Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Löysin vanhan reissuvihkoni ekaluokalta, ah tätä nostalgiaa :,)
26.03.2017 |
Ja näitä viattomia viestejä...
"Elli oli koulussa ottanut luvatta Tiinan teroittimen ja se hajosi, miten sovitaan korvauksesta"
- Sirpa Mäntylä (opettaja)
"Voiko Elli lähteä uimaan keskiviikkona vai haittaako leikkaushaava"
-Sirpa Mäntylä
"Kyllä Elli voi lähteä, kunhan muistaa rasvata haavan uinnin jälkeen"
t. Elisa Kivinen (äitini)
Kertokaa millaisia viestejä muistatte teidän reissuvihoissanne olleen :)
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin vanha, ettei edes reissuvihkoa ollut. Irtolappuja vaan. :) Me söimme luokassa ja jokaisella piti olla pulpetin päälle pieni liina tai keittiöpyyhe tms. Minä unohdin tuoda ja kolmantena päivänä opettaja ripusti kaulaani ison lapun, jossa luki että muista tuoda ruokaliina. Se oli kauhea häpeä matkustaa koulusta kaupungin toiselle laidalle kotiin bussilla lappu kaulassa. Isoveli otti sen bussissa pois ja sanoi, että muuten kävele, häntä hävettää. En olisi itse uskaltanut ottaa lappua pois. Mutta muistin viedä ruokaliinan seuraavana päivänä.
Voi ei!
Ennen oli ihan ok nöyryyttää lapsia, miten mieli.
Ja noin kiltti olet ollut, ettet edes koulun ulkopuolella uhmannut kylttiä kaulassasi. Onneksi oli isoveli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin vanha, ettei edes reissuvihkoa ollut. Irtolappuja vaan. :) Me söimme luokassa ja jokaisella piti olla pulpetin päälle pieni liina tai keittiöpyyhe tms. Minä unohdin tuoda ja kolmantena päivänä opettaja ripusti kaulaani ison lapun, jossa luki että muista tuoda ruokaliina. Se oli kauhea häpeä matkustaa koulusta kaupungin toiselle laidalle kotiin bussilla lappu kaulassa. Isoveli otti sen bussissa pois ja sanoi, että muuten kävele, häntä hävettää. En olisi itse uskaltanut ottaa lappua pois. Mutta muistin viedä ruokaliinan seuraavana päivänä.
Voi ei!
Ennen oli ihan ok nöyryyttää lapsia, miten mieli.
Ja noin kiltti olet ollut, ettet edes koulun ulkopuolella uhmannut kylttiä kaulassasi. Onneksi oli isoveli.
Olin tosiaan aika nyrverö pienenä. Onni oli se isoveli, vaikka kurmoottikin minua monesti, mutta aina piti minun puoltani kyllä, jos tarve vaati. Ja edelleen on rakas velipoika. <3
Itsekin -71 vuoden ekaluokkalaisena tiedän, että vastuu koulunkäynnistä oli lapsella. Ei ollut mitään kodin ja koulun välistä yhteistyötä edes reissuvihon muodossa.
Opettaja vain sanoi, että huomenna pitää olla esim. retken vuoksi omat eväät. Jos ei ollut, niin sitten oli nälässä.
Reissuvihko oli, ja tyhjänä lensi roskiin. Mitään kanssakäyntiä ei koulun ja kodin välillä ollut. Itse muistettiin se, nitä piti ja usein lapsen unohtamisesta koitui ikävä ja iso vahinko.
Onneksi asiat on muuttuneet! Lapset saa keskittyä lapsena olemiseen ja opiskeluun.
Vierailija kirjoitti:
Reissuvihko oli, ja tyhjänä lensi roskiin. Mitään kanssakäyntiä ei koulun ja kodin välillä ollut. Itse muistettiin se, nitä piti ja usein lapsen unohtamisesta koitui ikävä ja iso vahinko.
Onneksi asiat on muuttuneet! Lapset saa keskittyä lapsena olemiseen ja opiskeluun.
Kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Tietty vastuu omista asioistaan tuskin tekee pahaa lapsellekaan.
Ainakin nuoremmissa sukupolvissa on enemmän avuttomuutta elämänhallinnan suhteen ihan tilastollisestikin tarkasteltuna -- maksuhäiriöitä, kodinhoidollisten taitojen puutteita, ym.
Mutta en minä sitä auktoriteettiuskoisuutta ja opettajien mielivaltaa takaisin halua. Ehkä vain tässä "paapomisessa" on menty toiseen ääripäähän, kun lukiossakin miltei vaaditaan Wilma-viestien seuraamista täysi-ikäisenkin kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reissuvihko oli, ja tyhjänä lensi roskiin. Mitään kanssakäyntiä ei koulun ja kodin välillä ollut. Itse muistettiin se, nitä piti ja usein lapsen unohtamisesta koitui ikävä ja iso vahinko.
