Lue keskustelun säännöt.
Näin kaupassa, kun alle kaksi vuotiaalla oli laitettu selkään reppu ja hihna oli repusta kiinni, äiti talutti kuin koiraa lastansa vähän matkaa. Onneksi isä laittoi pienen takaisin rattaisiin.
01.06.2017 |
Ihan kahjolta näytti tilanne. Alkoi naurattaa vähäsen ja äiti jotain vaan virnisteli siinä :D en oo kyllä aiemmin törmännyt vastaavaan. Iha älytöntä, onko tuollainen yleistä?
Kommentit (361)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin viikon sisällä napannut 2 veen tippumasta ojaan sekä hukannut kauppaan ja metsään päätin ostaa kirpputorilla silmään osuneet kävelyvaljaat ja kokeilla, olisiko niistä apua. Rattaissa kun tyttö ei suostunut istumaan vaan kiemurteli itseään irti ja kirkui naama tulipunaisena kunnes oli oksentaa. Ja sitten kun laskin kävelemään, oli sekunnin murto-osassa singahtanut viereltäni johonkin! 5 e maksaneet valjaat pelastivat mielenterveyteni ja tyttäreni hengen.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin viikon sisällä napannut 2 veen tippumasta ojaan sekä hukannut kauppaan ja metsään päätin ostaa kirpputorilla silmään osuneet kävelyvaljaat ja kokeilla, olisiko niistä apua. Rattaissa kun tyttö ei suostunut istumaan vaan kiemurteli itseään irti ja kirkui naama tulipunaisena kunnes oli oksentaa. Ja sitten kun laskin kävelemään, oli sekunnin murto-osassa singahtanut viereltäni johonkin! 5 e maksaneet valjaat pelastivat mielenterveyteni ja tyttäreni hengen.
Valjaat on sitten ok tässä tapauksessa, jotenkin särähti korvaan, kun luin tekstiäsi.. Että onko lapsella kaikki ok, kun noin on käyttäytynyt vai luonnekko vaikuttaa vain vai uhmaikää? Lyhyen ajan sisällä noin monta suht vaarallista tilannetta ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miun tyttö oli ihan käsittämätön elohopea. Asuttiin hissittömän talon toisessa kerroksessa ja monesti neiti livahti ovenraosta ennen miuta ja siinä sai sitten naapurilta köniin, kun sattui avaamaan juuri oven ja toisen kerran kieri rappuset alas... uloslähtö alkoi olla stressaavaa. Heti kun ovi raottui, neiti tunki itsensä ulos. Ja ulkona sitten säntäili kuin päätön kana parkipaikalle ja ajotielle, korvat tuntui olevan päässä vain koristeena vaikka kiljuin ääneni käheäksi että pysähdy älä sinne mene, odota äippää! Kädestä jos otin kiinni niin neiti meni ihan veltoksi ja alkoi murista. Ja jos nostin rattaisiin alkoi huutaa kuin syötävä. Yhtenä iltana kun itkin äidilleni puhelimeen että miulta meni järki, niin toi sitten jotkut serkun nahkavaljaat jostain 70-luvulta. Oli taianomainen tunne kun ovenraossa varmistelin vielä että onhan avaimet varmasti mukana ja neiti seisoskeli kiltisti valjaissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin viikon sisällä napannut 2 veen tippumasta ojaan sekä hukannut kauppaan ja metsään päätin ostaa kirpputorilla silmään osuneet kävelyvaljaat ja kokeilla, olisiko niistä apua. Rattaissa kun tyttö ei suostunut istumaan vaan kiemurteli itseään irti ja kirkui naama tulipunaisena kunnes oli oksentaa. Ja sitten kun laskin kävelemään, oli sekunnin murto-osassa singahtanut viereltäni johonkin! 5 e maksaneet valjaat pelastivat mielenterveyteni ja tyttäreni hengen.
Valjaat on sitten ok tässä tapauksessa, jotenkin särähti korvaan, kun luin tekstiäsi.. Että onko lapsella kaikki ok, kun noin on käyttäytynyt vai luonnekko vaikuttaa vain vai uhmaikää? Lyhyen ajan sisällä noin monta suht vaarallista tilannetta ollut.
Sai 8-vuotiaana adhd-diagnoosin mikä selittää paljon. Esim. koulusta myöhösteli kun näki matkalla jotain jota piti päästä tutkimaan, nyt sitten kulkee taksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen voi aina olla oven edessä, ettei lapsi ryntää ulos ennen aikojaan. Tai jokin muu konsti asiaan. Lapsen turvallisuutta ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin viikon sisällä napannut 2 veen tippumasta ojaan sekä hukannut kauppaan ja metsään päätin ostaa kirpputorilla silmään osuneet kävelyvaljaat ja kokeilla, olisiko niistä apua. Rattaissa kun tyttö ei suostunut istumaan vaan kiemurteli itseään irti ja kirkui naama tulipunaisena kunnes oli oksentaa. Ja sitten kun laskin kävelemään, oli sekunnin murto-osassa singahtanut viereltäni johonkin! 5 e maksaneet valjaat pelastivat mielenterveyteni ja tyttäreni hengen.
