Ruuhkavuodet muka raskasta aikaa. Paskan marjat sanon minä. Jätän lapset miehelle ja lähden lenkille.

Tai sitten se mies on työmatkalla. Tai sitten sitä miestä ei ole, koska se otti ja lähti toisen naisen luokse. Tai sitten se mies on lenkillä. Tai sitten olet niin väsynyt valvomisesta, että lenkille lähdöstä ei tule mitään. Tai sitten lenkkeily ei onnistu, koska kärsit kivusta, jota lenkkeily pahentaa, ja ainoa sallittu urheilumuoto on uiminen, mutta uimahalliin on matkaa 40km. Tai sitten on ylitöitä, kun normaali työpäivä ei riittänyt. Tai sitten on just ne lapsen synttärit. Tai sitten on käytävä kaupassa tai kuljetettava lapsia harrastuksiin. Tai sitten yhtäkkiä muistatkin huomenna olevan koulun myyjäiset, jonne piti viedä leivonnaisia eli lähdet joko kauppaan tai alat kaivaa essua kaapista. Tai lapsi oksentaakin lenkkareillesi. Tai koti on siivoton, huomenna tulisi vieraita, ja istut eteisen lattialle lenkkivaatteissa itkemään. 

Tai kaikki menee hyvin ja pääsetkin lenkille (,onka jälkeen odottaa kotona iltarumba, kasa tiskejä ja pyykkejä sekä ne ylityöt). 

Kannattaa perustaa perhe sellaisen kanssa, ketä kiinnostaa. Ap:n miestä onneksi kiinnostaa. Ja minunkin miestäni.

Tiskit ja ruokailu ei ole mitään rakettitieteitä. Mieheni suoriutuu kotitöistä ja lapsen kasvatuksesta aivan yhtä hyvin kuin minäkin. Molemmat saa vapaata aikaa itsekseen, niin jaksetaan olla yhdessäkin. Joskus jopa ihan ilman lasta!