Myötähäpeä ja juhlapuheet

Nyt kun valmistujaiset, lakkiaiset ym. kesäkarkelot alkavat, niin muutama pyyntö puheen pitäjälle yleisen kiusaantumisen välttämiseksi.
- ÄLÄ aloita sanomalla, että "en sitten ole tottunut pitämään puheita". Totaalinen turn off, tunnelman latistaja. Myötähäpeä valuu tässä vaiheessa selkää pitkin kuin kylmä kevätsade.
- ÄLÄ ala selitellä, että "mulla on kurkkukin nii kipiä, ettei tästä varmaan tuu mitään." Yhtä paha kuin tuo eka moka, kuulijat vaihtavat jalkaa vaivautuneina.
- ÄLÄ ala muistella tekohauskaa juttua, jossa päivänsankari unohti housunsa/nukkui pommiin/sammui lumihankeen. Ei ole kivaa kuulijoista, vaikka ovat hörähtelevinään säälistä puhujaa kohtaan.
- ÄLÄ hauku exääsi epäsuorasti muistuttamalla "kurjista ajoista jota perhe on kokenut, byhyy". Kaikki tietää tuon ja myötähäpeä kasvaa.

Miksi yleensä pitää "puhetta". Ei niistä kukaan nauti. Voisi vain toivottaa kaikki tervetulleiksi, onnitella sankaria suorituksen johdosta, toivottaa menestystä jatkossa ja käskeä pöytään.