Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan ajatellut esim. että olisit kuitenkin ollut parempi kahdelle lapselle kuin kolmelle tai useammalle?
15.03.2017 |
Mikä sai sinut ajattelemaan näin? Tiukkeniko rahatilanne useamman lapsen kanssa niin paljon, että olet ajatellut, että kyllä se elämä olisi ollut paljon helpompaa kahden lapsen kanssa? Tuliko jaksaminen vastaan?
Katuvatko ihmiset koskaan sitä kolmatta lastaan tai ylipäätänsä sitä, että tuli tehtyä liian monta lasta? Että vähemmälläkin määrällä olisi pärjännyt ihan hyvin tai oikeastaan kaikki olisi ollut paremmin jos olisi jättänyt sen lapsiluvun hieman pienemmäksi?
Kommentit (8)
Olen ajatellut ja siksi meillä onkin vain 2 lasta.
Elämä on helppoa henkisesti ja taloudellisesti. En ole muutenkaan mikään superäiti mutta kahden kanssa pärjään ihan ok.
Jos olisi suurperhe niin olisi pitänyt muuttaa isompaan asuntoon ja autokin olisi pitänyt vaihtaa ja matkustelu olisi hankalampaa.
Ja en halua enää ikinä olla raskaana ja synnyttää. Ja meidän lapset ovat perusterveitä ja en uskalla ottaa riskiä että saisikin sairaan lapsen. Toki nämä nykyisetkin lapset voivat sairastua vakavasti mutta toivottavasti ei sillä olisin todella huono vakavasti sairaan tai vammaisen lapsen äiti. Olen ihan liian kärsimätön ja itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sellainen ''yhden lapsen äiti''. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta toivon tulevaisuudessa sitä YHTÄ. Pelkällä tunnetasolla kaksi lasta olisi kiva, mutta tiedän ettei minusta ole kahden lapsen äidiksi.
Minusta ei ole äidiksi ollenkaan. Tykkään omasta rauhasta, inhoon murehtimista ja vastuuta toisesta ihmisestä 24/7, olen heikkohermoinen, pelkään raskautta, synnytystä ja imetystä. En koe itseäni yhtään äiti-ihmiseksi. Periaatteessa haluaisin 2-3 lasta, mutta kun tiedän ettei siinä olisi mitään järkeä. :(
Meillä kävi tuuri, kolmas lapsi on todella helppo lapsi. Siis aivan uskomattoman helppo ja tyytyväinen jatkuvasti, enpä edes tiennyt että lapsi voi olla oikeasti NIIN HELPPO! Kaksi vanhempaa olivat paljon ''vaikeampia'' vaikka pidin heitäkin helppoina.
Meillä on yksi 4-vuotias tyttö. Haluamme maksimissaan kaksi lasta suurella ikäerolla, koska olemme halunneet antaa aikaa esikoiselle 100% ja samoin haluan toimia toisen lapsen kanssa. Lisäksi talous - haluan tarjota lapselle matkustelua, mahdollisuuden vaihto-oppilasvuoteen, avustusta opintoaikoina, ajokortin ym. En halua, että joudumme kiristämään vyötä liiaksi. Ja haluan asua kivasti. Siksi yksi on hyvä, ja kaksi ehkä möhemmin. Yhdelle myös jaksan antaa "kaikkeni" - lapsi saa todella paljon hyvää niin henkisesti kuin aineellisesti. Harrastaa jo nyt paljon ym., on yksityisessä päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi 4-vuotias tyttö. Haluamme maksimissaan kaksi lasta suurella ikäerolla, koska olemme halunneet antaa aikaa esikoiselle 100% ja samoin haluan toimia toisen lapsen kanssa. Lisäksi talous - haluan tarjota lapselle matkustelua, mahdollisuuden vaihto-oppilasvuoteen, avustusta opintoaikoina, ajokortin ym. En halua, että joudumme kiristämään vyötä liiaksi. Ja haluan asua kivasti. Siksi yksi on hyvä, ja kaksi ehkä möhemmin. Yhdelle myös jaksan antaa "kaikkeni" - lapsi saa todella paljon hyvää niin henkisesti kuin aineellisesti. Harrastaa jo nyt paljon ym., on yksityisessä päiväkodissa.
Niin, ja jos nyt olisi 2-3 lasta niin olisin väsynyt, kärttyinen ja aikani/varani jakautuisivat kolmelle, eivätkä riittäisi. Kyllä silti pärjäisimme, mutta ei se olisi tällaista, että aidosti nautin lapsen lapsuusajasta.
En ole katunut. Meillä on 4 lasta ja välillä ollaan puhuttu iltatähdestä, mutta sen aika ei ole vielä, ehkä joskus tulee mutta nyt keskityn näihin lapsiin ja tämän hetken työtilanteeseen.
Siis parempi vanhempi... (typo otsikossa)