Lapseni muistuttaa ulkoisesti anoppiani :-/

Sama vika, ja on poika. Anoppi lempeä, mutta ulkonäössä vika.

Itsepä olette miehenne valinneet. Vai onko sekin anopin vikaa?

Tää on varmaan se "koettelee" osa siitä "koettelee vaan ei hylkää" -kansantarusta.

Heh! Mun pojalla on just Viron anopin ilmeet. Kaunis poika kyllä.

Minä etenin seurustelussa mielelläni siihen asti, kunnes tuli aika esitellä minut naisen vanhemmille. Yleensä suhde lopahti, jos nainen muistutti isäänsä liikaa. En kerta kaikkiaan pysty panemaan minkään Jukan kanssa siitä edespäin. Tuntuu pahalta suudella ihmistä, joka on kuin ilmetty isänsä.

Emme ole mieheni kanssa vielä saaneet lasta mutta pelottaa pelkkä ajatus siitä että lapsemme perisi anoppini koukkunenän D: samanlainen periytyi mieheni siskolle ja ei kyllä näytä tytöllä kivalta vaikka minkäs sille voi.

Kunhan ei anopin karmiva luonne periytyisi.

Myönnän, että ärsytti kun vastasyntyneen varpaat olivat samanlaiset kuin anopilla. Mutta ei ärsytä enää ja nykyään en näe niitä anopin varpaina, vaikka edelleen ovat samannäköiset.

Haha :D. Mä oisin ollu ihan mielissäni, jos tytär olisi perinyt anopiltaan muutakin kuin kiharat. Vaan onpa kuulemma aivan minun näköiseni lapsi, enkä itseäni mitenkään erikoisen kauniina pidä.

Toivottavasti ei puolestaan peri luonnetta minun äidiltäni, eikä kyllä suoraan anopiltakaan :D.

Vierailija kirjoitti:

Itsepä olette miehenne valinneet. Vai onko sekin anopin vikaa?

:D tää oli hyvä

Lapseni on kuin kopio omasta isästäni. Tapittaa samoilla silmillä ja nenäkin on samanlainen. Ihan vähän oudoksuttaa.

Voisiko miehesi olla pannut anoppiasi??

"että mua ällöttää, kun sä näytät päiväpäivältä enemmän isältäs" Äiti jaksoi tuota hokea mun lapsuuteni ajan.

11/11 jatkaa. Lapseni isä on aivan erinäköinen ja erilainen kuin oma isäni. Lapsesta on vielä tiedä, mutta piirteitä isoisästään on. Onko tämä jotain sellaista, että neljänteen sukupolveen...

Onneksi vain ulkonäkö. Minä pelkään, että lapsi perii anopiltani tyhmyyden ja yksinkertaisuuden. No, onneksi 50% geeneistä tulee normaaliälyisiltä, ja kasvatuksella sekä koulutuksella voi vaikuttaa myös paljon. Tiedän, että tämä tulee saamaan alapeukkuja, mutta fakta on se, että me ihmiset emme ole tasapäisiä älykkyydenkään suhteen, ja valitettavasti anoppini kuuluu niihin vähä-älyisten joukkioon. Tyhmyyttä en pidä itsessään suurena syntinä, jos se ei vahingoita ketään, mutta anoppini tyhmyys on sitä laatua, että siitä on ollut vahinkoa lapsilleen ja lemmikkieläimilleen, ja todella, aivan ilman hänen omaa ymmärrystään siitä, miten vahingollisia toimintamalleja hänellä oli/on. Kritiikkiä ei myöskään kestä, alkaa itku ja parku, jos häntä arvostellaan.

Heh ymmärrän kyllä, vaikka ainahan oma lapsi on rakas. Mutta kyllä tuollainen voi harmittaa tietysti, tärkeintä on ettei kerro sitä lapselle.

Meillä on niin, että lapsi on perinyt yhden vahvan piirteen isän puolelta ja muuten aivan minuun tullut. Mulla rehellisesti sanottuna ärsyttää, kun miehen sisarukset jatkuvalla syötöllä kaivavat miehestä ja sisaruksistaan (ja muista sukulaisistaan) lapsuudenkuvia ja lähettävät meille "katso nyt ihan niin kuin pikku-Liisa", kun löytyy se yksi sana piirre.

Siis ymmärtäisin että näitä katseltaisiin silloin tällöin illanvietoissa, kyllä minä oikeasti ymmärrän sen että etsitään oman suvun piirteitä uudesta tulokkaasta. Mutta lapsen eliniän (1v1kk) olen nähnyt 30-40 kuvaa ainakin, joita on pitänyt päivitellä. "Parhaimmillaan" on otettu meidän lapsesta kuva, ja laitettu se miehen sukulaisen (kyllä, ei edes perheenjäsenen) vauvakuvan viereen, ja näistä otettu yksi kuva. Tuonkin ymmärtäisin, jos kyse olisi vain kerrasta ja esim miehen omasta lapsuudenkuvasta, mutta kun on kyse muista ja näin käy usein.

Onko kellään muulla tällaista? Miten kokisitte asian? Aluksi oli ihan söpöä, mutta nyt minusta on jo alkanut tuntumaan että minulle yritetään osoittaa kuinka lapsi on enemmän miehen suvun kuin minun suvun. Ovat muutenkin kovin omivia tyttöä kohtaan.

Niin minunkin lapseni. Anoppi on periyttänyt ulkonäkönsä vahvasti lapsilleen, joten lapseni on myös hyvin paljon isänsä näköinen. Isä ja (ex)anoppi ovat molemmat alkoholisteja eikä juuri olla tekemisissä. En näe tässä ulkonäköasiassa mitään ongelmaa. Jotenkin siellä vaan periytyy tietyt piirteet.

Ap jatkaa:

Hassuinta on, ettei mieheni näytä äidiltään mitenkään.

Toki koitan kestää, lapsethan muutuu ainakin vähän kasvaessaan. Ja meikillä saa isompana paljon aikaan. Enkä tietenkään kerro tai näytä mitä ajattelen. Tuntuupahan vain oudolta, miten joku ulkonäkö ja eleet voivat periytyä.

Niin ja tuo mitä joku mies kommentoi, että jos tyttö näyttäisi hirvittävän paljon isältään, niin olisihan se varmaankin aika turn off. Onneksi jotain isoäitiä ei aina tavata heti kättelyssä.

Minua huvittaa aina, kun näen Englannin prinssi Williamin ja herttuatar Catherinen tyttären Charlotten, koska hän on vauvasta asti ollut niin paljon Catherinen "isoanopin" kuningatar Elisabethin näköinen ja yhdennäköisyys vain kasvaa kuva kuvalta.

Tää ois kyllä mun pahin pelko :D