Epätoivoinen ihastuminen. Miten tästä pääsee ikinä yli?

Ajan kanssa. T. Kaksi vuotta epätoivoisesti ihastunut (nyt alan vähitellen pääsemään yli)

Keksi muuta tekemistä.

Mulla on vastaava tilanne, tosin ihastukseni on nainen. Itseäni myöskin kiinnostaisi, miten selviäisin tästä tilanteesta.

T. Vastauksia odotellessa

Olet kuitenkin naimisissa ja niin on mieskin. Ajan myötä tunne menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vastaava tilanne, tosin ihastukseni on nainen. Itseäni myöskin kiinnostaisi, miten selviäisin tästä tilanteesta.

T. Vastauksia odotellessa

Oletko itsekin nainen?

Vierailija kirjoitti:

Olen siis ihastunut töiden kautta tuntemaani mieheen. Kyse on puhtaasti kaukoihastuksesta, mitään ei ole tapahtunut eikä mieskään varmaan ole arvannut tunteitani. En edes tunne miestä kunnolla, ja silti olen aivan liekeissä. Niin ja sekin ongelma tässä on, että mies on naimisissa ja niin olen itsekin. Aivan mahdoton tilanne siis, ja tästä kaikesta huolimatta olen ihan sekaisin ja ajattelen kyseistä miestä taukoamatta. Olen aina ihastunut tosi helposti ja kehittänyt palavia tunteita hyvinkin nopealla tahdilla. Tiedän sekopäisyyteni, mutta se ei poista tätä hirvittävää kaipausta.

Miten olette päässeet eroon tällaisista surkeista tilanteista?

Mikä sai sinut ihastumaan häneen?

Sama tilanne täällä.

Tänään näin miehen, hän katsoi minua pitkään ja vatsaa ihan nipisti kun näin hänet.

Mä olen nainen ja ihastunut, oikeastaan rakastunut voi jo sanoa, ystävääni. Uskon tunteideni olevan yksipuolisia enkä uskalla kertoa hänelle etten pelästytä häntä pois.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen ja ihastunut, oikeastaan rakastunut voi jo sanoa, ystävääni. Uskon tunteideni olevan yksipuolisia enkä uskalla kertoa hänelle etten pelästytä häntä pois.

Ystäväkin siis nainen...

Sama täällä. Kolme vitun vuotta ihastunut mieheen joka nykyään seurustelee. Hän tietää kyllä tunteistani ja pitää minusta, mutta hän seurustelee. On yhtä helvettiä kun haluaisin vain hänet enkä ketään muuta. En kuitenkaa pääse yli millään. Ehkä sitten kun kuolen.

Jos tekisit jotain kivaa ja romanttista sen oman miehesi kanssa. Ehkä voitte jopa yhdessä miettiä, missä teidän parisuhteessa mennään. Oletko ajatellut, mitä tapahtuisi, jos oikeasti saisit tämän ihastuksesi? Tuskin sekään huuma kestäisi vuosikymmeniä.

Paras tässä olen varmaan taas sanomaan.

Yääh, tuohon ei auta kuin aika. Puhdasta helvettiä...

Ei tästä yli pääsekään. Yli vuosi jo mennyt ja montaa sekuntia en ole ollu miettimättä. Tosi kova ikävä. Hän on naimisissa ja minäkin seurustelen, joten pakko olla pitämättä yhteyttä.

