kuvittelen jatkuvasti lapseni kuoleman

Ihan on normaalia. Vähän relaat, se on siinä.

Mulla aivan sama ollu viime aikoina! Joka asiassa nään noita kauhukuvia. Meillä useampi lapsi ja jokaisen lapsen kohdalla sama. Mitenköhän tästä pääsee eroon? En haluaisi päästää lapsia pois silmien alta ollenkaan.

Kyllä tuo varmaan on ihan normaalia, itselläkin varsinkin tuon nuoremman viliskantin kanssa on paljon tuollaista että kuvittelen ns. etukäteen tilanteita mitä voisi pahimmillaan käydä, joskus ne sitten alkaa häiritsemään ja ahdistamaan. Mutta hyvähän se toisaalta on että havainnoi mahdolliset vaaranpaikat etukäteen. Yksi tuttavani on ihan vastakohta tässä, hän ei tunnu huomaavan mitään vaaroja etukäteen, vajaa 2v piipottaa suoraan kohti terävää pöydänkulmaa - ei reagoi mitenkään ja lopulta mun on syöksyttävä laittamaan oma käsi väliin ettei pienellä ole reikää päässä.. vastaavia esimerkkejä olis satoja, en oikeen tiedä mistä tää taas hänellä sitten johtuu.

Opettele nauttimaan lapsesi kanssa olemisesta.

Naapurini oli samanlainen. Stressasi jatkuvasti jos lapsi otti askeltakaan edes juosten.

Pelkäsi että kaatuu ja lyö päänsä.

Lapselta kiellettiin kaikki mahdollinen vapaus kun oli äidin valvovan silmän alla.

Kävimme yhdessä sisäleikkipaikassa lasten kanssa ja se oli aivan hirveää kun äiti huusi ei noin ,näin eikä tuollatavalla. Se on vaarallista!

Viime kesänä muuttivat pois heille parempaan asuntoon.

Siellä ei ole portaita joista lapsi voi tippua. Täällä asuessa kerran tippui pari porrasta alaspäin jonka jälkeen alkoivat etsiä uutta asuntoa ja laittoivat vanhansa myyntiin.

Eihän me kuolemattomia olla joten täytyy oppia elämään.

Elämä ei ole hienoa jatkuvassa stressissä.