Sinä, jonka puoliso on avioliiton/suhteenne alussa ollut sotkuinen, levitellyt tavarat ja vaatteet mihin sattuu, onko hän muuttunut ajan myötä?

Mun mies on siistiytynyt ihan valtavasti alkuajoista. 12 vuotta yhdessä. Muutenkin ollaan kasvettu niin yhteen, että se yhteiseen hiileen puhaltaminen tulee ihan luonnostaan. Alkuaikoina oli vähän vapaamatkustuksen makua, mutta se jäi.

Mies on siistiytynyt huomattavasti ja toisaalta olen itse ehkä hieman oppinut relaamaan, kaiken ei tarvitse aina olla niin tiptop. Miehen poikamiesboksi oli aina kuin pommin jäljiltä, kaikki oli levällään ja tavarat jäivät juuri siihen missä niitä oli käytetty, mutta nykyään vie vaatteet pyykkikoriin ja lautaset, jos ei koneeseen, niin ainakin tiskipöydälle tai lavuaariin. 20 vuotta oltu yhdessä, 17 niistä asuttu yhdessä.

Olemme kumpikin olleet sottaisempia suhteen alkuaikoina. Opiskellessa ei välttämättä ollut yhtään astiaa puhtaana ennen kuin vaivauduttiin tiskaamaan, nyt astiat pestään yleensä joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Olemme kumpikin olleet sottaisempia suhteen alkuaikoina. Opiskellessa ei välttämättä ollut yhtään astiaa puhtaana ennen kuin vaivauduttiin tiskaamaan, nyt astiat pestään yleensä joka päivä.

Ai joo, yhdesää 18 vuotta.

Oltiin molemmat sotkuisia, tosin mies paljon pahempi kuin minä. Saatiin lapsia, minä kasvoin aikuiseksi, mies jatkoi ja jatkaa samaa rataa. Meidän kodin sotkija nro1, siivouttaa mulla myös omien puuhiensa sotkut koska ei vaan siivoa ja siinä ovat ikuisesti jos en siivoa. Sotkee kelvottomaan kuntoon paikkoja koska ei viitsi suojata jos tekee esim pintoja pilaavia asioita.

Aina tällaisia avausia lukiessani huomaan olevani tyytyväinen sinkkumies. - Sillä en voi mitään sille, että alkaa aatteluttamaan; mitä jos päädyn parisuhteeseen, niin asettaako se minut ilmeiseen vaaraan, jonka seurauksena taannun takaisin neivuotiaan tasolle, jolle on jäänyt päälle jatkuvaa uhma ikä, mutta en myöskään osaa toimia oikein oma-aloitteisesti osaaa tehdä mitään ilman, että kumppani vahtii ja yrittää kärsivällisesti yhä uudestaan ja uudestaan kertoa, miten pitäisi ja täytyisi, jotta ehkä vielä joskus vosin kasvaa ja varttua vastuuntuntoseksi aikuiseksi. Tai ilman, ettei hänen tarvitsisi kantaa huomattavan suuri vastuu yksin arjen pyörittämisestä, koska ei kai kukaan tosissaan usko, että nelvuotias voisi ottaa yhtäpaljon vastuuta kantaakseen. 

Ulinaa kotitöistä. Yllättävää.

Eipä tuo rouva ole oppinut järjestelmälliseksi, pahentunut vain. Nytkin olohuoneen lattialla kankaansuikaleita, isot sakset yms tilpehööriä - ollut jo viitisen päivää.

Eikä siinä kaikki - autotallin verstashuone kuin pommin jäljiltä kun on jättänyt työkaluja yms pitkin poikin. Kävin jo kerran siivoamassa verstaan, mutta uusiksi menee.

Vierailija kirjoitti:

Aina tällaisia avausia lukiessani huomaan olevani tyytyväinen sinkkumies. - Sillä en voi mitään sille, että alkaa aatteluttamaan; mitä jos päädyn parisuhteeseen, niin asettaako se minut ilmeiseen vaaraan, jonka seurauksena taannun takaisin neivuotiaan tasolle, jolle on jäänyt päälle jatkuvaa uhma ikä, mutta en myöskään osaa toimia oikein oma-aloitteisesti osaaa tehdä mitään ilman, että kumppani vahtii ja yrittää kärsivällisesti yhä uudestaan ja uudestaan kertoa, miten pitäisi ja täytyisi, jotta ehkä vielä joskus vosin kasvaa ja varttua vastuuntuntoseksi aikuiseksi. Tai ilman, ettei hänen tarvitsisi kantaa huomattavan suuri vastuu yksin arjen pyörittämisestä, koska ei kai kukaan tosissaan usko, että nelvuotias voisi ottaa yhtäpaljon vastuuta kantaakseen. 

