Olen aika varma, että isäni hyväksikäytti minua lapsena

Voi ap, jaksamisia. Auttaisiko terapia tai vaikka hypnoosi, löytyisikö sieltä keinoja muistojen selvittelyyn? Siihen voi olla syy, miksi et muista selvästi - ihmisen psyyke pyrkii suojaamaan itseään. Oletko tutustunut PTSD:n oireisiin, sopisivatko ne sinuun? http://traumajadissosiaatio.fi/traumanjalkeinen-stressihairio-ptsd-2/

Vierailija kirjoitti:

Asia on alkanut häiritsemään ja jotenkin hiljalleen selkiintymään? Vaikea selittää.

Olen aina ollut mielestäni vähän outo. Tai ajattelutapani on outo. Jo lapsuudesta asti minulla on ollut toistuva painajainen: joku tulee (lapsuuden)huoneeseeni kun nukun ja kutittaa minua enkä voi vastustella vastaan.

En ole koskaan kauheasti pitänyt isästäni. Tai pidän jollain tavalla, mutta en jotenkin osaa olla hänen kanssaan. Muistan kun näin lapsena paljon painajaisia ja välillä nukuin vanhempieni välissä ja vihasin sitä.. Aina isäni otti minut lusikkaan ja tunsin hänen.. En edes voi kirjoittaa sitä.

Pitkään ajattelin, että ehkä hän vain kuvitteli, että olin äitini. Mutta ei kai siitä voi erehtyä, että onko vieressä lapsi vai aikuinen??? Yritin monesti päästä siitä pois, mutta en onnistunut.

En tiedä.. Jotenkin ahdistaa. Tuntuu tyhmältä edes epäillä tälläistä, mutta jotenkin tuo kaiki tuntuu oudolta. Tuntuu etten muista kauhean paljoa lapsuudesta.

Olenkohan ihan sekaisin...

Valitettavasti kokemuksesi kuulostaa aika todenmukaiselta muistolta joka nyt pyrkii pintaan. Jos sinulla on mahdollisuus niin hakeudu terapiaan (psykodynaaminen) hyvälle psykoterapeutille. Nuo kokemukset voivat olla vasta ensimmäisiä häivähdyksiä ja pahimmassa tapauksessa mieleen palaa joitain ikävempiäkin muistoja. Tällöin on hyvä jos pystyy käymään näitä asioita läpi turvallisessa ympäristössä jossa on koulutettu ihminen selvittämässä tilannetta kanssasi ja tukemassa sinua prosessissa.

Pidä mielessä että tapahtunut ei missään nimessä ole millään lailla sinun vikasi vaikka et olisikaan pyristellyt vastaan!

Voimia ja hali!

Tosi kamala tilanne :( Hakisin sinuna ehdottomasti apua asian käsittelyyn. Soita vaikkapa kriisipuhelimeen tai ota yhteyttä kotikuntasi mielenterveyspuolelle. Ehdottomasti asiaa pitää selvitellä ja sinun käydä sitä läpi, muuten se vainoaa koko loppuelämääsi ja voi aiheuttaa sinulle vaikkapa itsetuhoista käytöstä.

olen kokenut samantapaista, ja terapiassa käsittänyt että psyykeni pyrkii käsittelmään tätä asiaa kuvaamallasi tavalla. sinua on tultu liian lähelle lapsena seksuaalisesta, se on seksuaalista häirintää vähintään 

hakeudu keskustelemaan tästä jotta pystyt turvallisesti autettuna alkaa käsitellä näitä asioita. mitään pahaa ei tapahdu, ja luonto ja psyykkeesi on valmis käsittelemään asioita.

lämmin halaus sulle ystävä!

Jotenkin olisi vaan niin vaikea uskoa..

Olin jo teini-iässä semmoinen, että millään ei ole väliä, koska tapan itseni ennen kuin olen aikuinen. Vaikkei asiat olleet niin huonosti, mutta jostain syystä aina oli tunne, että haluan kuolla ja olen ihan paska ihminen.

Nykyään se harmittaa, koska en panostanut kouluun yms.

Ap

Hienoja vastauksia! olen ylpeä vauva-palstasta!

kirjoitti:

Jotenkin olisi vaan niin vaikea uskoa..

Olin jo teini-iässä semmoinen, että millään ei ole väliä, koska tapan itseni ennen kuin olen aikuinen. Vaikkei asiat olleet niin huonosti, mutta jostain syystä aina oli tunne, että haluan kuolla ja olen ihan paska ihminen.

Nykyään se harmittaa, koska en panostanut kouluun yms.

Ap

tämä kaikki kielii siitä mitä on jo täälä käsitelty. samaistun noihin tunteisin, koska koin ihan samoja asioita. kiitos kun tarinallasi autat mua käsittelemään samoja juttuja

Kiitos kun kerroit!

Juu , mielenterveystoimisto on ihan oikea osoite.

Mua on hyväksikäytetty nuorena tutun miehen toimesta, eli siis muistan paljonkin tapahtumista, silti meni vuosia ennen kuin tapahtumat alkoivat todella vaivaamaan. Jotenkin ihmisen mieli on outo, että asian saa poistumaan mielestään useiksikin vuosiksi. Harmi, etten käsitellyt asiaa silloin tuoreeltaan, en kertonut asiasta kenellekään.

Voimia ap ja hae todellakin itsellesi apua, että pääset työstämään traumaasi ja pääset jatkossa vielä elämään parempaa elämää.

Voimia sinulle ap. Usko vaistoihisi, minusta jo tuo arvottomuuden tunne, epämukavuus isän lähellä, selvät muistot miten hän ottaa sinut lähelle ja on kiihottunut, kaikki viittaa että epäilyllesi voi olla aihetta.

Jos voit päästä yli tuosta tunteesta että se ei mitenkään voisi olla totta, luulen että totuus alkaa muotoutua mielessäsi.

Tämä ei voi olla totta koska kyseessä on isäni, eivätkä isät tee näin, kuulostaa lapsen mantralta jolla hän suojaa itseään.