Lue keskustelun säännöt.
Kovia kokenut vai arkipäivästä??!
Elämämkovakoulu
19.04.2017 |
Päätin tulla tänne nyt raapustelemaan kun en tiedä kelle kertoa. Noh, elämäni tähän asti on ollu itselleni liian rankkaa. Pienestä pitäen katsonut kun vanhemmat tappelee ja riitelee, sitten he erosivat ja kuvioihin tuli uus mies äitille. Se hakkas äitin aina verille ja mustelmille ja ite jouvuin olla aina välissä siskon kaa. Millo äiti lens portaista ja millo kuistilta. Joskus se haukku mut ihan pystyyn ja pariin otteeseen meinas käyä kimppuu mut ei onneks tullu. Sitte muutin iskän luo kun sain tarpeekseni siitä touhusta. Noh, ekana asuttiin iskän kanssa 21m2 yksiössä kahestaa sitten onneks saatiin kaksio. Sitten sen jälkeen mut yritettiin raiskata 3 kertaa samana vuonna. Sitten iskälle tuli uus nainen joka haukku mua mielisairaaksi ja näin poispäin. Ja siis iskä on työtön kun sillä meni yritys konkurssiin ja sillä on kivasti velkaa nii ei se töitä enää tuu saamaan. Turha edes kuvitella mopokortista tai edes moposta koska eihän meillä ole edes pesekoneeseen varaa. Joskus saattaa rahat olla niin tiukilla että ei ole varaa ostaa edes mehua. Ärsyttää kun joutuu mennä joskus likasissa vaatteissa kouluun tai jos tulee joku tilanne missä tartteis rahaa nii hävettää kun sitä ei ole. Alan tästä päivästä lähtien säästämään rahaa että joskus tulevaisuudessa saisin autokortin koska en loppu elämää kävellen halua elää. Koulu menee ihan hyvin tai no, ei hirveen hyvin. Kaikki panostus ja kiinnostus on vajonnu ku lehmänhäntä koska murehin ja stressaan koko ajan kaikesta. Toisin sanoen elämä menee päin persettä tällä hetkellä.
Kommentit (5)
Iskän puolelta mummo kuollu ja ukista ei tietoa ja äitin puolelta entiiä yhtää onko kuollu tai sairaalassa vai missä kun ei olla yhteyksiä pidetty vuosiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän nuo rankkoja asioita ovat, siitä ei pääse mihinkään. Itselläni on samantapainen tausta, ja meinasin ajautua jo itsemurhaan kaiken kokemani jälkeen. Alkoholismikin kolkutteli jo ovella, kun join tuskaani niin paljon. Näin selville vesille päässeenä perheellisenä, hyvässä työssä nykyään olevana aikuisena voisin antaa sinulle muutaman neuvon:
- Hae apua. Heti. Ensisijaista olisi saada sinulle jutteluapua esim. kouluterveydenhuollon kautta. Kerro tuo kaikki kokemasi ja sano, ettei pääsi enää kestä.
- Koeta selviytyä koulusta kunnialla. Lupaan sinulle: Kiität itseäsi myöhemmin. Minulla oli hirveä työ saada käännettyä elämän suunta, kun koulunkäynti oli alkujaan mennyt ihan pilalle.
- Rahalliseen tilanteeseen voit pyytää apua seurakunnalta. Se ei ole mikään häpeä vaan ihan arkipäiväistä nykyään.
- Hanki ympärillesi ystäviä, jotka välittävät sinusta ja tukevat sinua vaikeuksien läpi.
- Äläkä koskaan, ikinä luovuta! Parempi huominen ON mahdollinen, vaikka joudutkin varmasti tekemään keskivertoa enemmän töitä sen eteen.
Kaikkea hyvää sinulle elämääsi!
Jos aloittaisit vaikka kappalejaoista.
Minkä ikäinen olet? Olisiko isovanhempia joista avuksi..