Jaaha: olen ekaa kertaa raskaana, 28v

Olen raskaana enkä saanut mitään itkukohtausta tai pulssin kohoamista ja ajattelin että: "Noh, tällästä tapahtuu. Shit happens." -täysin sananmukaisesti. Tervetuloa sitten! Ei voi olla niin kauheaa.

Tulee luultavasti muuten kommenttia että näytän teiniäidiltä vaikka olen 28. Taidetaan muuttaa ulkomaille vähän lämpimämpään maahan jossa elämä vain otetaan vastaan sellaisena kuin se esittäytyy.

Minä olen varmasti aivan ok äiti vaikka kyllähän jokainen entinen lapsi on nuorena aikuisena tai pahimmassa skenaariossa loppuelämänsä jostakin lievästi traumatisoitunut ja ärsyyntynyt. Yleisesti elämänasenteeni on se että tapahtui mitä tapahtui. Aiemmin en kyllä unelmoinut lapsista. Pystyisin tekemään abortin mitä ajattelin ennen että en varmaan pystyisi jos ja kun tunnereaktio ja hormonit. Ajattelin vähentää kahvinjuontia ja syödä tosi terveellisesti, jatkaa liikkumista normaalisti, mutta olla ihan tyytyväinen itseeni tämmöisenä ei-täydellisenä. Mahdolliset kehon pysyvät muutoksetkaan ei minua kauhistuta.

Elämä on ja kukaan ei voi estää uusien ihmisten syntymistä ja maailmassa ei uutisoida sitä mikä koko ajan on menossa parempaan päin. Eikä kukaan voi täysin kontrolloida elämänsä kulkua. Kaikki ruttuuntuu ja rampautuu tai kuolee yllättäen. Turha marmattaa jostain niin pienistä. Kunnioitan kuitenkin ihmisiä jotka eivät halua lapsia. Olen pahoillani lapsettomien puolesta. Tänään ennen kun tein testin ajattelin vielä että rakastan miestäni niin paljon ja hän haluaa palavasti olla isä, niin suostuisin että hän hedelmöittäisi jonkun toisen ja saatais sitä kautta lapsi. Vaikka sitten pimeesti vuokrakohtu :D. Tai sitten vain laillinen vaikkapa Saksassa.