Valjaat on sitten ok tässä tapauksessa, jotenkin särähti korvaan, kun luin tekstiäsi.. Että onko lapsella kaikki ok, kun noin on käyttäytynyt vai luonnekko vaikuttaa vain vai uhmaikää? Lyhyen ajan sisällä noin monta suht vaarallista tilannetta ollut.
Sai 8-vuotiaana adhd-diagnoosin mikä selittää paljon. Esim. koulusta myöhösteli kun näki matkalla jotain jota piti päästä tutkimaan, nyt sitten kulkee taksilla.
Se selittääkin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ei tietenkään aina voi olla oven edessä vahtimassa, ettei lapsi karkaa... Mutta jokin keino, että miten sitä ennenaikaista karkaamista voisi vähentää?
Valjaat on jees. Lapsi on niin lyhyt että kummankin käsi väsyy ja hiostuu jos kävellään käsikädessä. Lapsi osaa kävellä kiltistä vieressä mutta on myös impulsiivinen jos näkee jotain mielenkiintoista joten valjaat on jees kun estävät älyttömän juoksentelun. Valjaita käytetään etenkin matkustaessa koska meillä lapsi on tottunut kävelemään emmekä käytä rattaita.
Kamalinta on katsoa kun isot lapset istuu rattaissa kun ei jaksa kävellä ja ovat yhtä laiskoja ja lihavia kuin vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miun tyttö oli ihan käsittämätön elohopea. Asuttiin hissittömän talon toisessa kerroksessa ja monesti neiti livahti ovenraosta ennen miuta ja siinä sai sitten naapurilta köniin, kun sattui avaamaan juuri oven ja toisen kerran kieri rappuset alas... uloslähtö alkoi olla stressaavaa. Heti kun ovi raottui, neiti tunki itsensä ulos. Ja ulkona sitten säntäili kuin päätön kana parkipaikalle ja ajotielle, korvat tuntui olevan päässä vain koristeena vaikka kiljuin ääneni käheäksi että pysähdy älä sinne mene, odota äippää! Kädestä jos otin kiinni niin neiti meni ihan veltoksi ja alkoi murista. Ja jos nostin rattaisiin alkoi huutaa kuin syötävä. Yhtenä iltana kun itkin äidilleni puhelimeen että miulta meni järki, niin toi sitten jotkut serkun nahkavaljaat jostain 70-luvulta. Oli taianomainen tunne kun ovenraossa varmistelin vielä että onhan avaimet varmasti mukana ja neiti seisoskeli kiltisti valjaissa.
Hyvä kun jokin keino löytyi ryntäilyyn. Kiinnostaa, ryntäilikö enää myöhemmin, kun ei ollut enää valjaita käytössä?
Ennen, kun valjaat olivat käytössä yleisesti, ei lapsista tullut erityislapsia, jotka saavat juoksennella ja tuuppia muita. Oppivat olemaan ja oli turvallinen olo. Aika äkkiä lapsi oppii, että pelkällä kiellolla ei ole merkitystä, juoksentelua pystyy helposti jatkamaan vaikka äiti sanoo ei. Ei, yhdistettynä valjaisiin jää kehomuistiin ja hyöty kertautuu kaikessa muussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai ei tietenkään aina voi olla oven edessä vahtimassa, ettei lapsi karkaa... Mutta jokin keino, että miten sitä ennenaikaista karkaamista voisi vähentää?
Näinpä, mikähän se vois olla 🤔
Hei, vois käyttää vaik valjaita.
Milloin ja missä rajoissa lapsen karkailu/säntäily on vielä ns normaalia (kehitystä?) tietyssä iässä tai tietyissä ikäkausissa? Vaikuttaako tosi paljon persoonallisuus, sairaudet, käytöshäiriöt, kasvatus jne säntäilyyn ja karkailuun?
Vierailija kirjoitti:
Milloin ja missä rajoissa lapsen karkailu/säntäily on vielä ns normaalia (kehitystä?) tietyssä iässä tai tietyissä ikäkausissa? Vaikuttaako tosi paljon persoonallisuus, sairaudet, käytöshäiriöt, kasvatus jne säntäilyyn ja karkailuun?
Milloin pitää siis huolestua asiasta?
Tämä on näemmä jo vanha ketju mutta tuli mieleen se tilanne, kun joskus kirppiksellä näin perheen, jonka varmaan 7-vuotiaalla (ellei jopa yli) lapsella oli tutti suussa.
Up