Onneksi asiat on muuttuneet! Lapset saa keskittyä lapsena olemiseen ja opiskeluun.Kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Tietty vastuu omista asioistaan tuskin tekee pahaa lapsellekaan.
Ainakin nuoremmissa sukupolvissa on enemmän avuttomuutta elämänhallinnan suhteen ihan tilastollisestikin tarkasteltuna -- maksuhäiriöitä, kodinhoidollisten taitojen puutteita, ym.
Mutta en minä sitä auktoriteettiuskoisuutta ja opettajien mielivaltaa takaisin halua. Ehkä vain tässä "paapomisessa" on menty toiseen ääripäähän, kun lukiossakin miltei vaaditaan Wilma-viestien seuraamista täysi-ikäisenkin kohdalla.
Nämä nuoremmissa sukupolvissa esiintyvät avuttomuudet elämänhallinnan suhteen johtuu 90-luvun lamasta
Aijai, eipä olisi 80-luvulla tullut lintsattua, jos netti ja Wilma olisivat olleet käytössä!
Poissaolot kuitattiin poissaololapuilla, ja niihin saattoi väärentää vanhemman allekirjoituksen tai vitkuttaa palautusta, kunnes ope unohti koko asian.
Ai niitä lämpimiä kevätpäiviä, kun kuljettiin pitkin Espaa ja Kauppatorin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reissuvihko oli, ja tyhjänä lensi roskiin. Mitään kanssakäyntiä ei koulun ja kodin välillä ollut. Itse muistettiin se, nitä piti ja usein lapsen unohtamisesta koitui ikävä ja iso vahinko.
Onneksi asiat on muuttuneet! Lapset saa keskittyä lapsena olemiseen ja opiskeluun.Kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Tietty vastuu omista asioistaan tuskin tekee pahaa lapsellekaan.
Ainakin nuoremmissa sukupolvissa on enemmän avuttomuutta elämänhallinnan suhteen ihan tilastollisestikin tarkasteltuna -- maksuhäiriöitä, kodinhoidollisten taitojen puutteita, ym.
Mutta en minä sitä auktoriteettiuskoisuutta ja opettajien mielivaltaa takaisin halua. Ehkä vain tässä "paapomisessa" on menty toiseen ääripäähän, kun lukiossakin miltei vaaditaan Wilma-viestien seuraamista täysi-ikäisenkin kohdalla.
Nämä nuoremmissa sukupolvissa esiintyvät avuttomuudet elämänhallinnan suhteen johtuu 90-luvun lamasta
Onko jotain tutkimusta väitteen tueksi? Tuolla logiikalla pula-ajan lapset olisivat niitä kaikkein surkeimpia elämänhallinnassaan.
Aloitin koulun -94 ja muistan, että reissariin liimailtiin paljon tiedotteita. Eli kun oli joku koko luokalle yhteisesti tiedotettava asia, opettaja jakoi tunnin alussa kaikille liimat ja tulostetetut laput (hän oli atk-edelläkävijä). Joskus harvoin kopioitiin käsin taululta opettajan kirjoittama teksti. Oppilaan vastuulla oli muistaa vilauttaa vihkoa kotona.
Kerran 4-vuotias veljeni pääsi piirtelemään uskonnon kirjaani, joka oli jäänyt koulupöydälleni. Olin aivan kauhuissani. Äiti kirjoitti pahoittelut reissuvihkoon ja homma oli sillä kuitattu. Joku onneton sai piirretyn kirjan seuraavana vuonna, koska kaikki kirjat tietty kierrätettiin (lama).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan että mulla oli joku vihko jota en koskaan antanut äidille, ja sitten ihmeteltiin miksei siinä ollut vastauskommenttia. En ollut järin ovela joten en huomannut väärentää nimiä. Yleensä vanhempien illoissa pähkäiltiin miksi olen olen pinko (en halua asua perähikiällä loppuelämääni). Lukiossa kukaan ei millään tavoin ollut yhteyksissä kotiin, mutta silloinen luokkakaveri itse asiassa oli Wilman kehitystiimissä ja on nykyään sossu.
Vierailija kirjoitti:
Aijai, eipä olisi 80-luvulla tullut lintsattua, jos netti ja Wilma olisivat olleet käytössä!
Poissaolot kuitattiin poissaololapuilla, ja niihin saattoi väärentää vanhemman allekirjoituksen tai vitkuttaa palautusta, kunnes ope unohti koko asian.Ai niitä lämpimiä kevätpäiviä, kun kuljettiin pitkin Espaa ja Kauppatorin....
Ja seuraukset myös itse kannettiin. Minä lintsasin paljon juuri tuolla periaatteella ja luin kahta kauheammin kokeisiin, kun tuntityöskentely oli jäänyt vähiin.
Tuli käsitys siitä, että elämä on omia valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aijai, eipä olisi 80-luvulla tullut lintsattua, jos netti ja Wilma olisivat olleet käytössä!
