Ystävä syyllistää

Kuulostaa ahdistavalta! Tietenkin elämään kuuluu monenlaiset ihmissuhteet ja muut menot, ei ystävä voi olettaa, että olet aina hänen kanssaan.

Suru ja pettymys ok, jos ystävä tuntee itsensä yksinäiseksi, syyllistämisellä hän sen sijaan ajaa muut vain kauemmas. Ystävyys ja velvoitteet kun sopivat huonosti yhteen.

Älä kommentoi syyllistämisiä, ole kuin et kuulisikaan. Sen sijaan, jos ystäväsi puhuu oikeasti yksinäisyyden yms. tunteistaan, kuuntele empaattisesti. Osoita siis, että syyllistäminen ei ole hyväksyttävää! Jos ystäväsi on yksinäinen, hän todennäköisesti yrittääkin saada sinulle vähän pahan olon ja lievittää näin omaa pahaa oloaan.

Ahdistavaa. Minun sinkku siskoni tekee tuota samaa plus että jos kerran teemme jotain siitä tulee kerrasta perinne, johon vedota taas seuraavana vuonna.

Minulla on tuollainen syyllistävä ystävä. Käytöksellään hän on aiheuttanut ainoastaan sen, että a) en kerro ystävälleni enää puoliakaan menoistani b) olen alkanut suorastaan valehdella hänelle. Kyllä, hävettää. En vain jaksa sitä lapsellista loukkaantumista ja kitinää.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa. Minun sinkku siskoni tekee tuota samaa plus että jos kerran teemme jotain siitä tulee kerrasta perinne, johon vedota taas seuraavana vuonna.[/quote

Apua...Kuulostaa tututulta... Olen siis tuo aiempi kommentoija.

Oletko keskustellut asiasta siskosi kanssa? 

Olen itse varmaan juuri tuollainen syyllistävä ystävä. En tietenkään sitä tarkoituksella tee. Juuri pitkät vapaat on välillä  hankalia, kun aikaa olisi ja harmittaa sitten, kun ei ole mitään tekemistä ja olisi ollut kiva tavata. Välillä kyllä tuntuu, että täysin muitten ehdoilla mennään. Täytyy vaan yrittää hankkia lisää ystäviä itselle, ei ole tarkoitus olla mikään riippa kenellekään.

Pidät tietenkin kiinni omista menoistasi ja kerrot vaikka kaverille, että häntä voisit nähdä sitten hetkenä xx.

Jos olette tosi hyviä ystäviä, voisit tietty yrittää nostaa esille kuinka pahalta tuo syyllistäminen tuntuu. Vaikka on kaveri, ei tarkoitus ole viettää kaikkia vapaa-aikoja yhdessä.

Mun kokemuksen mukaan tämä on valitettavan yleistä etenkin sinkkunaisten kohdalla.

Ollaan mustasukkaisia ystävästä ja luodaan kummallisia "valitse minut tai muut" -tilanteita.

Mulla on myös ystävä, joka mököttää, jos en ns. "valitse häntä" vaan vietän juurikin vaikkapa sen juhlapyhän taikka viikonlopun mieheni kanssa kahden - ilman häntä. Tai auta armias jos vietän sen jossakin toisessa kaveriporukassa.Tämähän ei tarkoita sitä etten olisi valmis varaamaan ystävälleni myös paljon aikaa, sillä todella olen. Jokin noissa juhlissa on se juttu - niiden kohdalla tulee todella usein jotain draamaa.

Aloittajalle sanoisin, että teet juuri sitä, mitä haluat ja et ota kuuleviin korviisi syyllistämisiä. Sen sijaan osoita ystävälle, että haluat kyllä olla hänen kanssaan, mutta sinulla on muutakin elämää ja tärkeitä ihmisiä, hän ei ole kaiken napa.

Mulla oli kanssa hieman painostava ystävä, joka jokaisen tapaamisen jälkeen alkoi jo suunnitella seuraavaa. Hän oli luonteeltaan aikana napakka, ja tämä suunnittelu kuulosti usein täysin käskyttämiseltä ("ensi viikolla mennään tiistaina salille!"). Hän kertoi, ettei hänellä ole oikein läheisiä kavereita (en ihmettele, jos kaikkia käskyttää) ja usein haukkui selän takana ystäviään, joiden kanssa hengaili ja joita mm. Facebookissa toisaalta hehkutti. Eli siis kiiltokuvaelämää, jossa asioiden piti näyttää hyviltä vaikka hän oli yksinäinen.

