Lue keskustelun säännöt.
Epäsosiaalinen tai ujo pariskunta ja sukujuhlat?
05.04.2017 |
Miten te jotka olette puolisonne kanssa molemmat syrjäänvetäytyviä, hoidatte isoimpiin juhliin (häät yms) osallistumisen? Jätättekö osallistumatta, menettekö aina tai joskus yhdessä vai meneekö toinen aina yksin oman sukunsa juhliin?
Tällä hetkellä ei ole juhlia tiedossa, mutta tulevaisuus pelottaa. Mieheni kanta on se, että isoihin juhliin pitäisi osallistua A) ettei tulisi ihmettelyä siitä piilotteleeko toinen kumppaniaan kotona, B) että näkisivät meidän seurustelevan yhä ja C) koska osallistuminen viestittää että arvostaa muita ihmisiä. Itselläni on hieman ristiriitaiset ajatukset. Ainoastaan tuo viimeinen kohta on hyvä perustelu. Mietin silti miten me voisimme pariskuntana lisätä juhlailoa. Istuisimme nurkkapöydässä ja puhuisimme pelkästään keskenämme. Naamat peruslukemilla, minulla jopa äkäinen. Vastaisimme lyhyesti jos jku tulee esittäytymään ja puhumaan. Jatkuvasti miettisimme milloin saa lähteä pois. Näin kävi kun reilu vuosi sitten olimme sukujuhlissa. Jopa yksin meneminenkin olisi parempi vaihtoehto. Mutta miehen mielestä juhliin pitäisi osallistua pariskuntana vaikkei se helppoa olekaan.
Epätärkeisiin juhliin (tuparit, jonkun muun kuin vanhempien ja sisarusten juhlat) suhtaudumme sentään molemmat kielteisesti. Niihin osallistuu hätätapauksessa korkeintaan toinen meistä.
Kommentit (3)
Jos tuollainen pelottaa, älä mene. Miehesi on varmaan huonolla tuulella jonkin aikaa, mutta elämässä on pettymyksiä. Jos pitäisi olla koko päivä jossain ahdistavassa tilaisuudessa, mitä hyvää siitä saa mikä korvaisi tuon kärsimyksen? Itselläni elämä helpottui paljon, kun tajusin että minun ei tarvitse jos en halua. En elä muita varten. Myönnän kyllä, että sinkkuna oli helpompi ajatella noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ja miestäni ei myöskään sukujuhlat tai muutkaan juhlat innosta. Itse olen enemmän introvertti ja sosiaalisten tilanteiden pelkokin löytyy. Joissakin juhlissa vaan on pakko käydä mielestäni. Esim. kummilapsen synttärit. Siellä käymme, koska haluamme ylläpitää suhdetta lapseen. Sitten häät, hautajaiset yms. tilaisuudet. Niissä käymme, koska se tosiaan näyttää, että arvostamme muita ihmisiä. Vaikka se itselleni tuskaa usein onkin, ajattelen, että ainakin saan hyvää ruokaa ja voin sitten pari päivää levätä ja palautua juhlien jälkeen itsekseni hyvällä omallatunnolla.
Minä sanoisin, että älä huolehdi. Tulevaisuudessa voitte joskus osallistua juhliin ja joskus jättää välistä. Joskus voi iskeä vaikka yllättäen vatsatauti, jos tarvitsee hyvän syyn jäädä pois koska ahdistaa. Itse ainakin olen käyttänyt elämästäni ihan liikaa asioiden huolehtimiseen.
Meillä se, jonka sukulaisten/kaverin juhla on, menee edustamaan. Nimenomaan edustamaan eli yrittää osallistua eikä murjottaa.
Kuvauksesi oli niin negatiivinen, että mielummin kuin menisin naama vääränä murjottamaan, jättäisin juhlat välistä.
Tosin, on niitäkin kavereita, joiden juhliin menemme mieluusti ja yhdessä.
Olemme epäsosiaalisia ja nautimme kybällä itseksemme olemisesta, mutta kuitenkin pyrimme olemaan normaaleja ko. tilaisuuksissa.