Ottaakko puheeksi enää? Mustasukkaisuus

Olen surkea otsikoimaan, mutta kuitenkin tilanne on siis se, että suhteemme alkuaikoina olin aivan sairaalloisen mustasukkainen. Tein ja sanoin aivan järjettömiä asioita. Rajoitin miehen koko elämää ja yritin hallita häntä kaikin keinoin. Sitä mitä sairaalloisen mustasukkaiset yleensä tekevätkin. Mies ei ole koskaan antanut aihetta epäluottamukseen.

En tiedä mitä on tapahtunut, mutta kaikki se mustasukkaisuus, josta kävin jopa hyödyttömässä terapiassa on aivan totaalisesti hävinnyt pikkuhiljaa. Tilalle on tullut aito luottamus, rakkaus ja esille on noussut mustasukkaisuuden alle peitetty hylätyksi tulemisen pelko.
Olen kyennyt käsittelemään hylätyksi tulemisen pelkoani nyt kun mustasukkaisuus ei valtaa ajatuksiani aamusta iltaan. En enää pelkää tulevani hylätyksi, mutta tiedostan tämän pelon ja olen pystynyt pohtimaan siihen johtaneita syitä.

Nyt noin 3 vuotta olen ollut vapaa mustasukkaisuudesta ja tämä tuntuu ihan mielettömän hyvältä. Itsetunnon kanssa painin osittain edelleen.

Ja se ongelma. Haluaisin keskustella miehen kanssa suhteemme alkuaikojen vuosia kestäneestä todella rankasta mustasukkaisuudesta, mutta koen häpeää aloittaa keskustelua.
Tunnen kuitenkin kai jonkinlaista tarvetta pyytää anteeksi ja sanoa syyn olleen täysin minussa. Haluan halata ja itkeä, hävetä niin, että hänkin ymmärtäisi miten kovin minua hävettää...että hän ymmärtäisi, etten ole oikeasti ilkeä ja laskelmoiva. Haluan hänen tietävän, että olen oikeasti niiiin pahoillani kaikesta mitä sanoin ja tein.
Tietäähän mies sen varmasti itsekin, mutta haluaisin myös kiittää kun hän jaksoi ne rankat vuodet.
Monikaan ei olisi jäänyt. Aijemmissa suhteissani olen itse jättänyt miehet kun olen ollut niin ahdistunut ja hävennyt käytöstäni, vaikka niin monet miehet ns. tottelivat järjettömiä sääntöjäni ym.
Nykyinen mieheni oli ensimmäinen joka sanoi vastaan, eikä hyväksynyt käytöstäni ihan noin vain.

Kannattaako tätä asiaa enää vatvoa?
Elämme nyt onnellisessa tasa-arvoisessa suhteessa normaalia arkea. Molemmille omat harrastukset, kaverit ja usein myös viikonloppumenot.

Terapeutti silloin aikoinaan sanoi, etten koskaan tule pääsemään täysin eroon ja että mustasukkainen vain oppii elämään itsensä ja kohtaustensa kanssa/peittämään ne. Hän oli onneksi väärässä, sillä minä voin rehellisesti kertoa olevani täysin vapaa.