Tulin juuri maailman puuduttavimmasta iltapäiväkonsertista! En halua enää ikinä kuunnella klassista musiikkia.

En tunne takapuoltani enää, se on puutunut puhki.

Jouduin tänään kuuntelemaan kolme tuntia aarioita. Ilmeisesti tapahtuman piti olla jotenkin hauska, mutta minulta meni kaikki vitsit ohi. Ne vitsit olivatkin niissä aarioissa, joissa oli jotain hassunhauskoja sananmuunnoksia, jotka eivät tietenkään auenneet niille, jotka eivät osaa aarioita ulkoa tai italiaa/ranskaa tai saa selvää oopperalaulajien suomesta. Ei kukaan saa.

En kestä. Voitte kuvitella. KOLME TUNTIA istumista ja sellaisen musiikin kuuntelemista, josta ei ymmärrä yhtään mitään. Vieressä 75-vuotiaat töölöläismummot hihittelemässä niille sananmuunnoksille, joita en todellakaan bongannut mistään.

Kyseessä oli läksiäiset ja läksijä oli toivottavasti suuri oopperan ystävä. Tai sitten ne halusivat kiduttaa sen kuoliaaksi. Olin työn puolesta tilaisuudessa.