Kuinka kauan vie tottuminen kerrostaloelämään?

Kaksi sukupolvea.

Olen suoraan mettästä, eli kummatkin haarat, sekä äidin että isän, on umpimettästä. Itse kasvoin maalla. Minä olen ensimmäinen sukupolvi omalla kohdallani, joka yrittää tätä urbaania kerrostaloelämää kaupungissa. Melu on pahin - siihen en totu.

Kun noita ympärillä olevia on tässä 20 vuotta tarkkaillut, niin olen tullut tulokseen, että 3. kaupunkiin muuttanut sukupolvi on jo urbaani ja viihtyy.

Kaikkiin kerrostaloihin ei totu ikinä.

Lisäksi kaupungeissa kasvaneista ihmisistä tulee usein omituisia.

Asuin lapsuuteni omakotitalossa ja muutin kerrostaloon 18 vuotiaana. Ei se mitään tottumista vaatinut, minä kun inhoan pihatöitä niin parempi vaan kun ei tarvitse mitään nurmikonleikkuuta miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Asuin lapsuuteni omakotitalossa ja muutin kerrostaloon 18 vuotiaana. Ei se mitään tottumista vaatinut, minä kun inhoan pihatöitä niin parempi vaan kun ei tarvitse mitään nurmikonleikkuuta miettiä.

Juu no kyllä sitä itse tottuu mutta lapsi kun on tottunut esim pelaamaan jalkapalloa pihalla yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin lapsuuteni omakotitalossa ja muutin kerrostaloon 18 vuotiaana. Ei se mitään tottumista vaatinut, minä kun inhoan pihatöitä niin parempi vaan kun ei tarvitse mitään nurmikonleikkuuta miettiä.

Juu no kyllä sitä itse tottuu mutta lapsi kun on tottunut esim pelaamaan jalkapalloa pihalla yms.

Kaupungissa jalkapalloa mennään pelaamaan jalkapallokentälle tms. puistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin lapsuuteni omakotitalossa ja muutin kerrostaloon 18 vuotiaana. Ei se mitään tottumista vaatinut, minä kun inhoan pihatöitä niin parempi vaan kun ei tarvitse mitään nurmikonleikkuuta miettiä.

Juu no kyllä sitä itse tottuu mutta lapsi kun on tottunut esim pelaamaan jalkapalloa pihalla yms.

Hmm, minäkin pelasin lapsena jalkapalloa ja muuta. Joskus omassa pihassa ja joskus mentiin lähimetsään retkelle tai pelaamaan koulun pihaan n. kilometrin päähän kavereiden kanssa.

Miksi tämä aloitus taas? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin lapsuuteni omakotitalossa ja muutin kerrostaloon 18 vuotiaana. Ei se mitään tottumista vaatinut, minä kun inhoan pihatöitä niin parempi vaan kun ei tarvitse mitään nurmikonleikkuuta miettiä.

Juu no kyllä sitä itse tottuu mutta lapsi kun on tottunut esim pelaamaan jalkapalloa pihalla yms.

No lapsethan tottuu vielä nopeammin uusiin asioihin. Eikö ole ihan hyväkin oppia ettei kaikki pysy aina samanlaisena? Äkkiä se oppii menemään kentälle pelaamaan. 

Piha se on kerrostalossakin, tärkeämpää on opettaa lapsille että kerrostalossa ei saa huutaa ja möykätä niin kuin omakotitalossa.

Tuli nimittäin huomattua että se ei edes aikuiselle,saati kymmenenvuotiaalle ollut niin selvää kun miehen veli äitinsä kanssa kävi meillä viikonloppuvierailulla. Hirveä huuto vielä puolen yön aikaan ja itselle ainakin on noloa anopille mennä sanomaan että olkaa nyt jo hiljempaa.

No meillä lapset sai heti pitkän liudan kavereita kun ei enää leikitty yksin omalla pihalla, vaan menivät kaikki lähiseudun lapset samalle kentälle. Talo jäi vanhemmille ja muksut nykyään valittaa että siellä on tosi ikävää ja tylsää, jos pidempään joutuvat olemaan.

Minä totuin hetkessä, kun muutettiin maalta kaupunkiin. Takaisin maalle muutettaessa en kyllä enää tottunut siihen, ettei lähiseudulla ollut muuta kuin se tyhjä piha ja likainen järvenranta. Siihen loppui ulkoilu.

Yritin 42 vuotta, en tottunut.