Kannattaako oman ihannekumppanin tavoittelu?

Sellasessa työssä mitä on puolisoltaan aina halunnut?

Wtf?

Onko joillain oikeasti joku ihanneduuni puolisolleen?:D

Tai ylipäätään ketä edes kiinnostaa juurikaan, mitä toinen tekee työkseen?

Mielikuvitusolentoa ei kannata tavoitella.

Kannattaa sen sijaan tutustua ihmisiin avoimin mielin. Silloin saattaa löytää jopa jotain parempaa kuin mistä haaveili.

Itse löysin sillä taktiikalla ihanan puolison. En olisi etukäteen osannut hänen kaltaistaan edes kuvitella. Mies tuntuu vieläkin minulle täydelliseltä.

Nimim 20 v naimisissa

Vierailija kirjoitti:

Mielikuvitusolentoa ei kannata tavoitella.

Kannattaa sen sijaan tutustua ihmisiin avoimin mielin. Silloin saattaa löytää jopa jotain parempaa kuin mistä haaveili.

Itse löysin sillä taktiikalla ihanan puolison. En olisi etukäteen osannut hänen kaltaistaan edes kuvitella. Mies tuntuu vieläkin minulle täydelliseltä.

Nimim 20 v naimisissa

Onko kaikki helpompaa ja parempaa kuin taviksemman kanssa seurustellessa?

Vierailija kirjoitti:

Sellasessa työssä mitä on puolisoltaan aina halunnut?

Wtf?

Onko joillain oikeasti joku ihanneduuni puolisolleen?:D

Tai ylipäätään ketä edes kiinnostaa juurikaan, mitä toinen tekee työkseen?

Mua kiinnostaa. En kestäisi jotain parturikampaajaa tai lähäriä puolisona

Riippuu siitäkin mitä haluaa. Jos on esimerkiksi nainen ja haluaa lapsia, ei kannata loputtomiin etsiskellä täysin ideaalikuvaa vastaavaa miestä, siis sitä puolison unelma-ammattia myöten :P Jos viihtyy sinkkuna ja olisi vaikea myöntyä parisuhteen vaatimiin kompromisseihin joka tapauksessa, siinä tuskin yhtään helpottaa että se puoliso on kuka tahansa random tyyppi josta ei edes niin innostunut ollut.

Sivusta katsottuna ainakin onhan se parempi suhde. Mutta kannattaako? Se riippuu tilanteestasi. Siitä kuinka mahdollista unelmasi saavuttaminen on ja miten paljon se vaatisi verrattuna nykyiseen.

Mulla ei ole ihannekumppania puolisona. Silti tää mies jaksaa jatkuvasti yllättää. Siis positiivisesti. Mutta saatan silti erota, vaikeuksien sietämien olisi ylivoimaisesti helpompaa, jos kokisi, että sai puolisoksi sen ihmisen, jonka halusikin, ilman typeriä kompromisseja.

Toki ihannepuolison saaminen ei takaa ihannekumppania hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellasessa työssä mitä on puolisoltaan aina halunnut?

Wtf?

Onko joillain oikeasti joku ihanneduuni puolisolleen?:D

Tai ylipäätään ketä edes kiinnostaa juurikaan, mitä toinen tekee työkseen?

Mua kiinnostaa. En kestäisi jotain parturikampaajaa tai lähäriä puolisona

Samalla lailla ajattelen. Siis ihannekumppani tekisi jotain aivoja vaativaa, mutta jos ne aivot löytyy, niin ei ammatilla siloin periaatteessa väliä olisi. Mutta usein jos fiksu ihminen ei tee korkeakouluopintoja vaatineita hommia taustalla saattaa olla muutakin ei-niin-tavoiteltavaa.

Minulla ei ole koskaan ollut kovin tarkkaa mielipidettä miltä "unelmamieheni" näyttäisi tai varsinkaan mitä hän tekee työkseen. Pidän monennäköisistä ihmisistä, ja mitä enemmän pidän jostain ihmisenä, niin sitä enemmän näen hänessä myös ulkoista kauneutta/komeutta. Enemmän minulla oli ajatuksia siitä millainen unelmapuolisoni olisi ihmisenä, ja miten haluaisin hänen kohtelevan minua ja muita.

