Olipa kiva stalkata, missä kaikki vanhat koulukaverit menee nykyään. Iski kateus.
Iski hirveä alemmuuskompleksi. Kaikki tuntuu olevan hyvissä työpaikoissa ja tienaavan paljon. Ite oon hakenut jo kaksi vuotta töitä, muttei oo tärpännyt (en ole edes kouluttautunut kovin korkealle). Nyt syksyllä ehkä uudelleen opiskelemaan. Omaa rahaa ei ole, kaikki säästöt ovat palaneet. Makaan kotona ja vittuunnun. Naamakin rupsahtanut kahden viimeisen vuoden aikana huomattavasti.
Ihan luuseriolo.. Mieskin kehuskeli, miten hänen kavereidensa vaimot ovat hyvissä työpaikoissa ja tienaavat xx xxx summan vuodessa.
Mä olen köyhä, tyhmä luuseri. Joo en mä oikeasti ole näin negatiivinen, olis pitäny jättää stalkkaamatta..
Kommentit (6)
Voihan olla niinkin, että useimmat työttömät eivät kehuskele asialla netissä...
Siis mistä tuollaista voi stalkata? Mä enainakaan edes löydä puoliakaan somesta. Ja sukunimet on vaihtuneet. Ja niistä, jotka on esim facebookissa, todellakaan kaikki ei ilmoita työpaikkaansa eikä varsinkaan palkkaansa! En mä tiedä mitä suurin osa entisistä luokkakavereista tekee nykyään.
Itse stalkkasin myös noin vuosi sitten vanhat luokkakaverini. Yksi lääkäri ja juristi, pari siivoojaa, ensihoitaja ja loput on suunnilleen työttömiä, pätkätyöläisiä tai jotain sinne päin. Muutama täysin rappiolla oleva nisti / entinen käyttäjä. Itsekään en korkealle päässyt, mutta sentään työelämässä ollut viimeisen 12 vuoden ajan. Mietin siinä sitten, että asuimme köyhällä pummien asuttamalla vuokrataloalueella. Eihän siitä porukasta oikein muuta olisikaan voinut tulla.
:D oikeasti? Kyllä minä ennemmin olisin kateellinen kauniista terveistä lapsista ja onnellisesta liitosta kuin rahasta. Huh.
Minullakin on vanhoissa luokkakavereissa peräti parikin miljonääriä, toinen on tämä HMD Globalin toimitusjohtaja (ainakin oletan hänen olevan miljonääri asemansa puolesta). Ihan pikkuisen myönnän olevani kateellinen, jos en muusta, niin siitä, että he voivat valita asuinpaikakseen ja asunnokseen sen minkä ikinä haluavat, minä taas en. En minä muuten jaksa kauheasti kadehtia; kun on paljon rahaa, on kauhea vaiva olla menettämättä sitä (pelko huonoista sijoituksista, pelko, että asianhoitajat huijaavat, pelko ryöstöistä etc.). Minä olen terve viisikymppinen, hyvä avioliitto (juuri tulossa hopeahääpäivä) ja suht hvyin muutkin asiat. Sen oman talon merenrannalta vain haluaisin, mutta en saa...
Tein ton saman pari vuotta sitten. Ei olisi pitänyt. Juristeja, ekonomeja ym. hyväpalkkaisissa töissä...