Lue keskustelun säännöt.
Pelkään ihmiskosketusta kuin ruttoa. Voiko tästä toipua?
31.03.2017 |
Muhun ei saa koskea. En voi mennä busseihin, enkä yleensä kaupungin keskustaan. Kosketus tuntuu polttavana. Ja ne takaumat jostain lapsuudesta, jotka haluaisin haudata, hyökkää päälle. Tämä on eskaloitunut viime vuosina. Mulla ei ole enää kontakteja kehenkään. Pelkään vaan niin paljon, että muhun kosketaan. Perhe ja kaverit on mennyttä aikaa.
Tämähän on tosi säälittävää. Mä en pääse pois kämpästäni joinain päivinä. Jos lähden jonnekin, olen vielä säälittävämpi. Hemmetin hyperventiloiva ihmisraunio. Käyn psykologilla, mutta ei se mua kuuntele. Tiedän, ettei se koske muhun kättelyn jälkeen, eikä halua mulle pahaa.
Mua on yritetty "kouluttaa" koko ikäni halaamalla, mutta mä en vain pysty, enkä ymmärrä. Halaaminen on kauheaa. Ihan kuin vedettäisiin veden alle. Jos kosketus sattuu tai voin edes tapella vastaan, se on jotenkin enemmän ok.
Tiedän, että tämä on aika hullu aihe, mutta ties vaikka jollakulla olisi jotain sanottavaa. Nettihän ei voi koskea muhun, joten mikäs tässä.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Mene johonkin kontaktilajiin.
Yritin vastata, mutta laite sekosi.
Oikeastaan aika hyvä neuvo. Harrastin ihmisten heittelyä nuorempana. Siellä oikeasti luotin siihen, ettei mitään outoa tapahdu ja mulla oli lupa painaa lattiaan ihminen, joka koskettelee mua oudosti. Tiettyihin paikkoihin ei saanut koskea ja vaatetus oli tehty osittain sitä varten, että se kestää retuutusta. Salilla pystyi luottamaan muihin. Kosketus ei ollut outoa sivelyä ja halailua, vaan oikeaa vääntöä, eikä siellä sallittu mitään outoa. Ei koskettu oudot asiat mielessä tai manipuloitu. Meno oli reilua. Jos joku katseli sillä silmällä, niin tiesi, että mua pitää lähestyä tietyllä kunnioituksella.
Jos olisi rahaa, menisin matolle. Ristiriitaisesti mua kiinnostaa paini. Sellaisessa paikassa, jossa seksuaalinen kosketus on todellakin kelletty.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene johonkin kontaktilajiin.