Lopulta tapasin nykyisen mieheni, josta sanon samoin kuin joku aiempikin, hän on minulle täydellinen. En edes villeimmissä haaveissani olisi osannut kuvitella, että jonkun kanssa voisi kaikki loksahtaa noin paikalleen, ja että joku voisi olla niin täydellinen puoliso kuin mieheni on. Mies on silmissäni erittäin komea (on kyllä monien muidenkin mielestä), mutta ennen kaikkea hän on todella fiksu ja ajattelevainen. Hän ottaa aina muut huomioon, ymmärtää minua täydellisesti ja tykkää hemmotella minua. Hänen kanssaan voin puhua ihan mistä tahansa, hän tukee ja lohduttaa tarvittaessa. Meillä on yhteiset kiinnostuksen kohteet, samanlainen arvomaailma, ja todella syvä keskinäinen kunnioitus toisiamme kohtaan.

Kyllä elämä on aivan ihanaa ja todella helppoa tällaisen puolison kanssa. Ei tarvitse kinastella turhista asioista ja asiat hoidetaan yhteisymmärryksessä. Suhteessa ei ole typeriä valtataisteluita tai kilpailuasetelmia, vaan voi vaan rauhassa olla oma itsensä, ja kokea itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi itsenään. Helpottaa todella paljon elämää kun tietää että toinen on aina tukena, eikä elämän muiden murheiden ohella tarvitse murehtia vielä parisuhdeongelmiakin. Suuretkin muun elämän hankaluudet tuntuvat pienemmiltä kun on oikeasti hyvä puoliso rinnalla. Ei joku miehen kengänkoko tuo onnea, oleellisinta on se henkinen yhteys, vaikka toki fyysistäkin kiinnostusta tarvitaan.

Mun mielestä ei todellakaan ja mulla on useita perusteluja asialle:

- ihminen muuttuu ajan saatossa. Oma itse ja omat standardit voivat muuttua myös siinä missä kumppanikin.

- rakastumisvaiheessa jokaisella on ruusunpunaiset lasit päässä eikä mielikuva kuitenkaan vastaa todellisuutta.

- et voi täysillä rakastua toiseen jos et suhtaudu elämään varauksetta ja rohkeasti.

- takeita elämässä ei ole mistään.

- epätäydellisyydestä kumpuaa aito rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Mielikuvitusolentoa ei kannata tavoitella.

Kannattaa sen sijaan tutustua ihmisiin avoimin mielin. Silloin saattaa löytää jopa jotain parempaa kuin mistä haaveili.

Itse löysin sillä taktiikalla ihanan puolison. En olisi etukäteen osannut hänen kaltaistaan edes kuvitella. Mies tuntuu vieläkin minulle täydelliseltä.

Nimim 20 v naimisissa

Anteeksi vaan mutta jaksan ihmetellä näitä "minulla on täydellinen kumppani"juttuja. En tajua yhtään, mutta kai se sitten on mahdollista.

Miten säilyttää ihannemies/ihannenainen?

(Olla tapaamatta ko. henkilöä enää toista kertaa.)

Voihan sitä yrittää, mutta kannattaa muistaa, että itse ei sitten välttämättä ole ihannekumppani sille toiselle.

Kuviteltu taso kirjoitti:

Miten säilyttää ihannemies/ihannenainen?

(Olla tapaamatta ko. henkilöä enää toista kertaa.)

Hih🤗

Mulla on täydellinen kumppani. Tosin tapasin hänet vasta 40-vuotiaana parin pitkän eroon päätyneen suhteen jälkeen. Nyt osaan todella arvostaa miehessäni kaikkea. Nuorempana en ehkä olisi osannut (on herkkä, melko hiljainen ja rauhallinen, kuitenkin töissä osaa olla kova silloin kun on pakko johtoasemassa olla). Rakastaa ja rakastan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielikuvitusolentoa ei kannata tavoitella.

Kannattaa sen sijaan tutustua ihmisiin avoimin mielin. Silloin saattaa löytää jopa jotain parempaa kuin mistä haaveili.

Itse löysin sillä taktiikalla ihanan puolison. En olisi etukäteen osannut hänen kaltaistaan edes kuvitella. Mies tuntuu vieläkin minulle täydelliseltä.

