Minkä ikäisen nuoren koulunkäyntiä/opiskeluasioita ei vanhempien enää tarvitsee valvoa?

Kaikenikäisen jossain määrin. Tarkemman valvonnan lopetan ensi vuonna, kun lapseni on lukiossa.

Hänbon laiska ja perässä vedettävä usein. Siellä saa kyllä jo itse pitää itselleen parempaa kuria ja tajuta, että kursseista voi reputtaaki.

Vasta sitten, kun opiskelija osaa hoitaa hommansa.

No minun tyttäreni täyttää ensi viikolla 18v. Samalla katoaa wilmaoikeudet, enkä enää näe esim. Pankkitilin saldoa. Toivon kuitenkin, että hän edelleen näyttää ja kertoo minulle missä mennään. On kuitenkin tärkeää tietää tuleeko ensi vuonna ylioppilasjuhlia vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vasta sitten, kun opiskelija osaa hoitaa hommansa.

Miten meinasit valvoa mahdollisesti toisella paikkakunnalla korkeakoulussa opiskelevaa 19-20-vuotiasta? 

Niin kauan on pakko valvoa kun on alaikäinen. Nykyinen koulumaailma on sellainen että lasta tallotaan joka puolelta, jos vanhemmat eivät ole tarkkoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasta sitten, kun opiskelija osaa hoitaa hommansa.

Miten meinasit valvoa mahdollisesti toisella paikkakunnalla korkeakoulussa opiskelevaa 19-20-vuotiasta? 

Mene hakemaan hoitoa tuohon kontrollifriikkeyteesi. Olet sairas yksilö. Hanki elämääsi muuta sisältöä kuin täysi-ikäisen lapsen vahtiminen tai sinua odottaa yksinäinen  vanhuus koska lapsesi on kyllästynyt siihen että sekaannut sen elämään. Sulla ei j*malauta ole siihen MITÄÄN oikeuksia!

Mulla tässä 8-luokkalainen tekee kouluhommia, välillä kyselee jeesiä. Tykkää, että kokeisiin kysellään. Läksyn tekemisiä en vahdi, joskus kysyn onko tehty. Tunnollisesti hoitaa koulun.

Luokiolaista on jeesattu esitelmän kanssa. Autetaan kun pyytää. Koulujutuista puhutaan paljon ja mietitään yhdessä. Välillä pitää patistaa lukemaan.

Sehän on lastensuojelun tehtävä puuttua jos ei vanhemmat pidä osaltaan huolta alaikäisten koulunkäynnistä, 18 v. Jälkeen vanhemmilla ei enää ole mitään laillisia oikeuksia lasten elämään, kuin lähinnä voi hummata heidän tulevat perinnöt etukäteen. Käytännössä valtion tasolla perinnöt on jo aika lailla hummattukin.

Riippuu tosi paljon lapsesta. Oma lapsi on ollut aikalailla itseohjautuva, ei ole koskaan tarvinnut patistella läksyjen tekoon tai kokeisiin valmistautumiseen. Joskus jos koulutöiden kanssa on mennyt liian myöhään, olen patistellut nukkumaan. Peruskoulun puolella pysyi Wilman kautta vielä hyvin perillä, mitä koulussa tapahtuu. Myöhästymiset ilmoitettiin minuutin tarkkuudella ja sieltä näki myös tulossa olevat ja menneet kokeet. Kokeita katselin joskus jälkeenpäin, mitä asioita oli ollut. 

Nyt kun lapsi on lukiossa toisella paikkakunnalla, olen aikalailla pimennossa mitä siellä tapahtuu. Wilmaan tulee vain pieni osa kurssisuorituksista ja kokeista ei mitään tietoa, lapsi välillä kertoo mitä kokeita on ollut ja mitä numeroita on saanut. Välillä kyselen mitä aineita heillä on menossa ja tiliotteesta näen, että jotain ekirjoja on välillä ostettu. Lukion ohjelma on rakennettu niin, ettei siellä tehdä edes mitään ainevalintoja vaan kaikki opiskelevat samaa. Valtaosa kurssimerkinnöistä tulee kuukausi tai kaksi ennen lakkiaisia, sitten voi katsella mitä siellä on puuhattu. Tähän on ollut aika vaikea sopeutua peruskoulun jälkeen, mutta pitää vaan luottaa että ne siellä koulussa tietävät mitä tekevät. Ja että lapsi älyää edes jonkin verran valmistautua kirjoituksiin. 

En tiedä, kun ekaluokalla on oppinut itse tekemään läksyt? Sen jälkeen enintään välillä kysellään että oletko tehnyt läksyt niin voi suunnitella loppupäivän.

Erään kaverin lapsi 8. luokalla ei saanut tehtyä kesän aikana sitä kasvitehtävää (joka on aika monella, eli siis pitää kerätä tyyliin 30 kasvia kesän aikana). Että on niitä lapsia mahdollista paapoa liikaakin. Hän ei yksinkertaisesti siis osannut yksin lähteä niitä keräämään vaan odotti että joku sanoisi että nyt lähdetään ja olisi näyttänyt että mitä pitää tehdä. Itse muistan että tein tuon tehtävän ihan itsenäisesti, enintään vanhemmilleni mainitsin että sellainen oli tullut ja jossain vaiheessa kysyivät että miten on edennyt. Aina tein läksyt koska minulle annettiin omalle vastuulleni tehdä ne. En muista että vanhempani olisivat esim. tarkistelleet läksyjäni, paitsi jos oli joku todella hankala ja saatoin kysyä apua.