas omiaan ja seuraa minua. Isänsä luo ei mene, kun ei se välitä. Välillä kuulen täältä makkarista missä lepuutan hermojani hetken, kun lapsi hokee isiä ja yrittää saada isän huomion, mutta ei se edes vastaa mitään. Tekee vaan ruokaa nyt mitään sanomatta. Ei se mies puhu. Jotain 1-2 sanaa murahtaa välillä. Jos sanon miehelle jotain, niin sanon usein 5-10 kertaa eikä välttämättä vastaa mitään minullekaan. On tämä lapsi nähnyt jo pitkään, ettei äiti ja isä oikeastaan rakasta toisiaan eikä isi puhu eikä vastaa... Ap

Opettaja-exän ratkaisu tilanteeseen oli häipyä paikalta minua mulkaisten. Samoin silloin kun hän itse aiheutti esim. jollain kiellolla lapsen raivarin. Useimmiten kiellot ja säännöt menivät niin että ne ilmoitti ne minulle ja minä sain toteuttaa ne, ja sitten mulkaisu ja poistuminen. 

Meillä mies ei tekisi mitään, koska kyse on minun ja lapsen välisestä asiasta. Ei meillä tuollaisessa riidassa (tosin näitä ei ole ollut koskaan, lapsi ei ole lyönyt minua) riitelevä aikuinen taannu lapseksi ja oleta, että ainoa aikuinen kodissa eli se mies ryhtyisi valitsemaan, kenen puolella on. Kyse ei ole huomion saamisesta vaan siitä, että minä olen aikuinen ja lapsi on lapsi, kyllä meidän pitää yhdessä asia selvittää.

Jos isä tulee riitaan mukaan niin lapsi oppii, että ei tarvitse itse nähdä yhtään vaivaa, voi aina rynnätä jonkun kolmannen osapuolen luokse, joka kantaa vastuun ja tekee päätökset.

Lapsi pitää opettaa riitelemään. Lapselle voi ihan hyvin antaa sanoja siitä, miltä tuntuu eli harmittaa, tuntuu kurjalta jne., vaikka ei hyväksy lelujen viskomista ja huutoa. Itkupotkuraivarin sijaan pitää opettaa toisenlaista tapaa purkaa tunteitaan. Vanhemmuus kun ei aina ole sitä, että saa komentaa.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja-exän ratkaisu tilanteeseen oli häipyä paikalta minua mulkaisten. Samoin silloin kun hän itse aiheutti esim. jollain kiellolla lapsen raivarin. Useimmiten kiellot ja säännöt menivät niin että ne ilmoitti ne minulle ja minä sain toteuttaa ne, ja sitten mulkaisu ja poistuminen. 

:D Tosi ammattimainen ratkaisu.

Ap