Kertokaa mielipiteenne, minä työssäkäyvä, mies opiskelija.

Minä olen ollut työelämässä melkein 3 vuotta, ja miehellä opintoja vielä pari vuotta jäljellä. Lapsia meillä ei ole.

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että parempituloisen taloudessa kuuluu kantaa isompi osuus kuluista.
Olenkin vastannut mediän yhteisistä laskuista, jääkaapin sisällöstä, ostellut miehelle vaatteita, ja antanut rahaakin jos hänellä on ollut tiukkaa.
Mielelläni häntä autan, jos hän parhaansa yrittää ja panostaa opintoihin ja yhteiseen tulevaisuuteen.

Mutta, miehelle tämä järjestely taitaa sopia liiankin hyvin. Hän ei nytkään mene kesäksi kesätöihin, vaan haluaa mieluummin keskittyä harrastukseensa. (itse raadoin kaikki kesät töissä opiskellessani ja elin hyvin pienellä budjetilla) Lisäksi hänen opintonsa ovat viivästyneet jonkin verran, ihan laiskuuttaan. Hänen mielestään hänellä on vain "hieno vaihe elämässä", kun ei ole stressiä, saa harrastaa jne ja minä pyöritän taloutta.

Autanko häntä liikaa? Pitäisikö minun vaatia häntä menemään töihin? Tuntuu että kaivan vain itselleni kuoppaa sysäämällä hänelle rahaa ja tekemällä hänen elämänsä liian helpoksi. Huoh..
Välillä olen yrittänyt häntä painostaa töihin (kesätöihin tai koulun ohelle), katson hänelle valmiiksi sopivia työpaikkailmoituksia, kirjoitan hänelle hakemukset valmiiksi ja hän painaa käytännössä vain "lähetä" nappia. Joskus hän on päässyt haastatteluun, mutta on senkin sössinyt sanomalla huonoiksi puolikseen "minä olen rehellinen ja laiska"... ikääkin hänellä on jo yli 30.
Vai olenko se minä joka on tiukkapipo?