Kiitos vastauksista. Mukava huomata etten ole ainut. Luulen kyllä, että ajan kanssa tämä ainakin vähän hälvenee, mutta just nyt on kiduttavaa kärvistellä näiden tunteiden kanssa. Tunnen kyllä itseni aika urveloksi, kun en tosiaan juurikaan edes tunne miestä. Hän vain on niin uskomattoman mukava ja suloinen persoona, etten ole mitenkään voinut välttyä ihastumiselta. Tai no, enhän mä nyt jokaiseen mukavaan ihmiseen ihastu eli jotain spesiaalia tässä miehessä on. Ääh. Minun ja mieheni suhdetta olen myös pohtinut. Meillä periaatteessa menee ihan hyvin, mutta joitain suht isoja ongelmia meillä on ja luulenkin, että ne ovat olleet aiheuttamassa tätä ihastumistani. Pitäisi kyetä paremmin tarttumaan näihin ongelmiin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Mukava huomata etten ole ainut. Luulen kyllä, että ajan kanssa tämä ainakin vähän hälvenee, mutta just nyt on kiduttavaa kärvistellä näiden tunteiden kanssa. Tunnen kyllä itseni aika urveloksi, kun en tosiaan juurikaan edes tunne miestä. Hän vain on niin uskomattoman mukava ja suloinen persoona, etten ole mitenkään voinut välttyä ihastumiselta. Tai no, enhän mä nyt jokaiseen mukavaan ihmiseen ihastu eli jotain spesiaalia tässä miehessä on. Ääh. Minun ja mieheni suhdetta olen myös pohtinut. Meillä periaatteessa menee ihan hyvin, mutta joitain suht isoja ongelmia meillä on ja luulenkin, että ne ovat olleet aiheuttamassa tätä ihastumistani. Pitäisi kyetä paremmin tarttumaan näihin ongelmiin.

ap

Oletko tuntenut tämän henkilön pitkän aikaa? Vai nähnyt muutaman kerran, kun puhuit aikaisemmin kaukoihastuksesta. Ja minkälaisia ongelmia sinulla on miehesi kanssa? Eiköhän ne pitäisi ratkaista puhumalla ensimmäiseksi kuntoon.

Ihastuksia tulee ja menee, varsinkin jos on pitkä suhde taustalla. Mutta asiat muuttuu vakavaksi kun lähtee pettämään puolisoa. Jos ja kun asia tulee ilmi, siinä kärsii moni ihminen ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Mukava huomata etten ole ainut. Luulen kyllä, että ajan kanssa tämä ainakin vähän hälvenee, mutta just nyt on kiduttavaa kärvistellä näiden tunteiden kanssa. Tunnen kyllä itseni aika urveloksi, kun en tosiaan juurikaan edes tunne miestä. Hän vain on niin uskomattoman mukava ja suloinen persoona, etten ole mitenkään voinut välttyä ihastumiselta. Tai no, enhän mä nyt jokaiseen mukavaan ihmiseen ihastu eli jotain spesiaalia tässä miehessä on. Ääh. Minun ja mieheni suhdetta olen myös pohtinut. Meillä periaatteessa menee ihan hyvin, mutta joitain suht isoja ongelmia meillä on ja luulenkin, että ne ovat olleet aiheuttamassa tätä ihastumistani. Pitäisi kyetä paremmin tarttumaan näihin ongelmiin.

ap

Oletko tuntenut tämän henkilön pitkän aikaa? Vai nähnyt muutaman kerran, kun puhuit aikaisemmin kaukoihastuksesta. Ja minkälaisia ongelmia sinulla on miehesi kanssa? Eiköhän ne pitäisi ratkaista puhumalla ensimmäiseksi kuntoon.

Ihastuksia tulee ja menee, varsinkin jos on pitkä suhde taustalla. Mutta asiat muuttuu vakavaksi kun lähtee pettämään puolisoa. Jos ja kun asia tulee ilmi, siinä kärsii moni ihminen ympärillä.

Joitain kuukausia olen tuntenut tai lähinnä tiennyt. Muutamia kertoja ollaan oltu juttusilla. Niin, kaukoihastuksesta tässä on kyse eli en voi sanoa tuntevani miestä oikein mitenkään. Tuota olen yrittänyt ajatella, että ihastuksia tulee ja menee, eikä kaikkiin tarvitse millään lailla tarttua eli siis ei tarvitse lähteä tekemään asiaa vakavammaksi tai viemään tuttavuutta syvemmälle. Mutta tämä tunteiden voimakkuus! Olen aivan sulaa vahaa, kun näen miehen. En todellakaan haluaisi pettää omaa miestäni, eikä siihen siis ole vielä ollut mitään ns. tilaisuuttakaan, mutta jos ihastukseni alkaisi osoittaa jotain minua kohtaan, niin en tiedä miten toimisin. Voi luoja.

