Pitääkö minun vaan luovuttaa, antaa periksi?

Meillä on elämä ihan helvettiä teinien ruutuilumäärien ja sen suhteen, että minä epätoivoisesti yritän edelleen pitää siinä jotakin rajaa ja rotia.

Vai onko se vain hyväksyttävä ja ok, että aamulla kirjaimellisesti heti kun herätään otetaan kännykkä kouraan. Ja sitä tuijotetaan kouluun menoajasta riippuen 45min-1,5h/aamu. Ja tietty pitkin koulupäivää. Ja koulun jälk wcssä väh 45min. Ja sen jälk pitkin loppuiltapäivää ja iltaa. Lisäksi iPadia välillä, tietokone/pleikkapeliajat 4pvänä vkossa n.2h/kerta ja jotkut tv-ohjelmat.

Kyseessä 7-ja 9-lk teinit. Meillä on miehen kanssa eri kannat tässä, rajat oltava hänenkin mielestään, mutta ei hän niitä kummemmin "vahdi" ja minä olen se paha poliisi, aina ja AINA.
Tämäkin päivä ollut ihan helvettiä, 15v totesi vaan taas viimeiseksi, että minun pitäisi vaan olla hiljaa ja antaa olla, olisi paljon parempi kaikkien kannalta ja jos se minua ahdistaisi niin voivoi.
Saunan lauteilla sitten itkin oloani, olen ihan helvetillisen loppu ja väsynyt tähän.
Sen vain tiedän että jos minä en puuttuisi heidän ruutuiluunsa se olisi kirjaimellisesti vain sitä paitsi syödessä, nukkuessa ja läksyjä tehdessä, tosin tuo 15v varsinkin tuntuu tarvitsevan jotain ruutua enenevissä määrin niissäkin.

T. Kuollut ja pala kurkussa.