En jaksanut kovin kauaa olla käskyläisenä, ja vähensin yhteydenpitoa. Nykyisin keksin tekosyitä jos vielä kyselee kahville. Vaikea suoraankaan mitään sanoa.

Ystävä ei piikittele. Heivatkaa nyt helvetissä tuollaiset pois elämämästänne.

Pohdin parhaillaan,lopettaisinko ystävyyden yhteen syyllistäjään. Muutin kauemmas, ja nyt hän vain koko ajan hokee, että emme käy entisellä kotipaikkakunnalla. Minulla on siellä lähisukua ja muitakin kavereita, hän ei ole aina tapaamislistalla. Suuttuisi varmaan, jos tietäisi että olen käynyt siellä tapaamatta häntä.

Ystävyydestä pitäisi tulla hyvä fiilis.Kun se muuttuu pakkopullaksi, alkaa miettiä välien viilentämistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse varmaan juuri tuollainen syyllistävä ystävä. En tietenkään sitä tarkoituksella tee. Juuri pitkät vapaat on välillä  hankalia, kun aikaa olisi ja harmittaa sitten, kun ei ole mitään tekemistä ja olisi ollut kiva tavata. Välillä kyllä tuntuu, että täysin muitten ehdoilla mennään. Täytyy vaan yrittää hankkia lisää ystäviä itselle, ei ole tarkoitus olla mikään riippa kenellekään.

Se, että harmittaa on eri asia kuin se, että syyllistää.

Minusta se, että olet pitkät vapaat yksinäinen ja harmittaa, kun ei näe ketään, on täysin oikeutettua ja normaalia. Syyllistäminen sen sijaan ei. Minusta näillä kahdella on eroa:

1. Kerrot omista tunteistasi: "Minulla on yksinäinen olo, kun on pitkät vapaa ja kukaan ei ole maisemissa. Ymmärrän kuitenkin, että tietenkin menet omaan menoosi xxx." Ja loppuun voit vaikka ehdottaa yhteistä tapaamista/menoa muulloin. Fiksu ystävä tosin on jo saattanut ehdottanut sitä sinulle kertoessaan ettei voi olla juuri ajankohtaa x kanssasi. :)

2. Syyllistät: "Etkö voisi olla tämän kerran kanssani, koska olet kaikki x kerrat ollut xxxx kanssa. Jos minä olisin sinä, niin tekisin näin ja näin ja näin." tai "Jaa, no, ei sitten. Oli kyllä kivaa silloin kun tehtiin xxx yhdessä, mutta ole nyt sitten tylsä ja ei nähdä sitten". tms. Tai ei vastata puhelimeen/viesteihin ja jos vastataan niin lyhytsanaisesti eli toisin sanoen syyllistetään mököttämällä.

Ap tässä. Kiitokset kommenteista. Ilmeisesti vastaavia kokemuksia on muillakin.

Olen pohtinut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että on kai pakko nostaa kissa pöydälle ja jos ystäväni jatkaa syyllistämistä niin aion sanoa miltä se minusta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse varmaan juuri tuollainen syyllistävä ystävä. En tietenkään sitä tarkoituksella tee. Juuri pitkät vapaat on välillä  hankalia, kun aikaa olisi ja harmittaa sitten, kun ei ole mitään tekemistä ja olisi ollut kiva tavata. Välillä kyllä tuntuu, että täysin muitten ehdoilla mennään. Täytyy vaan yrittää hankkia lisää ystäviä itselle, ei ole tarkoitus olla mikään riippa kenellekään.

Kiinnostaa muuten tuo "täysin muitten ehdoilla mennään" - mitä tarkoitat tällä! Ettekö sovi ystäviesi kanssa tapaamisia ajankohtiin, jotka sopii molemmille?