Meidän ongelmia en ehkä lähde sen kummemmin avaamaan, mutta uskon, että olen ollut niiden suhteen aika kärsivällinen. Olen melko varma, että joku muu olisi lähtenyt lipettiin paljon aikaisemminkin. No jaa, en haluaisi luovuttaa, mutten toisaalta osaa ongelmiin mitenkään tarttuakaan ja siitä sitten seuraa tällaista epätoivoista ihastumista toiseen mieheen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos tekisit jotain kivaa ja romanttista sen oman miehesi kanssa. Ehkä voitte jopa yhdessä miettiä, missä teidän parisuhteessa mennään. Oletko ajatellut, mitä tapahtuisi, jos oikeasti saisit tämän ihastuksesi? Tuskin sekään huuma kestäisi vuosikymmeniä.

Paras tässä olen varmaan taas sanomaan.

Pitäisi varmaan ihan tietoisesti yrittää katsella omaa miestään uusin silmin ja vaikka just kehittää jotain romanttista, vaikka se tuntuisikin aluksi vähän väkinäiseltä. Juu, olen pohtinut sitä tilannetta, että mulle ja ihastukselleni oikeasti tulisi suhde. Nyt tietysti näen kaiken vaaleanpunaisena, mutta toki järjellä tiedän ettei se ikuisuuksia jatkuisi.

Mäkin tahdon tavallaan eroon tästä kutkuttavasta piinaavasta jännyydestä, mut se tunne kun katsoo toisen silmiin ja tuntuu et rinnassa palaa, se on aivan ihanaa, sulaa hulluutta. En tuu koskaan etenemään mihinkään tän asian kans, koska pelkään liikaa intiimiä läheisyyttä ja tilanne on monin tavoin mahdoton muutenkin. Mut samalla tää kaikki ajaa mut hulluks huonollakin tavalla. Ajatukset pyörii koko ajan yhdessä ihmisessä, aamusta iltaan, illasta aamuun.

Epätoivoista on, nyt kun on selvää että ihastuksen kohdettakin kiinnostaisi ihan oikeasti, mutta ei mikään varatun tapaili kesäromanssimeiningillä, vaan ihan oikea oleminen yhdessä. Ja tässä on nyt tämä tilanne, että mä tiedän että vaikka kuinka pakkomielteinen Ja kiimainen ihastus tämä onkaan, niin perhettäni en haluaisi alkaa rikkomaan ja voimat ei riittäis, rakkautta on omaa puolisoani kohtaan myös, mutta tämä ihme kiima nyt taas tähän aikaan vuodesta on viedä järjen. Ja en voi olla ihastusta tapaamattakaan tilanne on sellainen että tavataan kyllä vaikka ei mitään vartavasten sovittaisi. Joten joo, kiima säilyy ja piina, mutta mitään en voi tehdä. Epätoivoinen fiilis.

Mä oon myös helposti ihastuva. Ja ihastun yleensä sellaisiin miehiin, joita ei ole oikeastaan mahdollistakaan saada, eli mitään ei voisi koskaan tapahtua heidän kanssaan. Sinänsä siis harmitonta päiväunelmointia pääosin. Saatan ihastua palavasti muusikoihin ja näyttelijöihin, mutta saatan mä ihastua myös joskus työkaveriin tai vaikka johonkuhun tuttuun henkilöön nuoruudestani. Nyt haaveilen eräästä miehestä, jonka olen tavannut viimeksi teini-iässä eli parikymmentä vuotta sitten. Hän on minua 15 vuotta vanhempi. Jostain syystä aloin miettimään häntä muutama kuukausi sitten, ja nyt mietin häntä päivittäin. Haaveilen, mitä tapahtuisi, jos me sattumalta tavattaisiin. Ja olen siis perheellinen ja naimisissa kuten hänkin. Olen ollut pienestä asti tällainen, joka ihastuu tosi helposti.