Laastarisuhteessa elämää.

Olen laastarisuhteessa ja toteutin asioita joita olisin exän kanssa halunnut toteuttaa (tämä tuli mieleen toisesta keskustelusta). En siis halunnut päästää irti.
Halusin näyttää exälleni että saan pysyvän suhteen nopeasti eron jälkeen.
Lapsikin oli pakko tehdä tähän suhteeseen jotta eroaminen olisi miehellekin vaikeampaa.
Olen vain jumissa nykyisessä miehessä koska en halua päästää hänestä(kään) enää irti.
En osaa olla yksin. Suhteemme ei ole tasapainossa mutta en halua lähteä ja antaa exälleni sitä iloa erostamme.
Tällaista elämää minä elän. Elän elämääni jollekkin muulle kuin itselleni.
En usko olevani ainoa. Se että myöntääkö sitä muille niin ei.
Tajusin kyllä ongelmani mutta en suostunut myöntämään sitä.
Minulla on elämän pituinen ongelma mitä en saa ratkaistua.