Poissaolot kuitattiin poissaololapuilla, ja niihin saattoi väärentää vanhemman allekirjoituksen tai vitkuttaa palautusta, kunnes ope unohti koko asian.Ai niitä lämpimiä kevätpäiviä, kun kuljettiin pitkin Espaa ja Kauppatorin....
No jaa. Mulla oli melko hyvä yhteisymmärrys sekä vanhempieni että opettajien kanssa siitä, että jos keskiarvo ei laske alle ysipuolen, ei poissaoloilla ole juuri väliä. Niiden perään ei sitten kukaan kysellyt.
Löytyy kolmannen luokan reissuvihko 90-luvun puolesta välistä. Muutamia tiedotteita ja vain yksi henkilökohtainen viesti:
Hei Emmin äiti,
Niko Sukunimi potkaisi tänään aamulla pahannäköisesti Emmiä sääreen. Kärhämän alkuperä on kiistatta Nikon puolelta.
Emmi valitteli säärtään vielä puolelta päivin, mutta nyt iltapäivään mennessä vaikuttaa unohtaneen asian.
Nikon kotiin olen yhteydessä puhelimitse myöhemmin ja asia selvitetään.
t. Opettajan nimi
Muistan tämän hyvin ja Niko joutuikin sitten myöhemmin erityisluokalle. Potkaisi täysillä ihan huvikseen, koska naulakolla kuulemma olin liian lähellä häntä. Mikä lie aistiyliherkkyys :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reissuvihko oli, ja tyhjänä lensi roskiin. Mitään kanssakäyntiä ei koulun ja kodin välillä ollut. Itse muistettiin se, nitä piti ja usein lapsen unohtamisesta koitui ikävä ja iso vahinko.
Onneksi asiat on muuttuneet! Lapset saa keskittyä lapsena olemiseen ja opiskeluun.
Kyllä minusta nimenomaan kouluikäisten lasten kuuluu alkaa opetella sitä vastuunkantoa omista asioista. Sehän on osa sitä opiskelua. Kun itse olin ekaluokalla, ei meillä ollut mitään reissuvihkoa, läksyt merkittiin itse kirjan sivuille (lyijykynällä, että merkinnät voi pyyhkiä pois, jos kirjat kierrätettiin eteenpäin) ja tiedotteet jaettiin erillisellä paperilla, joka piti itse muistaa antaa vanhemmille nähtäväksi. Aina ei muistanut, yleensä kyllä. Mitään hirveitä rangaistuksia ei muistamattomuudesta seurannut, tai ei ainakaan ole mitään mieleen jäänyt.
Huoleton lapsuus minulla oli tästä huolimatta. Sain olla ihan tarpeeksi lapsi.
Olen ollut luokanopettaja yli 20 vuotta. Julkisuudessa on ollut paljon keskustelua "Minnillä ei ollut pyyhekumia tänään" -tyyppisistä viesteistä.
Mutta kyllä vanhemmatkin osaavat. Olen saanut viestiä, voisinko auttaa lasta vessassa, voisinko katsoa onko villasukat jalassa tai että lapsi ottaa tarpeeksi salaattia.
Ei tällaista parikymmentä vuotta sitten ollut ja toivoisin, ettei olisi nykyäänkään. Ja kyse on aivan normaaleista lapsista ilman mitään diagnooseja. Diagnooseilla saakin sitten usein oman avustajan.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut luokanopettaja yli 20 vuotta. Julkisuudessa on ollut paljon keskustelua "Minnillä ei ollut pyyhekumia tänään" -tyyppisistä viesteistä.
Mutta kyllä vanhemmatkin osaavat. Olen saanut viestiä, voisinko auttaa lasta vessassa, voisinko katsoa onko villasukat jalassa tai että lapsi ottaa tarpeeksi salaattia.
Ei tällaista parikymmentä vuotta sitten ollut ja toivoisin, ettei olisi nykyäänkään. Ja kyse on aivan normaaleista lapsista ilman mitään diagnooseja. Diagnooseilla saakin sitten usein oman avustajan.
Päiväkodin ja koulun raja ei kaikille vanhemmille ole selvä. Koulussa ei ole hoitohenkilökuntaa muuten kuin siitä erikseen sopimalla. Opettaja ei huolehdi lapsen vessakäynneistä tai syömisistä.
Olen eläkkeellä tällä hetkellä, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana alkoi meno muistuttaa jotain muuta kuin koulua.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen niin vanha, ettei edes reissuvihkoa ollut. Irtolappuja vaan. :) Me söimme luokassa ja jokaisella piti olla pulpetin päälle pieni liina tai keittiöpyyhe tms. Minä unohdin tuoda ja kolmantena päivänä opettaja ripusti kaulaani ison lapun, jossa luki että muista tuoda ruokaliina. Se oli kauhea häpeä matkustaa koulusta kaupungin toiselle laidalle kotiin bussilla lappu kaulassa. Isoveli otti sen bussissa pois ja sanoi, että muuten kävele, häntä hävettää. En olisi itse uskaltanut ottaa lappua pois. Mutta muistin viedä ruokaliinan seuraavana päivänä.