Nimim 20 v naimisissa

Anteeksi vaan mutta jaksan ihmetellä näitä "minulla on täydellinen kumppani"juttuja. En tajua yhtään, mutta kai se sitten on mahdollista.

On meillä huonojakin hetkiä. Niitä on elämässä kaikilla. Ja joskus puoliso ärsyttää.

Mutta silti hän on minulle täydellinen.

Hän on paras ystäväni ja suurin rakkauteni.

Ennen häntä ehdin tapailla monia miehiä ja koin huonojakin suhteita. Ehkä niiden ansiosta arvostan miestäni ja suhdettamme niin paljon.

Koen saaneeni enemmän kuin koskaan uskalsin toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielikuvitusolentoa ei kannata tavoitella.

Kannattaa sen sijaan tutustua ihmisiin avoimin mielin. Silloin saattaa löytää jopa jotain parempaa kuin mistä haaveili.

Itse löysin sillä taktiikalla ihanan puolison. En olisi etukäteen osannut hänen kaltaistaan edes kuvitella. Mies tuntuu vieläkin minulle täydelliseltä.

Nimim 20 v naimisissa

Anteeksi vaan mutta jaksan ihmetellä näitä "minulla on täydellinen kumppani"juttuja. En tajua yhtään, mutta kai se sitten on mahdollista.

On meillä huonojakin hetkiä. Niitä on elämässä kaikilla. Ja joskus puoliso ärsyttää.

Mutta silti hän on minulle täydellinen.

Hän on paras ystäväni ja suurin rakkauteni.

Ennen häntä ehdin tapailla monia miehiä ja koin huonojakin suhteita. Ehkä niiden ansiosta arvostan miestäni ja suhdettamme niin paljon.

Koen saaneeni enemmän kuin koskaan uskalsin toivoa.

Niin. Kukaan ei ole ihmisenä täydellinen, mutta kun osaa olla oikealla tavalla armollinen ja sietää toisessa jotain ärsyttäviä puoliakin, voi ystävyys ja kumppanuus olla täydellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielikuvitusolentoa ei kannata tavoitella.

Kannattaa sen sijaan tutustua ihmisiin avoimin mielin. Silloin saattaa löytää jopa jotain parempaa kuin mistä haaveili.

Itse löysin sillä taktiikalla ihanan puolison. En olisi etukäteen osannut hänen kaltaistaan edes kuvitella. Mies tuntuu vieläkin minulle täydelliseltä.

Nimim 20 v naimisissa

Onko kaikki helpompaa ja parempaa kuin taviksemman kanssa seurustellessa?

On se sillä tavalla helpompaa ettei tarvitse joka asiasta vääntää. Meillä on kummallakin samankaltaiset elämänarvot. Tykätään monista samoista jutuista ja hyväksytään toisillemme ne jutut joita emme ymmärrä. Meillä on yhteiset jutut ja sen lisäksi kummallakin omat jutut.

Ehkä jos tykkäisi kinaamisesta ja väittelystä niin sitten kannattaisi etsiä toisenlainen puoliso.

Ideana siis se, että kun tykkää samantyyppisistä toimintatavoista niin yhdessä oleminen on helpompaa ja antoisampaa.

Moni pariskuntahan riitelee ihan pelkästään siitä syystä että temperamentit ei sovi yhteen. Sitten se voimakkaampi alkaa muuttamaan toista mieleisekseen, mikä ei koskaan tule onnistumaan. Ja sitten kinataan siitä kumpi on vääränlainen ja millä tavalla ja miten sen vääränlaisen pitäisi muuttua ja kumpikin on tyytynätön. Sellaisia pareja olen nähnyt aivan liikaa. Ovatko nämä sitten niitä jotka ovat tyytyneet. En tiedä. Enkä tiedä sitäkään olisiko heillä mahdollisuus olla onnellisia keskenään jos kovasti yrittäisivät.

Kannatta miettiä tarkkaan, mitä toivoo.

Itse sain toiveideni mukaisen miehen, josta erosin 15 vuoden jälkeen.

Pari vuotta sinkkuna ja sitten löysin aarteen, joka oli kaikkea muuta kuin toiveeni tuolloin aikaisemmin.

Aina ei tiedä, mikä on itselle hyväksi.