Lue keskustelun säännöt.
Proana & promia ilmiöt sairastuttivat minut
02.06.2017 |
Olen parikymppinen nainen ja olen tainnut sairastua syömishäiriöön. Kuulin promia ja proana ilmiöistä ja menin netistä tutkimaan enemmän aihetta, kyse siis anoreksiasta ja bulimiasta ja yhteisöstä jotka kannustaa näiden aloittamiseen ja ylläpitämiseen. Olen normaali vartaloinen ja aina ollut sinut kehoni kanssa jopa enemmän kuin muut naiset yleisesti, mutta päädyin katsomaan näitä thinspiration videoita sekä kuvia todella laihoista naisista jotka on höystetty passiivis-aggressiivisilla viesteillä siitä kuinka olen läski eikä minun pitäisi syödä. Syön päivässä 400 kaloria, jotka kuitenkin oksennan sekä käytän laksatiiveja sekä nesteenpoistolääkkeitä. Olen jäänyt koukkuun kun huomasin todella laihtuvani vaikken edes koskaan ole ihannoinut todella hoikkaa olemusta! Eilen illalla asia jotenkin vasta kauheudessaan paljastui minulle kun oksentaessani tunsin vasemmalla vatsassani todella voimakkaan kivun, polttavan ja repivän. Olen laihtunut mutta tilalle olen saanut jatkuvan väsymyksen, apaattisuuden, hiustenlähdön, rumat hampaat ja lukuisia ongelmia lisää. Nyt olisikin kiinnostunut löytyykö palstalta syömishäiriöstä parantuneita taikka kärsiviä ja tahtoisin kuulla teidän kokemuksia. Haluan parantua. Lisäksi osaisiko joku kertoa mitä tuo voimakas kipu vatsassa voisi olla? Vanhemmat tarkkailkaa teinienne nettikäyttäytymistä, nuo proana sivut ovat todella vaarallisia herkille nuorille.
Kommentit (8)
Kasva aikuiseksi ja ota kakkua! Ei elämässä tarvitse kilvoitella minkään muun kuin hetkellisen mielihyvän takia. Vaikka miten itseäsi kiusaisit, mitään hyvää siitä ei seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi ja ota kakkua! Ei elämässä tarvitse kilvoitella minkään muun kuin hetkellisen mielihyvän takia. Vaikka miten itseäsi kiusaisit, mitään hyvää siitä ei seuraa.
No olipa asiallista, et ilmeisesti ole perehtynyt syömishäiriöihin sen kummemmin? Syömishäiriöiselle on jopa vaarallista ottaa se palakakkua kun keho ei ole ruokaan enää tottunut.
On se ihme, että jotkut jaksaa kytätä omaa vartaloaan koko ajan. Tuosta itsekeskeisyydestä pitäisi päästä eroon, se on ellottavaa. Mene töihin niin et ehdi tuijottaa peilikuvaasi koko päivää.
Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä ja proana sekä laihduttaminen tuntuvat tällä hetkellä ainoilta keinoilta selviytyä arjesta. Sivustoon tutustuin samalla tavalla kuin sinäkin, silkasta uteliaisuudesta. Proana-yhteisö on kuin myrkkyä, mutta siihen jää nopeasti koukkuun. Saatan paastota joitakin päiviä ja joskus syön vain alle 1000kcl päivässä. En toivoisi tätä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä ja proana sekä laihduttaminen tuntuvat tällä hetkellä ainoilta keinoilta selviytyä arjesta. Sivustoon tutustuin samalla tavalla kuin sinäkin, silkasta uteliaisuudesta. Proana-yhteisö on kuin myrkkyä, mutta siihen jää nopeasti koukkuun. Saatan paastota joitakin päiviä ja joskus syön vain alle 1000kcl päivässä. En toivoisi tätä kenellekään.
Tämä kuulostaa niin tutulta tarinalta jota olen usein kuullut ja niin surullista! Oletko hakenut apua tai harkitsetko avun hakua tai ylipäätään parantumista? Itse en uskalla apua hakea saati myöntää sairastavani läheisilleni. Tätä ei tosiaan toivo edes pahimmalle vihamiehelle, sairastuttaa mielen niin pahasti ja vie terveyden ja lopulta hengen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja itse kärsin myös ahdistuneisuushäiriöstä joka vielä pahentaa tätä kaikkea.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä ja proana sekä laihduttaminen tuntuvat tällä hetkellä ainoilta keinoilta selviytyä arjesta. Sivustoon tutustuin samalla tavalla kuin sinäkin, silkasta uteliaisuudesta. Proana-yhteisö on kuin myrkkyä, mutta siihen jää nopeasti koukkuun. Saatan paastota joitakin päiviä ja joskus syön vain alle 1000kcl päivässä. En toivoisi tätä kenellekään.
Tämä kuulostaa niin tutulta tarinalta jota olen usein kuullut ja niin surullista! Oletko hakenut apua tai harkitsetko avun hakua tai ylipäätään parantumista? Itse en uskalla apua hakea saati myöntää sairastavani läheisilleni. Tätä ei tosiaan toivo edes pahimmalle vihamiehelle, sairastuttaa mielen niin pahasti ja vie terveyden ja lopulta hengen.
Ap
En hakenut aluksi apua, mutta lopulta ystäväni (onneksi) pakottivat minut menemään ammattilaiselle. Huomasivat nopean laihtumiseni. Olen ollut nyt terapiassa pari kk ja sitä kautta ymmärsinkin, että proana on minulle vain seuraus eikä syy.
Muut läheiseni eivät tiedä, että käyn terpiassa, eivät edes vanhempani. En kuitenkaan koe, että heidän pitäisi.
Toivon todella parantuvani, haluan nauttia taas elämästä.
Up eikö kellään kokemuksia?
Ap