Kypsyminen ja empatian kehittyminen aikuisena

Olen tässä erästä läheistä miettinyt että kun hän on jo 27 ja käyttäytyy hyvin teinimäisesti, käytös on usein tunnekylmää ja itsekästä ja kohtuutonta kiukuttelua ja haukkumista kun asiat eivät mene hänen mielensä mukaan, mykkäkouluja ja sen sellaista.

Hänen perheenjäsenensä totesivat minulle hänen "olevan kuin lapsi" "hän on kuin 16v", ja usein ulkopuolisetkin kuullessaan hänen ajatuksistaan toteavat että onpa lapsellinen vielä. Mutta toisaalta, ehti elää 26-vuotiaaksi asti vanhempien "prinsessana".

Jos ihminen on tuonkin ikäiseksi asti pysynyt näin kypsymättömänä, kehittyykö siinä silti? Alkaa vain itselle olla jo tosi rankkaa, kun melkein jokainen asia täytyy käydä huuto-uhkailu-mykkäkouluprosessin kautta sen sijaan että asioista voisi jutella aikuisen tavalla.

Sitten menee yleensä viikko pari ja hän onkin itsekin ymmärtänyt että on nyt samaa mieltä kuin asia josta kauhea draama käynnistyi. Itse taas oon vähän herkemmän puoleinen, ja se kun huudetaan ja uhkaillaan asioissa joissa koitan vaan tehdä oikean valinnan, saattaa oman henkisen ja lopulta fyysisen sietokykyni äärirajoille.

Jokaisen kokemuksen jälkeen hän varmasti oppii ja kasvaa, mutta tämä prosessi tuntuu vain niin hitaalta. Ehkä kysymykseni kuuluu yleisemmin että muuttuvatko aikuiset ihmiset vielä vai onko oletettavissa enemmän tai vähemmän samaa?