Nyt puhut eri asiasta. Keskustelussa puhuttiin siitä, muuttuuko alunperin sotkuinen ihminen muuttumaan siistiksi. Jos pariskunnan siisteyskäsitykset eroavat kovasti toisistaan, suhteen onnistuminen on epätodennäköistä. Itse arvostan miehiä, jotka pystyvät huolehtimaan itsestään ja kodistaan.

Vaimo oli jo 20 vuotta sitten suhteellisen sotkuinen mutta tuntuu pahenevan vuosi vuodelta. Jokainen tavara jää just siihen missä sitä on käytetty ja kaikki on aina hukassa. Mutta näillä mennään.

Miksi aina puhutaan, että miehet ovat sotkuisia.

Kyllä minä, naisena, olin suhteen sotkuisin. Tosin minulla on kaapit varsin siistit, niissä on paikat kaikelle, mutta jos jotain teen jää kaikki viikoksi levälleen.

Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin ainainen nillittäminen jostain niin vähäpätöisestä kuin kahvikupista olohuoneen sohvapöydällä tms.

Minusta tämä oli erityisen ärsyttävää, koska minä olin kuitenkin se joka piti kodin puhtaana. Sama ihminen joka ei osannut pestä vessasta paskarantuaan narisi sukasta vessan lattialla.

Eron jälkeen olen huomannut että kapinoin tai mitä tämä on, minulla on sotkuisempaa kuin koskaan.

Musta tuntuu että mies skarppas tarkotuksella kun muutettiin yhteen. Nyt ollaan pari vuotta asuttu ja pientä taantumaa on havaittavissa. Kyllä se edelleen siivoaa, mutta se on sit kertarykäsy, siihen asti tavarat jää aikalailla siihen mihin nyt sattuu jäämään. Eilen se puheli keittiössä että tää maito on näköjään menny vanhaks jo viime viikolla, täytyy avata uus. Sit ku menin ite keittiöön, totesin että hän jätti sen vanhan maidon sinne jääkaappiin. MIKSI!? Ois edes nostanu sen sieltä vaikka siihen metrin päähän pöydälle, niin sen ois siitä sitten helpommin muistanu kaataa pois. Toinen perusjuttu on roskat. Se avaa jonku paketin keittiössä ja roska jää pöydälle suoraan roskakaapin yläpuolelle. Se kaapinoven avaaminen ja roskan siirtäminen sinne on ihan helvetin vaikea tehtävä.

Ärsyttää aina mainita noista, kun tuntuu itestä siltä että nalkutan vaan koko ajan. Mutta en kyllä usko että muutosta tulis ainakaan jos ikinä mitään en sanois.

Ja tämähän on kyllä ihan suoraan kotona opittua. Miehen vanhempien koti on kyllä sellanen läävä, että hyi helvetti. Siellä on aina sotkusta ja ennen kaikkea likasta. Ällöttää kaikki astiat ja hanat ja kaikki pinnat. Ja en siis itsekään oo mikään supersiisti tai mitenkään ylihygieeninen, vaan vielä sieltä rennoimmasta päästä. Mutta jossain sekin raja menee..

Minä olen nainen ja sotkuinen. Sikäli olen muuttunut, että lasten saannin jälkeen toisten sotkut ovat alkaneet ärsyttää. Eli oikeasti olen kumppani helvetistä...

No joo, ärsytyksen vuoksi olen vähän siistiytynyt. Mutta edelleen olen huomannut, että paras lääke sotkuärsytykseen on reipas ulkoilu.

älkää tehkö tälläsiä aloituksia, jos ei kelpaa mies joka ei siivoa ota uusi

Taipumukset ei ainakaan parane ja kun yhtälöön lisätään lapset ja kyky olla kasvattamatta lapsia perussiisteiksi, alkaa kämppä näyttämään siltä miltä useimmilla lapsiperheillä. Se on ollut kova paikka siistiyteen tottuneelle, mutta kyllä sitä tottuu. Toki sotku aiheuttaa riitoja, jos toinen osapuoli osaa pitää siistinä muttei siivota ja toinen osaa siivota muttei pitää siistinä.

Mies oli sotkuinen aikanaan, ja ei se pohjimmiltaan siitä mihinkään ole muuttunut. Mutta sen se on oppinut, että kun minä sanon, että huomenna pidetään siivouspäivä, niin siitä ei ole oikeutta kitistä. Ensin teki nimittäin sitä, että kun sanoin siivouspäivästä, niin alkoi armoton kitinä asiasta, siivouksen välttely, tekosyiden keksiminen ja kesken siivouksen karkailu. Nykyään hoitaa oman osuutensa ja pitää suunsa kurissa.