Sori nyt vaan, mutta kuulostat ihan yhdeltä syyllistävältä kaveriltani, jonka mielestä "muitten ehdoilla meneminen" on juuri sitä ettei muut tee asioita hänen aikataulujensa tai mieltymystensä mukaan..

Mun ystävä on selkeästi mustasukkainen lapsestani ja häneen satsatusta ajasta, ennen lasta oli mustasukkainen mieheni ja minun ajasta, nyt se on siirtynyt nimenomaan enemmän lapseen.

Muutaman kerran on tullut niin pahaa piikkiä ja just tota hirveää syyllistämistä, että harkitsen vakavasti välien katkaisemista. Tekis mieli sanoa, että käytöksessään on syy siihen miksi ei ole ystäviä eikä löydä miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse varmaan juuri tuollainen syyllistävä ystävä. En tietenkään sitä tarkoituksella tee. Juuri pitkät vapaat on välillä  hankalia, kun aikaa olisi ja harmittaa sitten, kun ei ole mitään tekemistä ja olisi ollut kiva tavata. Välillä kyllä tuntuu, että täysin muitten ehdoilla mennään. Täytyy vaan yrittää hankkia lisää ystäviä itselle, ei ole tarkoitus olla mikään riippa kenellekään.

Kiinnostaa muuten tuo "täysin muitten ehdoilla mennään" - mitä tarkoitat tällä! Ettekö sovi ystäviesi kanssa tapaamisia ajankohtiin, jotka sopii molemmille?

Sori nyt vaan, mutta kuulostat ihan yhdeltä syyllistävältä kaveriltani, jonka mielestä "muitten ehdoilla meneminen" on juuri sitä ettei muut tee asioita hänen aikataulujensa tai mieltymystensä mukaan..

Eikö ystävyys ole sitä, että kun oikeasti halutaan tavata niin sitten sovitellaan niitä aikatauluja? Milloin tekee tilaa toinen, toiste toinen. Niin kuin vastavuoroisuutta tarkoitan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse varmaan juuri tuollainen syyllistävä ystävä. En tietenkään sitä tarkoituksella tee. Juuri pitkät vapaat on välillä  hankalia, kun aikaa olisi ja harmittaa sitten, kun ei ole mitään tekemistä ja olisi ollut kiva tavata. Välillä kyllä tuntuu, että täysin muitten ehdoilla mennään. Täytyy vaan yrittää hankkia lisää ystäviä itselle, ei ole tarkoitus olla mikään riippa kenellekään.

Kiinnostaa muuten tuo "täysin muitten ehdoilla mennään" - mitä tarkoitat tällä! Ettekö sovi ystäviesi kanssa tapaamisia ajankohtiin, jotka sopii molemmille?

Sori nyt vaan, mutta kuulostat ihan yhdeltä syyllistävältä kaveriltani, jonka mielestä "muitten ehdoilla meneminen" on juuri sitä ettei muut tee asioita hänen aikataulujensa tai mieltymystensä mukaan..

Eikö ystävyys ole sitä, että kun oikeasti halutaan tavata niin sitten sovitellaan niitä aikatauluja? Milloin tekee tilaa toinen, toiste toinen. Niin kuin vastavuoroisuutta tarkoitan.

Niinpä, nimenomaan tätä juuri tarkoitin. Mutta voi niissä aikatauluissa tulla vastaan puolin ja toisin silloin kun sopii, ei jouluna tai juhannuksena niin kuin vaativa ystävä vaatii...

No mulla on kokemusta kavereista, jotka tuo yllättäen johonkin yhteiseen sovittuun menoomme toisen kaverinsa ja sitten on käynyt ilmi, että tämä ystäväni kaveri on vaan väkisin halunnut tulla mukaan, kun on kuullut että ollaan tapaamassa.

Ihan ok joissain tilanteissa, joskushan sitä on ihan mukavaa tavatakin uusia tuttavuuksia. Mutta ei todellakaan aina. Minusta tuollainen tuppautuminen kaverin mukaan on aika tahditonta.

Tällaisista tuppautujista tulee mieleen ketjun aloittajan kuvaus ystävästään - joka paikassa, jopa toisten ihmisten keskinäisissä tapaamisissa pitää olla mukana!