Yksinäisyys raskausaikana

Hei.

Olen 21v ja odotan ensimmäistä lastani, hyviä ystäviä on muutama ja mies joka on innossaan tulevasta lapsesta sekä äitini ja siskoni jotka tukevat minua. Nään ystäviäni kerran-pari viikkoon. Mutta itse tunnen olevani silti niin yksin, ja tuntuu että kukaan ei ymmärrä. kenelläkään ystävistäni ei ole lapsia, ja he elävät railakasta nuoruutta. Viikonloput menevät kotona kun kaikki kaverit ovat ryyppäämässä. En jaksaisi edes kuunnella heidän viikonloppu stoorejaan kuinka he yhdessä kävivät siellä ja täällä ja kuinka viina virtasi, eipä heillä oikeastaan muuta puheenaihetta ole.
Olen kuitenkin pari kertaa viettänyt perjantaita äitini ja siskoni kanssa saunoen ja ruokaa laittaen, mutta silloin hekin juovat, vaikka eivät paljoa.. mutta kun en jaksaisi aina nähdä sitä kaljaa.. Siskonikin välillä valittaa itkukurkussa kun kukaan ei lähde hänen kanssaan ryyppäämään.
Välillä vaan tuntuu, että tarvitseisin ystävää jolle purkautua..
Pelottaa tuleva kesä kuinka jään ihan yksin kun kaikki ystävät on rannalla ryyppäämässä.. Toki minulla on ihana poikaystävä joka aina tukee ja kuuntelee valitukseni, mutta se ei vaan aina riitä..
Toki joku muu näkee ystäviään vielä harvemmin, välillä yksinäisyys on vain niin sietämätöntä..

Anteeksi kamala sekava valitukseni, mutta pakko jonnekkin avautua. Olisiko täällä kohtalotovereita..?